lauantai 11. syyskuuta 2010

'Polkuja omia etsien...'

Hennan piirustus kissasta, ikä 5v.

Olen kissa kirjavahäntä.
Olen pitkäturkki ja vähänläntä.
Mua aina yksin naurattaa,
on huisin mukavaa...
Miau-miau!
Minä lähimetsissä samoilen ja
polkuja omia etsien
löydän saaliin uuden ja herkullisen!
Miau-miau!
Minä metsissä vaeltelen...

- Aili Nupponen  -
kuva kirjasta Mummo ja muusat (2010).


Syysruska on jo täällä alkamassa. Kävimme päivällä Kemiessä Kaivolla akupunktiohoidossa, ja huomasin miten ihanasti puut saavat syysvärinsä. Kemien mäki on komea kuin Paratiisin puutarha; seuraavalle reissulle on otettava kamera mukaan, jotta te muutkin kuin tohmajärveläiset, näette miten kaunis paikka Tohmajärvi on. Keväällä ja syksyllä se näkyy erikoisen selvästi---.

Mystinen asia tuo akupunktiohoito. Missähän kunnossa nyt olisin, jos en olisi ottanut sitä? Päivällä kyseli terapeuttikin minulta, missä kunnossa olin kun hoidon aloitin. Olin todella sairaan näköinen enkä pystynyt enää oikein mihinkään, edes pukemaan kunnolla vaatteita päälleni, vaan miehen oli autettava minua siinäkin. Käsissä ei ollut yhtään voimaa, niitä särki yötä päivää, söin särkylääkkeitä kuin leipää viime lokakuusta kesään asti. Sitten oli pari kuukautta särytöntä aikaa, kun sain kortisonipiikkejä niveliin, ja elokuussa särky alkoi uudelleen, mutta ei tämä vielä paha ole. Reumaa ei kuulemma ole, mutta jotakin on, aika sen selvittää.

Kesä meni todella hyvin, paljon paremmin kuin osasin odottaakaan. Sain tehtyä työni ihan mukavasti, käsissäni on voimaa, mutta raskaita nosteluja pitäisi ehkä välttää. Jos nostelee raskaita, säryt lisääntyvät. Terapeutti sanoi, että minulla on rasvahappojen puute, se kuulemma aiheuttaa fibromyalgian.

Miniän kanssa on aloiteltu lasten kuvarunokirjan tekoa. Olen kirjoitellut neljän vuoden aikana runoja, jotka on yhdistettävä piirrettyyn kuvaan. Enin osa kuvista on vanhimman tytön piirtämiä, hän oli silloin nelivuotias, kun aloitimme. Koska nuorin lapsi, Paupau, ei ole vielä piirrosikäinen, päätimme vielä tehdä toisenkin vastaavan kuvarunokirjan, jos olen voimissani ja jaksan.

***

Marjoja ei lähimetsistä löydy, löytyneekö Venäjältäkään? Sen sijaan lähimetsistä parin kilometrin päässä on pari-kolme viikkoa sitten kaadettu karhu, kaatajana Antti Nousiainen. Samoihin aikoihin Karjalaisessa oli tieto, että Mässänlammella, noin neljän kilometrin päässä oli eräs mökkiläinen nähnyt suden, jonka oli kuvannutkin lehteen. Karhuilla ei ole marjoja metsässä syötäväksi, siksi ne etsivät muualta itselleen evästä. Eivät ole kotipihoihin asti vielä tulleet. Asumme melkein salolla, metsää on ympärillä joka puolella, naapureihinkin matkaa, Talolle vain 300 metriä. Mutta tällaisia metsäläisiä olemme, ja metsässä hyvin viihdymme. En ole koskaan halunnut mennä kaupunkiin tai edes kirkonkylään asumaan.

Täällä maalla on kivoja naapureita, ja hyvinkin avuliaita. Joskus nolottaa ottaa heidän tuomisiaan vastaan, kun eräät ystävällisesti tuovat lahjaksi muikkuja tai leipomuksia. Sitä tuntee aina olevansa huonommalla puolella, kun jää kiitollisuuden velkaan, miten sen toisille korvaisi. Raha ei käy, on oltava jotakin muuta. Vastalahja pitää nykyään olla, ajatellaan. Itse opin aikoinaan sen, että jos en ole jotakin pyytänyt, en ole siitä kenellekään velkaa. Minä ainakin olen antanut - sen minkä olen antanut - ajattelematta vastalahjaa tai korvausta siitä. 

Olemme päässeet viikonloppuun. Oikein hyvää ja lämmintä lauantai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


10 kommenttia:

  1. Peikko katselee ja aina kaikkia kuvakirjoja.

    VastaaPoista
  2. Ihana kissaruno, missä voi kuvitella eläimen astelevan metsässä oikesti. On se varmaan niin, että kuvat inspiroi runoilijaa ja runot taiteijaa tekemään sanat näkyviksi. Hienoa onkin, että runokirjanne teko on noinkin pitkällä. Hienoa olis nähdä uusia kuvia täälläkin, mitkä liittyy runoihisi.

    VastaaPoista
  3. Moi Peikko!

    Kuvakirjoja on kiva lukea ja hauska katsella.
    Kuva ja teksti laajentavat toisiaan, antavat toisilleen uusia ulottuvuuksia.

    Hyvää pyhäpäivää Isopeikko<3

    VastaaPoista
  4. Hei Annu!

    KUvia voisi varmaan käyttää, mutta niistä pitäisi poistaa piirtäjän nimi. Minulla on blogissa käytössä lasten lempi- tai roolinimi. Kunhan ensin opettelen, siihen menee aikaa---.

    Kiitos kommentista ja hyvää pyhää sinulle Annu<3

    VastaaPoista
  5. Ensiksi haluan sanoa, etteivät kivat ja hyvät naapurit varmastikaan mitään ihmeitä odottele. Lahja annetaan, eikä siitä odotella korvausta.
    Tuollaiset kala- ja leipomistuliaiset ovat ehdottomasti parhainta antia - ja niitä tuodaan ilolla, josta antajallakin on hyvä mieli, näin ainakin uskoisin.
    --
    Täällä puolella Suomea on marjoja runsaasti, samoin sieniä. Niitä riittää kaikille, jotka satoa jaksavat metsistä noutaa. Karhuista ja susistakaan täällä ei taida suurta pelkoa olla, vaikka mistäpä sitä koskaan tietää. Itselleni ei ole päähän pälkähtänyt edes miettiä sitä mahdollisuutta, niin pieni se on.
    --
    Hyvä, jos olet apua akupunktiosta saanut. Minulle yksi lääkäri halusi kerran kokeilla sitä migreeniin, ja unohti minut "neulatyynynä" sivuhuoneeseen. Olin varma, että joudun siinä olemaan ties miten kauan. Päätä en voinut yhtään kohottaa, kun niskassa oli neuloja. Sen verran järkytyin tästä lääkärin unohtamisesta, että ei ole tullut ikinä sen jälkeen tarvetta kokeilla kyseistä hoitomuotoa.
    --
    Sinulla on nyt ihan uusi kesä, kun sitä lastenkirjaa valmistelet. Onnea työn jatkumiseen.

    VastaaPoista
  6. Moi Eila!

    Hyvät ja ystävälliset naapurit ovat niitä maailman parhaita asioita. Monesti kuitenkin lähinaapurista löytyvät ne pahimmat kadehtijat ja vihamiehet, valitettavasti.

    Uskon, että leipomistuliaiset tuovat hyvää mieltä sekä saajalle että antajalle. Siinä olet ihan varmasti oikeassa.
    -------
    Sieniä eli tatteja mies toi muutama päivä sitten korillisen, ja eilen näin kävelyllä kanttarelleja metsässä. Jotkut kehuvat olevan jo rouskujakin, jotka ovat parhaita suolasieniä talven varalle. Vanhat rouskut tuli jo syötyä sienien mieliteossa, hyviä olivat nekin. Mies kertoi, että Venäjälläkään ei eilen ollut puolukanmyyjiä, karpaloita kuulemma tulee myyntiin, mutta ne eivät ole vielä kypsiä. Karpaloiden tuominen muuten kiellettiin. Mutta kuluu se yksi talvi ilman puolukoitakin, viime syksyisiä on vielä muutama litra syömättä.
    ------------
    Akupunktiohoidossa neulat saavat olla kauan aikaa, sitten niitä hoitaja käy välillä pyörittelemässä, antamassa "vauhtia". Erillisessä huoneessa minäkin olen ollut, suuren huoneen puolella on ainakin viisi ihmistä yhtä aikaa saamassa hoitoa. Tämä Lasse Leppänen on on koulunsa hyvin käynyt mies eikä unohtele asioita. Aina voi huutaa, jos tarvitsee apua. Kerran jouduin huutamaan sairaalassakin, kun hoitaja unohti minut hoitopöydälle, kun teki varjoainekuvausta munuaisille.
    Vatsaan koski hirveästi---.
    -------------
    Kirjan teko on aina kivaa ja mielenkiintoista, mutta joskus myös stressaavaa; tämän kirjan teko ei sitä varmaan ole :-))

    Kiitos kommentistasi Eila ja mukavaa viikkoa sinulle ja pikkuisille<3

    VastaaPoista
  7. Aili, kiva, että teet kirjan vielä myös Paupaun kanssa.

    Maalla on tapana tuoda ruokatuliaisia. Isänikään ei olisi ikinä saanut klimppi- tai siskonmakkarasoppaa elleivät kylän naiset olisi armahtaneet kyläkauppiasta ja kutsuneet usein keitolle. Samoin oli laita veriruokien, joita äiti ei suvainnut keittiössämme.

    Mukavaa alkanutta viikkoa, Aili!

    VastaaPoista
  8. Hei Leena!

    Onhan se kohtuutonta, jos unohtaa yhden näistä pienistä. Lapset piirtävät kuvia oikein olan takaa, joten kyllä mummolle aineistoa riittää. Piirustukset ovat kehittyneet jo kovasti alkuajoista. Ison siskon vaikutus näkyy niistä ihan selvästi.
    --------
    Onhan aina uusi ruoka tai leivonnainen kiinnostava asia. Itsekin ihastuin muutamia vuosia sitten sienipiirakkaan, jota olen leiponut talvisaikaan useasti. Muuten en hyvin usein viitsi kokeilla uusia ruokia, mutta silloin tällöin on kokeiluvaihe päällä, ja uuttakin voi opiskella. Meillä on harrastettu näitä karjalaisia perinneruokia, joku mykykeitto on ihan vieras juttu minulle. Sehän taitaa olla pohjalaisten perinneruoka.

    Kun uusia ruokia tulee käyttöön, monet vanhat ruoat jäävät unohduksiin nuoremmalta polvelta.

    Kiitos kommentista Leena ja hyvää alkanutta viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  9. Hymyilevä eläkeläinen13. syyskuuta 2010 klo 8.42

    On niitä olemassa ihmehoitoja kuten tuo akupunktiokin. Moni on siitä saanut avun. Meidän naapurin Osku (vanha koiraherra) on myös saanut akupunktiohoitoa ja kävelee taas aamulenkkiään.

    Ihailen ja ihmettelen maaseudun naapuriapua ja tapaa tuoda noita tuomisia!

    Hyvää jatkoa kuvarunokirjalle!

    VastaaPoista
  10. Hymyilevä:

    Kuten varmasti hyvin tiedät, kiinalaiset keksivät akupunktion jo monta tuhatta vuotta sitten, ja yhä se on käytössä.
    Tohmajärvellä on iso joukko ihmisiä, jotka uskovat akupunktioon, ja yhä useammat ainakin haluavat tutustua siihen.

    Oikein hyvä, että Oskulle akupunktiosta on ollut myös apua. En ole kuullut ennemmin eläimillä sillä hoidettavan.

    - Onko kaupunkilaisten tapa tuoda tuliaisiksi kukkapaketti? Kyllä maalla niitäkin joskus saa, mutta harvemmin kuitenkin. Minä olen vienyt runo- tai muun kirjan viemisiksi, useimmiten omani. Jos ei muuta keksi, kahvipaketti on tervetullut vieminen.

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä :))

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥