sunnuntai 29. elokuuta 2010

Saihosta Arja Tiaisen Casanovaan

Saihon talon takana on ruusupenkkejä ja muita kukkia. Tässä komea torso, Leo Karppasen työ.

Leo Karppasen kädentöitä Saihossa vuonna 2010.

VALLAN CASANOVAT

Kutsuuko kukaan Casanovaa/ kiertopalkinnoksi?/ Sanotaanko don Juanista ikinä:/ "Sehän on nyt kaikkien kanssa."/
Miehet vetävät yhtä köyttä,/ ja naiset säestävät heitä, tukevat Casanovia./ Jokainen vuorollaan kuvittelee/ parantavansa don Juanin./ Se on näköharhaa, ajatusvirhe: mitä iloa/ meille olisi entisestä donjuanista?/ -----//

Että nuoret naiset lankeavat,/ ei ole ihme; he saavat mitä ansaitsevat,/ välttämättömät unelmat, niiden rikkoutumiset,/ - ei Casanova kulissejaan riko kenenkään tähden -/ myös keski-ikä sulaa sulaa Casanovan edessä/ alkaa leperrellä, se on/ että puhuu kuin puhuisi sängyssä/ ei sanat vaan sävy./ Naiset ovat Casanovan paras äänestäjäryhmä./ Ei miehet, sillä he vihaavat ja kadehtivat häntä.//

Kun leijona on syönyt antiloopin,/ ilmaantuvat kojootit ja haaskalinnut./ Niin pyörii Casanovankin ympärillä miehiä/ kärkkymässä tähteitä Casanovan pöydästä./ Sillä se mikä kelpasi Casanovalle, kelpaa/ kaikille, se on taattua tavaraa, maukasta/ valmiiksi lämmitettyä, erikoista aina.//----//

Pettääkö Casanova? Lupaako taivaat ja maat./ Se romanttinen koodi on naisessa valmiina./ Lääkärisarja, Angelika, puhekuplat, elokuvat -/ kuvitelmien, toden ja toiveiden synteesi, sisäistys./ Intohimo ja järki? Ovatko ne joskus olleet/ samaan aikaan saman tukan alla?//

Valta on sairastunut tautiin nimeltä/ korruptio, lahjonta, suku, suhteet, pärstäkerroin./ Valta vaikenee, työ on vaimoa tärkeämpi, työ tulee/ kotiin, koti on firman haaraosasto, edustustilat./ Perityn rikkauden ohittaa koulutettu teknokraatti./ Vallan vapaa-aikaa valvoo kilpailijat, kaltaiset./ Kaikki on julkisuutta, esilläoloa, näyteikkunaelämää./ Vallan työhuoneeseen virtaa tietoa, tilastoja,/ imartelijoita, pyyntöjä, päälliköitä, päättäjiä./ Vallan on oltava huippukunnossa, valpas ja terävä./ Viina syö voimia, terveyttä, naiset unta./---//

Sinun korvasi kuulevat salaiset asiat,/ miten sinä jaksat kantaa itseäsi, muita?/ He kantavat sinua, naiset, jotka rakastit/ aikuisiksi. He eivät pääse sinusta, he/ ovat yhä lumouksen vallassa, onnettomat./ Käytätkö sinä rakkautta vallan välineenä?/ Käytävillä lojuu uhreja, metsässä/ olet kulkenut leimaamassa itsellesi/ kauneimmat puut, ja minua sinä sanot/ sinisilmäiseksi. Minua joka näen.// 


- Arja Tiainen -

Lyhennys: Aili Nupponen.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Vaalitkin lähestyvät, etsitään eduskuntavaaliehdokkaita. Ja on niitä jo paljon saatukin, vaikka politiikka on huonossa huudossa, ei vähiten vaalirahaepäselvyyksien takia. Tästä Arja Tiaisen runosta käy selville se seikka, että naisia käytetään hyväksi näissä politiikka-asioissa, kun joku Casanova on saatava eduskuntaan tai peräti ministeriksi. Kauniilla naamalla saa paljon ääniä, sen voi Jyrki Katainenkin todistaa. Komeassa miehessä on vetovoimaa, joka vie naisilta jalat alta. Casanova on aina ylitse muiden. Leikki Matti Vanhanenkin Casanovaa kauan aikaa, mutta lopulta veto loppui yht'äkkiä. Casanova lannistui ja kompastui omiin jalkoihinsa. Luulen, että seuraavien vaalien Casanova on Katainen, hänellä on siihen kaikki edellytykset.

Casanova rakastaa - itseään, vaikka uskottelee rakastavansa muita. Älä usko Casanovaa, hän valehtelee aina uskottavasti. Valta on sairas, ja samoin Casanova. Usko nainen mieluummin itseesi kuin politiikan helppoheikkeihin!


Leo Karppasen kädentöitä vajaata kuusi vuotta sitten. Taustana on riihen seinä.

Otin tähän blogiin kuvia Saihosta, Leo Karppasen ateljeesta. Elokuu on lopuillaan, ja ilmat jäähtyivät jopa alle 10 asteen, tänään oli pari astetta lämpimämpää. Outoa miten nopeasti sää muuttuukaan helteisestä melkein hyisevän syksyiseksi, elokuussa. Mutta näin on; keväthän tuli jo varhain, minikesä oli jo huhtikuussa.

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille ja hyvää alkavaa viikkoa toivoo Aili-mummo!

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Elämä on taidetta

Salkoruusut taiteilija Leo Karppasen puutarhassa. Kuva AN.
***
Olen Mansikki muu/ ja nimeni on Kultasuu./ Näin vihreä on pääni,/ sen tietää koko lääni./
Vaskikello kaulassani kilkkaa,/ nyt menen laitumelle kiireenvilkkaa./
Onneksi ei kärpäsiä tässä/ ole ympärillä pörräämässä./ Vain yksi hännänhuiske ja/
loppuu itikoilta kuiske./ Ammuu ammuu/ on nimi Kultasuu.// Aili Nupponen, Lasten runot ja kuvat

***
Palaisimmeko vielä taiteilija Leo Karppasen ateljeehen ja töihin, otin sieltä runsaasti mielenkiintoisia kuvia.
Yksinomaan jo talon pihamaa on nähtävyys monine ruusu- ja muine kukkalajeineen, puhumattakaan sitten eri rakennuksista ja niissä olevista töistä. On kaunista ja hyvällä maulla toteutettua taidetta suuret määrät, vaikka näin kesällä myös kauppa käy, ja taideteokset saavat muualta uuden kodin. Monet ryhmät tekevät retkiä Karppaseen, ja se on erinomainen käyntikohde, katseltavaa riittää, vaikka ei olisi taidetta ostamaan lähtenytkään. Suosittelen muillekin!

Leo Karppanen tekee myös lasimaalausta ja Tiffany-töitä, myös puusta, metallista ja kivestä veistoksia, kuten jo aikaisemmin kerroin. Hänellä on käytössään erilaisia puunveistotyylejä, joista tässä on seinällä näytteitä. Öljy- ja vesivärimaaluksiakin löytyy heille, jotka sellaisia haluaa.

Muutaman viikon päästä loppuu tämän kesän sesonki, ja taiteilija pääsee omiin töihinsä ja harrastuksiinsa. Mutta tässä taiteenteossa ja sen markkinoinnissa on harrastusta tarpeeksi, luulisin---.

Vanhan riihen mustat seinät ovat hieno tausta tällaisille veistostauluille. Kuvassa on riihen uuni, josta ylin kerros on purettu pois. Riihen uuni on muuten samanlainen kuin savutuvan uuni; ylinnä uunissa on päälaki, jossa on kaksi reikää ylhäällä etunurkissa, joista savu tupruaa ulos - ihan kuin sieraimet ihmisellä---.
***
Bloggerin kanssa on ollut viime aikoina hankaluuksia, koska en ole päässyt kirjautumaan sisään vastatakseni kommentteihin ja toisten blogeihin. Pari kertaa kuitenkin Blogger on erehtynyt näistä periaatteistaan, ja onneksi silloin olen voinut päivittää näitä juttujani.

Olen keräillyt pensasmarjoja ja käynyt kesävierailulla naapurissa, eilen olin akupunktiossa Kaivolla. Kiirettä on pitänyt ja vielä enemmän pitäisi ehtiä käydä ystävien luona ja kestailla heidän kanssaan. Sähköposteihinkin vastaaminen on viivästynyt, pyydän anteeksi laiskuuttani!


Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

torstai 12. elokuuta 2010

Lämpimiä muistoja

Ystäväni Raili Närvänen ihailemassa suihkulähdettä ja patsasta 07.08.2010. Kaikki kuvat Retretistä
Sanon kesäpojalleni:/ hae minulle kukkia ja laita painojen alle,/
teen ystävilleni jouluksi kortteja
./ Poika tekee työtä käskettyä./
Joulun alla leikkaan pahvia,/ sepitän säkeitä./
Seuraavana kesänä poika löytää/ Tuntemattoman sotilaan sylistä/
mesimarjan, metsätähden ja orvokin:/ Eivätkö nämä kelvanneetkaan?
Punastun: miksi kaunein aina unohtuu?// 


- Eeva Heilala -


Lisää video Kesä on laukannut loppuaan kohti, on säilöntäaika kiivaimmillaan. Eilen säilöin kurkkusalaattia lähes 1,5 sangollista, ja lisää varmasti saadaan. Lupasin pojankin perheelle. On ollut erinomaisen lämmin kesä, ja kun vettä, ravinteita ja lämpöä riittää, tulos on hyvä. Sen sijaan viinimarjat odottavat keruutaan, muutamia päiviä meni lasten kanssa, tänään kävin aamupäivällä Tohmajärvellä. Jossain välissä on sitten saunavieraat, sitten kun jaksetaan ja ehditään. Jopa auringonkukatkin alkoivat kukkia, mitä en muista näin aikaisin tapahtuneen. Mies toi Venäjältä mustikoita, ja toivossa on saada niitä lisää.





Eilisen päivän temppuili Blogger eikä antanut minun kirjautua sisään: tai kun kirjauduin piti kirjautua yhä uudelleen ja uudelleen. Tänään siivosimme porukassa miehen kanssa.

Tuo ylimmässä kuvassa oleva rouva on opettaja, joka ohjasi Tikkalan näytelmäryhmää melkein koko sen toiminta-ajan. Hänen kanssaan oli mukava toimia, ja iloa riitti kaikille näytelmäporukan jäsenille. Hän joutui uhraamaan osan kesälomastaankin näiden harrastusten vuoksi, joten suurkiitokset hänelle vielä kerran!

Aloitin runoblogiini Tanssi Elämänpellossa kirjoittaa neljättä runokokoelmaani Ruistähkähumppa. Kun vielä saisin kivoja kuvia siihen, mutta minulla ei ole Leena Lumen kaltaista kuvamäärää enkä oikein osaa skannata kunnolla. Jos aloittaisin syksyllä kansalaisopistossa kuvankäsittelykurssin, niin saisin ehkä parannettua kuvatilannettani.

Ilmat ovat viilentyneet ihan huomattavasti, onneksi. Lupasivat kuitenkin pyhänseuduksi vielä lämmintä säätä; toivottavasti ei sentään ukkosmyrskyä enää---.

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Historiaa Onkamon kannakselta

Näin ihanalta näyttää Suur-Onkamon järvi tyynenä elokuun iltana. Välillä aurinko paistoi kirkkaasti, ja välillä oli taas pilvessä, jolloin sain napattua valokuvan järvestä vasten aurinkoa.

Tahtoisin
1. Tahtoisin istua laiturilla/ kun järvi on yksin/ ja tummuu,/ kun tuuli tyyntyy/ ja usva nousee./
Tahtoisin istua laiturilla,/ talo naurua täynnä kun loistaa./
Nouse usva ja peitä talo,/sen kovat äänet, sen lampun valo./ Tahtoisin istua laiturilla/ kunnes yö on hiljainen.//

****
2. Anna minulle pehmeä askel,/ yö jota katson,/ yö jolla on./
Kaste tulee niin hiljaa/ ja usva ja aamu./
Yksi ainoa pehmeä askel!/ Kätken sen ja siirryn sillä/ elämästä kuolemaan./
Ei menneisiin, ei tuleviin,/ ei edes minusta sinuun.// Eila Kivikk'aho

****
Onkamon kannaksen kylätie kulkee Vannilan (talo alakuvassa) pihapiirin läpi. Asunrakennusta on arveltu rakennetuksi vasta v. 1890- luvulla. Sen kahdella seinällä on pärevuoraus, muualla vuorilaudoitus. Talo on aikoinaan maalattu punaiseksi. Talon aitta on alempana rinteessä. Tämä talo ja viereinen Harjula löytyvät myös netistä Tohmajärven kunnan ympäristöohjelmasta (sivulta 84) nimeltä Kotikuusten kunnailla.

Onkamon kannas on kapeimmillaan vajaan yhden kilometrin välinen suikale kahden järven, Suur-Onkamon ja Särkijärven välillä. Se on valtion toimesta luokiteltu erittäin arvokkaaksi maisemaksi. Kannas on Onkamon vanhinta asutusta, siellä oli jo taloja 1500-1600 luvuilla. Nämä asukkaat olivat ortodokseja, kunnes he ruptuurisodan aikana pakenivat Venäjälle. Sodan jälkeen muutti tilalle savolaisia asukkaita.

1700-luvun loppupuolella maaherra Ramsayn aikana tehtiin tie Tohmajärveltä Onkamon kannasta pitkin (Vannilan talon ohitse) Rääkkylään, ja siitä edelleen Liperiin, toista haaraa pääsi Ohvanaan, joka on nykyistä Joensuuta (ja entistä Pyhäselkää). Myöhemmin uusi tie rakennettiin Tikkalan kautta Honkavaaralle ja Pielisensuuhun (nykyiseen Joensuuhun).

Vannilan talon ja tilan osti 1900-luvun alkuvuosina Tahvo Nupponen (1865-1936), joka muutti kotitilaltaan Riihiahosta vaimonsa Riitta Paasosen (1881-1951) kanssa. Perheeseen syntyi neljä lasta, joista Otto kuoli aikuisena. Tahvon tytär, Emma Nupponen (1907-2003) jatkoi elämää kotitilallaan äitinsä Riitan kanssa. Toiselle sisarelle, Hannalle, lohkottiin osa maista, ja hän asui omalla osallaan perheensä ja aviomiehensä kanssa. Toinen poika, Viljami Nupponen asettui Onkamoon Lapinahoon, hän oli töissä VR:llä. - Nyt Vannilan omistaa Emma Nupposen poika, Heimo Nupponen, joka on käyttänyt tätä taloa perheineen kesäasuntonaan. Nykyisin vanha talo on varastona.

Läheisellä Rantalan tilalla, vanha numero 4, (uusi nimi Kauppila), asui 1820-31 rokottaja Sirelius, joka ensimmäisenä teki mm. isorokkorokotuksia Tohmajärvellä. Jotkut varakkaammat ihmiset halusivat suojella vaaralliselta isorokolta lapsensa, ja maksoivat itse lastensa rokottamisen. Yhteiskunta ei millään muulla tavoin tullut avuksi tarttuvia tauteja vastustamaan, ainoastaan piirilääkäri eristi tarttuviin tauteihin sairastuneet sairastupiin, jotta nämä eivät levittäisi sairauttaan muihin ihmisiin.

Kalastus on ollut Onkamolla tärkeä elinkeino. Siellä oli jo 1700-luvulla kruununkalastamo, josta osakkaat maksoivat kruunulle veroa. Onkamon muikku on kuuluisa kala, se oli kookas ja sitä oli runsaasti. Suur-Onkamo on matala järvi, keskisyvyys vain 4 metriä, syvin kohta 13 metriä. Viereinen Särkijärvi on 8 metriä korkeammalla, ja sen syvyys on myös suurempi kuin Onkamojärven. Lisää Onkamosta näiltä sivuilta.

****
Aamupäivä meni lasten kanssa, mies lähti Venäjälle ostoksille. Ilmat ovat taas lämpenemässä ihan hurjasti, lauantaina on luvassa jo 33 astetta, ihan kamalaa!!! On tänä kesänä aurinkoa riittänyt vaikka toisillekin antaa, vettä kun vielä saisi! Hautakukatkin nääntyvät kuivuuteen. Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!