Kirjava tyttönen etsii sateenkaarta

Kirjava tyttönen tallustaa

sateenkaarta katsomaan. 

Kesä on kaunis ja herttainen,

leikissä mukana perhosten.

Kesällä ilma ja maa

sadetta janoaa.

Päässä sateenkaaren

on kultaa ruukullinen! 

Tuli vuori/ meni vuori/ äkäinen kuin/ vanha muori./

Eipä ollut/ tulivuori/ enää silloin/ nuoren nuori.//

~~~~

Kivimassaa, laavaa sulaa/ syöksee vuoren sisuksista/ tulivuoren kraaterista./

Rikkihöyryt ilman täyttää./ Synkeältä taivas näyttää.../

~~~~

Dinosaurus kummissaan/ katsoo tarkkaan tulivuorta./

Ihmetellen itsekseen/ hehkuvaista, ikinuorta.//

Aili Nupponen teoksessa Mummo ja muusat (2010)

***

Lähtötunnelmissa olen kasaillut tämän päivän kamppeita ja silittänyt vaatteita. Perjantaina kävin Tohmajärvellä, jossa tuntui olevan koko pitäjän ukot ja mummot liikkeellä. K-market Tiilikaisessa Tohmajärven evl-seurakunta jakoi reilun kaupan banaaneja, jotka olivat tarjouksessa. Jonkinlaiset kilpasyömingit siis; itse en tosin siihen osallistunut. Ja perjantai-iltana sitten oli Kassan baarilla Olli Riikosen vaalikampanjan avajaiset, joissa puolestaan mieheni kävi. Siitä se taisto sitten alkaa!

Myös blogisti Katja Asikainen on Keskustan ehdokkaana tulevissa eduskuntavaaleissa. Tosin lopullinen siunaus vielä taitaa puuttua. Keskustan kansanedustajat kyllä tulevat putoamaan tältä alueelta kahteen, nyt niitä on kolme. Muistaakseni valittavia kansanedustajiakin on vähennetty, ja lisäksi Perussuomalaiset tulevat tekemään sen entisen tempun, jonka 1970-luvun vaihteessa tekivät SMP:n aikaan. Keskusta on mielestäni hoitanut kehnosti nämä meikäläisten asiat, lisänä vielä se paljon riidelty jätevesiasetus. Keskustan kannatus ei ole Mari Kiviniemen aikaan noussut ylöspäin, mieluumminkin laskenut. Nämä kyseenalaiset vaalirahajupakat ja -kohut ovat sen aiheuttaneet. Kovat skabat on meillä siis tiedossa tulevissa eduskuntavaaleissa, se voi olla poliittisen historian hämmästyttävimpiä tuloksia!

Mutta ennen eduskuntavaaleja meillä on vielä edessä seurakuntavaalit: muistakaahan käydä äänestämässä! Valitettavasti en pääse tiistaina pidettävään paneelikeskusteluun, olen silloin Sharm El Sheikhissä, ja palaan vasta viikon kuluttua tiistaina vastailemaan kommentteihinne.

Ihaniin näkemisiin hyvät blogini lukijat ja kommentoijat toivoo Aili-mummo

Kultaisessa Prahassa

Kultaisessa Prahassa homeenvihreitä torneja.

Tuhatvuotinen tarina takana.

Moldau, Moldau, sinä virtaat

menneisyyteen.

Kaarle IV palaa valtaistuimelleen

niin kuin ennen.

Rooma elää 

jälkiroomalaista aikaa.

Rikkaus ja valta voitetaan

kärsimysten ja taistelujen kautta.

Valtaapitävät ja kauppiaat puhdistavat

kulttuuriperinnön!

Ennustuksia lausutaan menneestä ja tulevasta.

Kaarle IV palaa sillalleen ratsuineen kopisevin askelin.

Sotilaat seisovat jähmettyneinä.

Kultaisella kujalla

 vasarat paukkuvat alkemistien pajoissa.

Barokki juhlii ruhtinaitaan.

Ihmishahmot kiemurtelevat palatsien seinissä.

Ihania ovat kirkot ja luostarit, palvontapaikat.

Prahan linnassa Kaarle IV jatkaa juhliaan...

- Aili Nupponen (2000) -

Jälleen viikko taakse jäänyttä elämää. Toivottavasti täyttä elämää!

Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

Jumala loi vain yhdenlaisia ihmisiä

Hellä Juvosen taulu Madonna ja lapsi. 

Ikoni

Halkeillein huulin hän rukoilee

venäläinen Vapahtaja

tuhatneljäsataaluvun alusta.

Silmät suoraan katsojaan,

pieni suu, nautinnonhaluinen,

Jumalan äidin ja Johannes Kastajan välissä.

Lempeä Vapahtaja.

Kuusisataa vuotta

veristä historiaa

Iivana julmasta Staliniin.

Vanha riitti tähän päivään

"Herra armahda,Herra armahda!"

kaikuu pyhäkössä.

Pappi heiluttaa suitsukeastiaa.

Laulu kumajaa hoveissa:

"Herra armahda, Herra armahda,

Herra armahda!"

Aili Nupponen

Olavi Siponen (1999). Viisas neitsyt.

Siellä ne ovat, Tohmajärven Postissa eli Itellassa, runokirjat. Odottakoot kunnes tulee asiaa. Mies tosin oli Tohmajärvellä, mutta eihän nyt paketteja kotiin anneta ilman pakettikorttia. Meille posti kannetaan vasta noin puoli kahden tienoissa iltapäivällä. Viime aikoina ovat lehdet olleet pahasti sekaisin, joten veikkaan jälleen uutta postinkantajaa.

Odotamme mielenkiinnolla tulevien seurakuntavaalien tulosta, vilkastuuko äänestäjien aktiivisuus. Yle ja Päivi Räsänen ovat saaneet aikaan sellaisen mylläkän homokeskustelullaan, että luterilaisesta kirkosta lähtevät maksavat jäsenet pois suurin joukoin. Päivi Räsänen on kallellaan Luther-veljiin päin, hehän eivät tunnusta naispappeutta eivätkä voi suvaita muunlaisia ihmisiä kuin itsensä kaltaisia.

Suvaitsevaisuus taitaa heidän keskuudessaan olla kirosana. Jumala loi vain yhdenlaisia ihmisiä, heteromiehiä. Kukahan loi ne muut?

Kovat keskustelut on käynnissä asiasta Hymyilevän eläkeläisen blogissa, jos asia kiinnostaa. Hymyilevällä riittää kannanottoja päivänpolttaviin kysymyksiin, ja hän kirjoittaa herkulliset pohjustukset lukijoidensa kannanotoille.

Luostarin kirkon holveissa

polvet ruvella rukoillen

Herra armahtaa...

vainajan muotokuva

kultti ja elävä perinne,

palvonnan kohde.

Pappi-shamaani astuu kaikkein pyhimpään.

Naiset eivät tästä ovesta kulje.

Herroja Herra armahtaa.

Neitsyt sivulla kulisseissa.

Aili Nupponen

Oikein hyvää loppuviikkoa teille kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo (hetero mutta ei tyhmä).

Ps: Anteeksi että kuvat ovat litistyneitä. Joku loukkaantui kuvankäsittelystä, kun pienensien kuvien resoluutiota!! Sorry♥

Kristillistä ihmisten lajittelua

Sukuseuran vaakunan on suunnitellut Reijo Helläkoski 1992. Vaakunassa on Matti Juvosen puumerkki.

Näkymätön nainen

Eijjoo annettu nimmee hälle

- ja hiän synnyttää -

äiti, aitinäiti ja äitinäitinäiti.

Toki isälä nimi on

ja isänisälä ja

tietennii hänennii isällään.

Hiän kuuluu miehiin sukkuun,

isän mukkaan lapset ristittään.

Kymmenet, saat naiset ja

naisiin suvut

peittyyt hämärään,

jättäät perintösä nimettöminä.

Näkymätön nainen

miehen suvun tukipylyväs

synnyttää perillissii miehelleen.

Näkymätön nainen makovaa

saunan lauteila.

Yksinäisen äitin äpärämukulat.

Olokoon häppee

olokoon kirrous

jalakapuu ja

häppeepaalu kirkon eissä.

Synnyttäjät hävviivät hämärään.

Kukkaa ei heitä muista,

heijjän tuskoosa,

hätteesä, kippuusa,

heijjän raskaita synnyttäjän vuosiisa.

Lapsvuoteeseen kuolemmoosa.

Raskasta kovvoo ossoosa.

Seun isä joka synnyttää lapsessa

nimen suvulleen

pojan, perillisen talolleen.

Tytär, nainen, huora

katovaa ikihämärään

häppeepaaluun, jalakapuuhun.

Naisen perintöosana miehen kunnii.

Aili Nupponen

Kirjoitin tuon runon tehdessämme Juvosen suvun sukututkimusta, joskus 2001. Sukututkimuksen ja kirkonkirjojen mukaan miehet saivat lapsia ilman vaimoakin, sillä pappi ei ollut vaivautunut kirjoittamaan lapsen äidin nimeä kirkonkirjaan. Mutta jos sattuikin olemaan niin päin, että nainen sai lapsen ilman vihittyä aviomiestä, sillä oli kovat ja häpeälliset seuraamukset tuolle äidille. Uskon että jokaisesta suvusta löytyy näitä luvattomia äitejä, joilla oli äpärälapsia. Tällaisen naisen ja lapsen nimi merkittiin kirkonkirjoihin sivun alanurkkaan, mistä se on mahdollisimman vaikeasti luettavissa ja tunnistettavissa. Etsin itsekin muuatta Anna Antintytär Simosta, mutta erään sukututkija sukulaisen avulla löytyikin Anna Annantytär Simonen. Kiitokset Reijo jos luet tätä!

Näyttää siltä, että luterilaisessa kirkossa on viimeviikkoisen homoillan seurauksena eronnut ennätysmäärä ihmisiä. Ellei kirkossa löydy tilaa kaikenlaisille Luojan luomille ihmisille, seurakunta pirstoutuu yhä enemmän erilaisiin klikkeihin ja ryhmiin. Evankelisluterilainen kirkko on osoittanut kehitystä vapaamielisyyden suuntaan, toivoisin, ettei tämä kehitys loppuisi, vaan jatkuisi. Koska olemme syntymästä asti erilaisia ihmisiä, täytyy myös kaikilla silloin olla oikeus elää sillä tavoin, että tuntee itsensä onnelliseksi. Mitään pakkopaitaa ei kirkko voi nykymaailmassa ihmisille asettaa: Tämä kaava on oikein ja tuo taas väärin. Olemme valmiit tuomitsemaan toisinajattelijat ja toisin tekijät; "vain meidän tapamme on se ainoa oikea" - sanooko näin todellinen kristitty?

Vähän kerrallaan nainen on saanut luterilaisessa kirkossa itselleen tasavertaisia oikeuksia, joita osa kirkon jäsenistä ei kuitenkaan halua tunnustaa. Ihmisten lajittelu jatkuu milloin milläkin syyllä tai tekosyyllä. Miettikääpä motiivejanne hyvät ihmiset ja seurakuntalaiset: Siinä on omantunnon kysymys jokaiselle meistä!

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

"Elämäniloa kuppiin monta nauravaa suullista"

 Meidän mummeli

Täältä tullaan elämä,/ olet kuin silkkiä, silkkiä!/

Mutta... Mistäs te siihen tupsahditte?/ Keitäs te oikein olette?/

Ai, niin, nyt alan muistaa...Ette ikinä arvaa mitä tein?/

Karkasin./ Keskussairaalasta. Osasto A kakkoselta./

Laittoivat tiputukseen. Siinä makasin kuin lahna katiskassa./

Ei puhettakaan kauniista ja rohkeista./ 

Ajatelkaa: edes niitä en olisi päässyt katsomaan./

Ehei, ei käy, sanoin aortalle ja kammioille.Valmistautukaa!/

Paikoillenne, valmiit, pakoon!/ Citymarketissa nähtiin Eric./

Voi se oli niin ihana.../ Hiiteen nitrot, disperiinit ja spesicorit./

En minä niitä enää tarvitse./ Eric riittää./

Tuolla kylällä kertoivat,/ että täällä saa tänään kahvia./

Ohikulkiessa nuuhkaisin./ Totta se oli: Kahvi tuoksui!/

Ai, ai, ai, kun tuota kahvihammasta rupesi niin pakottamaan,/

että pakko, ihan pakko oli tulla./ No, lapsukaiset, saaks täältä nyt sitä kahvia?/

Ai ei, ai vaan elämäniloa./

No kaatakaa, kaatakaa sitä tähän kuppiin, monta nauravaa suullista.//

- Anja Romu -

Näin suuren herkkutatin mies löysi joku viikko sitten, sieni painoi 1,2 kg. Oli aika matoisen näköinen, joten en siivonnut sitä eikä siis syöty. Mies halusi muistoksi valokuvan hyvästä tattivuodesta. Muuten ei ollut kehumista sienivuodessa. Kaksi kertaa siivosin ja keitin rouskuja suolasieniksi, ja yhden kerran kanttarelleja. Tällä hetkellä sataa lunta, maa alkaa muuttua valkoiseksi. Pojalla riittää puuhaa autojen renkaiden vaihtamisessa muutamiksi päiviksi. Lisäksi on kahdet syntymäpäivät vanhimmalla ja nuorimmalla lapsella ensi viikonvaihteessa. Paupau eli Paukku tulee kaksi vuotta ja Ellu, kolmasluokkalainen, täyttää yhdeksän vuotta. - Kyllä se aika on suorastaan lentänyt...

Eilen olin Kaivolla Reumayhdistyksen Tohmajärven jaoston tilaisuudessa esittämässä omia runojani. Väkeä oli ihan tupa täynnä; tilaisuuden juonsi ystäväni Raili Närvänen, entinen näytelmäohjaajani. Meitä oli kolme runoilijaa, vanhin meistä Saimi Sairanen, on jo päälle kahdeksankymppinen, ja kirjoittanut kauan runoja; hän on esittänyt niitä eri tilaisuuksia myös ulkomailla.

Reumayhdistyksen Tohmajärven jaoston puheenjohtajana ja puuhanaisena toimii rouva Sirkka Huttunen tunnollisesti ja tarmokkaasti. Hän sai puhuttua myös minut järjestön jäseneksi. Tilaisuudessa pidettiin myös arpajaiset ja myyjäiset; työt ovat jäsenten tekemiä ja hinnaltaan tosi edullisia. Ostin ranteiden lämmittäjät itselleni, ja jollekin lapsista kaulaliinan. Talviaikaan tarvitaan lämmintä ylle ja alle olipa sitten terve tai sairas. Kun käy tuollaisessa järjestötilaisuudessa, ymmärtää sen, ettei ole vaivojensa kanssa yksin. Siellä on ihmisiä puolueisiin ja ikään katsomatta.

Nykyajan yhdistyksillä on vaikeuksia löytää toimintaansa hyviä järjestötyöntekijöitä; yksityisyys ja sen palvonta on muodissa. Tehtävät tahtovat kasaantua aina yksille ihmisille, jotka ovat sitten ylikuormitettuja. Monta vuosikymmentä yhtä jaksoon tuskin kukaan jaksaa toimia tarmokkaasti, vaan väliin iskee "leipääntyminen"; ihan kuin liian kauan virassaan ollut virkamies kyllästyy ja urautuu työtehtäviinsä. Uuden opiskelussa on minusta aina oma viehätyksensä---.

Yhdistyksistä me löydämme uutta virtaa ja elämäniloa toinen toisistamme. Voimme antaa vertaistukea toisillemme. Ystävyys on hieno lahja, jota kannattaa vaalia; se kantaa meitä vaikeina aikoina eteen päin---.

Oikein toivorikasta torstai-iltaa teille kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

Juhlahetki Ruskealassa

Suomalaisten hautakivet on Ruskealan hautuumaalla koottu tällaisiksi kivikarheiksi.

Elämä

Kerran tulee juhlahetki,

jona ei ole ketään jakajaa

viipyvälle, viileälle sinelle

 taivas nousee

kuin maljan laita

jokaisessa ikkunaruudussa

vaihtuvat kasvot.

- Helvi Juvonen -

Suomalaisten sankarivainajien muistomerkki Ruskealan hautausmaalla 2010.

Kävimme elokuussa Venäjällä Ruskealan kirkossa käydessämme myös Ruskealan hautausmaalla. Sillä reissulla kuvasin  sekä suomalaisten että nykyvenäläisiä hautamuistomerkkejä ja hautoja. Suomalaiset miehet ovat käyneet raivaamassa talkoilla hautausmaata, johon tehtävään myös aina avulias mieheni lupautui. Kalevi Keinosen sydäntä lähellä on erityisesti tämä vainajien lepopaikka, jolla myös hänen sukulaisiaan lepää.

Venäläisillä tämä hautuumaa on ahkerassa käytössä, tuoreita hautoja oli paljon. Hyvin nuorena kuolleita oli myös paljon; tiedämme että venäläisten miesten keski-ikä on alhainen. Venäläisten haudat ovat aidattuja siniseksi maalatuilla rauta-aidoilla ortodoksiseen tapaan, vainajan valokuva löytyy yleensä vainajan hautamuistomerkistä, ja siellä harrastetaan runsaasti tekokukkia, jotka kukkivat vuodesta toiseen. Ortodoksiristit ovat palanneet myös hautausmaille, välillä ne olivat kadoksissa vuosikymmeniä. Yleensä haudan läheltä löytyy myös muistelupenkki, jolla istuen voi muistella rakasta omaistaan. Jossakin saattaa tavata myös ruoka-astian, joka liittyy tapaan tuoda ruokaa hautausmaalle. Kirjoitin Ruskealan kirkosta ja hautausmaasta 18. elokuuta 2010, ja kirjoitus löytyy siis elokuulta Aili-mummon arkea blogista.

Venäläinen hauta Ruskealan hautuumaalla kesällä 2010.

Kahdesti ennen kuolemaa 

jo kuolin, odotan

nyt, tarjoaako ikuisuus

kolmannen sattuman

niin toivottoman ymmärtää

kuin ero. Siinä on

tietomme taivaasta. On muu

helvetti tarpeeton.

- Emily Dickinson -
 (suomentanut Helvi Juvonen)

***

Kahden päivän aikana saimme miniän kanssa runo-kuvakirjan tarkistuksia varten valmiiksi. Olen lukenut ja tehnyt siihen vielä joitakin pienehköjä muutoksia ja lisäyksiä. Siihen tulee 48 A4 kokoista  monivärikuvasivua. Myyntiä varten ei kannata ottaa, mutta Herneelle lupasin... Neljä vuotta olen koonnut tätä, ja varmaan ainakin toiset neljä vuotta kokoan seuraavaa, mihin Paukkukin saa omat kuvansa ja runonsa. Kiva kun mummolla on jotakin suunnittelemista...

Oikein mukavaa loppuviikkoa teille kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

Metsän musikaali ruskavaateissansa

Sumu repesi kuin harsokangas,

valon heitin liikkui, 

silmät söivät punaa, vihreätä, okraa.

Metsä ruskavaatteissansa 

ylväänä kuin mustalaisruhtinatar 

lehdillä sumun pisarat.

Syksyn valo, 

pehmyt linnunmaito, 

verhotumpi kuin kevään. 

Helena Anhava

Ulkoilin kameran kanssa lähiympäristössä, ja sain palkkioksi 10 kuvaa. Oheisena muutamia teille tuliaisiksi. Talon tiellä oli myös jonkun metsäneläimen jätöksiä, mustia kakkakikkareita kaikkiaan seitsemän kappaletta, marjoja ei näkynyt. Mutta eihän metsässä marjoja olekaan, siksi karhutkin tunkevat pihoihin syömään omenoita---.

Alkaa olla aika siirrellä veneitä talviteloille; mies meni veljensä mökille avustamaan  tässä puuhassa. Meidän vene on vielä Särkijärvellä, missä se on ollut tämän kesän ajan, naapurin iloksi. Järvellä sattui kesällä melkoinen juttu, mutta siitä on kielletty puhumasta, ja uhkailtu jopa virkavaltaa. Joten ei siis puhuta, mutta merkitään johonkin muistiin---.

Viikko sitten kävimme Eläkeliittolaisten kanssa teatterissa katsomassa Cabaret-musikaalia. Näytelmä on kirjoitettu Christopher Isherwoodin novellin pohjalta, josta John van Druten muokkasi näytelmän "I am a Camera". Näytelmä-musikaalissa kuvataan 1930-luvun Berliiniä ennen sotia ja kolmannen valtakunnan ja natsien valtaannousua. Musikaalin seremoniamestari juontaa tapahtumat melodramaattisesti yleisölle. Vähä vähältä teeskennelty ilo muuttuu painajaiseksi, joka päättyy juutalaisten vainoihin. Musikaalin kuvaaminen oli kielletty. Järkytys oli, että näytelmän lopussa myös seremoniamestari pantiin juutalaisena junaan, takin selässä oli keltainen tähti---.

Joensuun kaupunginteatterissa väki on vaihtunut ja nuorentunut radikaalisti. Näyttelijä toisensa jälkeen siirtyy eläkkeelle nauttimaan ansaituista vapaavuosista. Anneli Sauli muutti asumaan Helsinkiin, kun lähti eläkkeelle, ja olemme saneet ihailla häntä monta kertaa sarjaelokuvissa Hovimäki ja Käenpesä.

Tämä kuva on kuvattu tänään meidän pihaltamme auringon paistaessa. Kaikki värit kirkastuvat huikaiseviksi, mutta kun aurinkoa ei näy, ovat värit paljon vaatimattomammat. 

Yläkuvassa on naapurin entinen sauna, siinä ei ole kylvetty pitkään aikaan. Muistan ajan nuoruudestani, kun paikalla sijaitsi maakuoppasauna (siis sauna joka oli kaivettu maahan ja sisustettu pyöreillä ohuilla puilla). Pienen saunan nurkassa oli rauniokiuas, kuten savusaunoissa entisaikaan oli. Talossa asuivat silloin Matti ja Juulia Simonen perheineen, heillä oli muistaakseni viisi poikaa. Sitten syntyi yksi tyttö, joka kuoli heti synnyttyään. Jotenkin tämä lapsivainaja liittyy muistikuvissani siihen maasaunaan; se kuollut vauva oli syntynyt siellä saunassa. Perhe muutti pois siltä paikalta v. 1953 ja siirtyi Murtoin kylälle Tohmajärvelle asumaan. Simolan torpasta kirjoitin erään kirjoituksen 2008.

Tatteja on saatu runsaasti, mutta ei suolarouskuja. Toivottavasti niitä saadaan lisää ennen talvea---.

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille uusille ja vanhoille lukijoille toivoo Aili-mummo!