maanantai 5. heinäkuuta 2010

Lapset ja heinätyöt





Lapsuus

Silmissä, kedonkukkien väreilevä meri

Kämmenissä, silkkiheinän pehmeä käsi
Ilmassa tuoksut kilpaa juoksi
Herneenpalkoja essuntaskut pullollaan,
ladon heinille heittäydyn/ siestaa viettämään
Nenääni ryystän yrttien hajut

peukalonkärjellä poksautan palkoveneen
kielellä lasken sen makeat soutajat

- Anneli Kaarna -

Eilen tehtiin Nuppolan pellolla heinää eli paalattiin sitä; heinää tarvitaan hevosille. Selvyyden vuoksi kerrottakoon kaikille, ettei Nuppolassa ole enää tukiaisilla ylläpidettyä maataloutta, se loppui jo v. 1998. Nyt nuoripari ainoastaan harrastaa hevostaloutta, josta ei kirjata tuloja eikä menoja. Eikä tuloja olekaan, koska pollet ovat perheen omia lapsia varten.

Rääkkylästä ja Joensuusta tuli apuväkeä Mauri-ukin ja mummon lisäksi heinätöihin. Minun osuuteni oli toimia sisällä lapsenvahtina, ja leikkiä pikkuisen Paupaun kanssa. Välillä leikkeihin osallistui myös Pippuri, joka antoi Paukulle mahtavat kyydit taaperovaunulla pitkin tuvan ja eteisen lattiaa. Pikkuinen hihkui riemusta ja välillä pelosta, kun vauhti oli niin hurja. Näki että Paupauta sekä pelotti että ihastutti tämä hirveä meno, mummonkin sydäntä välillä kylmäsi, kun ajattelin mihin pienen neidon kyytineuvo törmääkään. Onneksi ei törmännyt eikä Pippuri paiskannut vaunua menemään omia aikojaan.

Angi-neito - tuleva koululainen - katsoi Junior-teeveetä ja välillä pelasi netissä Pippurin kanssa. Alussa ihailimme tuvan ja ison makuuhuoneen ikkunasta heinien kokoajia, jotka ajoivat kahdella traktorilla, toinen paalaten ja toinen keräten paaleja kuormaan. Oli ihanalle tuoksuvat kylvöheinät, joita vesi ei ollut kastellut. Kyllä hepojen kelpaa ensi talvi niitä rouskutella! Ellu ja Eve olivat aikuisten mukana töissä. Ellu istui kuorman päällä Venla-tädin apuna, ja Eve raahasi paaleja lähemmäs kärriä, josta aikuiset ne nostivat kuormaan hangolla. Nämä kaksi tyttöä ovat aitojan ulkoilmaihmisiä, ja myös Paukusta tullee nähtävästi myös sellainen.

Kerran annoin Paupaulle voileipää ja mehua, kun pikkuinen istui pöydän päähän, ja arvelin että hänellä saattaisi olla nälkä. Vauhti alkoi hiipua kun kello läheni kahdeksaa, ja heti kohta kahdeksan jälkeen lapsi oli jo unessa. Noin vartin yli kahdeksan tulivat heinämiehetkin töistä pois, ja pääsimme ukin kanssa lähtemään kotiin iltaruoalle.


~~~~

Tänään sulatin keittiön pakasteen. Ellu ja Eve sekä heidän isänsä kävivät meillä asioilla ja päiväkahvilla. Tytöt etsivät talon ympäriltä kypsiä mansikoita, ja söivät jätskiä mehun kanssa. Huomenna menemme porukalla metsästämään tienvarresta ensimmäisiä metsämansikoita. Tytöt kerää ja mummo vahtii, jotta mitään pahaa ei lapsille satu. Minun päätäni huimaa kun kumartelen, ja tulee paha olo ja pyörryttäminen.

Ja sitten olisi vielä kasvimaa, miten sen saisi kitkettyä, ihmettelen---.
Oikein hyvää tätä viikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


Ps. Huomaattehan, että tämä on kirjoitettu viisi vuotta sitten eli kesällä 2010!

13 kommenttia:

  1. Hyvä että mainitsit tuon pakastimen sulattamisen. Pitää laittaa Alfauros töihin. On muutama huusholli työ, joka kuuluu hänelle ja tämä on juuri se;-)

    Mukavaa viikkoa sinullekin, Aili-mummo!

    Paupau on kiva nimi;-)

    VastaaPoista
  2. Heippa Leena!

    Meillä ei uros osallistu noihin pakastimen sulatustöihin ;(
    Kodinhoitoapua olen jo kotvasen kaivannut, ja mies on opetellut jo jotain tekemäänkin.

    Paupau on roolinimi lapsenlapselle. Kaikilla lapsilla on roolinimi, koska lasten äiti kielsi panemasta heidän nimiään ja kuviaan nettiin; syynä paha maailma.

    Kiitos kommentista Leena ja oikein hyvää ja ihanaa viikon jatkoa sinulle ja alfaurokselle!

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen6. heinäkuuta 2010 klo 3.29

    Hienoa saada edes lukea, kun ei voi kokea, tuollaista oikeaa maalaistunnelmaa. Heinäpellolla! Ja metsämansikoita!

    Helteitä pitelee!

    VastaaPoista
  4. Hei Leena!

    Anteeksi, tämä Bloggerin kommentointi on nähtävästi sekaisin, vastasin jo kerran aamulla sinulle.
    -------
    Meidän uros ei sulata pakasteita, hänet on huonosti koulutettu; hyvä kun olet kouluttanut oman Alfauroksesi paremmin.
    -------
    Paupau eli Paukku on lempi- tai roolinimi. Lasten kuvia ja nimiä ei saa panna nettiin rikollisten ihmisten takia - valitettavasti ;(
    -------
    Oikein hyvää ja lämmintä viikon jatkoa sinullekin ja Alfaurokselle :)))

    VastaaPoista
  5. Moikka Hymyilevä!

    Onpa todella kuuma päivä tänään, varjossa jo 28 astetta. Kävimme tyttöjen kanssa metsämansikassa, mutta erittäin pieni oli saalis. Viime kesänä oli taas runsas mansikkasato.

    Tänä kesänä sai hirmuhyviä heiniä, vesi ei niitä kastellut, ja ne olivat ihanan sokerintuoksuisia. Kyllä hevosten kelpaa ensi talvena niitä rouskutella :)))

    Kiva jos helteet jatkuisivat, mutta saisihan se välillä joskus sataakin. Meilläkin on jo palovaroitus---.

    VastaaPoista
  6. Heinätyöt on oikeasti aika kovaa hommaa... sitä pitää kokeilla niin tietää :)

    VastaaPoista
  7. Kasvimaalle tarvitaan pieniä apulaisia?

    VastaaPoista
  8. Isopeikko:

    Heinän teko oli entisaikaan kovaa työtä, ja kesti ainakin heinäkuun ajan. Nykyään ne tehdään koneilla. Pienpaalaimella tarvitaan jonkin verran paalienkorjaajia ja kuormantekijöitä/purkajia, mutta suurpaalaimella heinät voi tehdä täysin koneellisesti.

    Joten kaikki on suhteellista, mutta koneilla tekeminen on nopeaa.

    Kivat jatkot sinulle Peikko ja kiitos kommentista :-)

    VastaaPoista
  9. Moikka Una!

    Joo, apulaisia tarvittaisiin, mutta lapset eivät tunnista taimia; tosin ukki sanoi että vanhin lapsista kitki yhden herneen ympäristön.

    Tervetuloa Una kommentoimaan ja lukemaan näitä mummon juttuja!

    Oikein hyvää kesän jatkoa :D

    VastaaPoista
  10. Lapsuuden ja nuoruuden heinätöitä muistellessa nousee pintaan ne parhaat asiat. Ihana heinän tuoksu, ja mukava olo sitten, kun heinät oli saatu latoon.

    Muistan kuitenkin myös sen toisen puolen. Aika pienenä tyttönä piti olla haravoimassa ojanvarsia, siitä ei päässyt mitenkään luistamaan. Jos oli ahkera, saattoi päästä illalla joelle uimaan.
    Vähän isompana joutui jo kuorman päälle sisäänajoaikana, tai kuumaan latoon heinäkasan päälle, ja sieltä oli mukavuus kaukana.
    Meitä kun oli monta lasta, niin jokaiselle oli omat hommat.
    Ensin, heinää seipäille laitettaessa, kaikkein pienimmät olivat "kapulatyttöinä" ja "poikina" ja hiukan isommat haravoivat ojanvarsia.

    Jos aloitan ihan alusta, se lähti näin:
    Isä niitti viikatteella saran päät ja ojanvarret. Hevosvetoisella niittokoneella niitettiin sarat. Sitten haravoimaan kaikki, jotka pystyivät, ja toiset seivästyshommiin. Isä, tai vanhin veli iski seipäitä maahan, isommat tytöt ja äiti laittoivat heiniä seipäälle. Seipäiden välikapuloita juoksivat tuomassa pienet lapset. Jos sade ei uhannut, saattoi äiti olla kotona ihan pienimpien kanssa ruokaa laittamassa, Sateen uhatessa olivat kaikki pellolla, syötiin piepoa ja voileipää, jotain, mitä kiireesti saatiin välillä.
    Korjuuaikana oli, jos mahdollista, vielä kiireempi. Kaksi oli pellolta heiniä hakemassa hevoskärryillä, ja yksi tai kaksi ladossa pinkkaamassa niitä kasaan. Korjuuaikana joku pienimmistä sai ehkä istua hevosen selässä, minäkin muistan joskus istuneeni.
    Koska kotini oli varaton pienviljelijätila, tuli traktori todella myöhään kuvioihin, ja silloin oli jo vävyjäkin auttamassa hikisissä heinähommissa.

    Niinpä niin. Ajat muuttuvat. Nyt on koneet ja vehkeet, eikä enää seipäille heiniä laiteta.

    Tavallaan mukavia kuitenkin nuo muistot.
    Kiitos, kun herätit ne henkiin.
    Kasvimaassa olisi kitkettävää täälläkin, mutta tuohon kuumuuteen ei kyllä mikään houkuttele :))
    Heinäpouta on kumminkin hyvä asia. Tarvitaan niitä heiniä edelleen, ainakin juuri hevostiloilla.

    Ihana tuo Anneli Kaarnan runo.

    Kirjoitteli Eila

    VastaaPoista
  11. Moi Eila!

    Sinullakin on samanlaisia heinäntekomuistoja kuin minulla, sillä erotuksella, että meillä haravoitiin myös kaikki pellonympärykset käsiharavalla, ja lopuksi heinäseipäittenkin ympärykset, sitten kun heinä oli luotu seipäille.

    Juuri tuossa järjestyksessä kuin kerroit, lapsia opetettiin heinätöiden tekoon. Paljon aikaa meni mielestäni harakoille, kun piti haravoida myös näkyvien kivien ympärykset. Tämä käsiharavajuttu oli suuritöinen ja tuloksiltaan vähäinen juttu, jonka olisi paremmalla suunnittelulle voinut ohittaa kokonaan. Mutta kun oli huonot heinikot, piti ottaa kaikki mahdollinen talteen talvea varten.

    Ihan samoin minäkin poljin kuormia, ja sitten purettaessa poljin ladossa heiniä, puhkoin pääni kattopäreiden nauloihin, ja raavin ihoni vereslihalle. Joskus vaivasi nenäverenvuoto ja kova aivastuttaminen, paarmat ja muut hyönteiset. Aikuisempana sain sitten ruveta jo hankohommiin, ja seivästää ja kasata heiniä. Oli se kuumaa ja hikistä hommaa ;)

    Mitä se oli piepo-niminen ruoka, en ole koskaan kuullut. Meillä tehtiin joskus lämmitystä, mutta en muista sitä tehdyn heinäaikana. Kesällä syötiin monesti iltaruoaksi "lillikokkelia", josta olen joskus kertonut. Totta kai ruoka oli jouduttava nopeasti; salopalstalla piti elää eväiden varassa päivä kerrallaan. Juomana oli piimää ja kahvia.

    Kiitos kommentista Eila, olipa mukava "rupatella":)))

    VastaaPoista
  12. Täällä myös yksi heinäntekijä muistelemassa! "Tuokaas,flikat sitä kaljakannua tännepäin", kuului papan huuto toisesta päästä sarkaa.Kaljan kanto janoiselle heinäväelle oli lasten ensi tehtävä heinäpellolla. Sitten toimme seipäitä isälle kuormasta saran päästä,ensin vain yhden kerrallaan,mutta voimien karttuessa jo kaksikin kummassakin kädessä. Ojanpientareiden haravointi kuului tehtäviimme myös. Kivaa se työ oli,kun monessa ojassa oli mansikoita! Aika pieninä jo pääsimme "häkkipojiksi",kun isä teki kuormia yksin.Saihan hän meidänkin avullamme häkkiin mahtumaan enemmän. Liiterissä olivat apuna pappa ja äiti myös ehtiessään muilta töiltään.Me olisimme mieluimmin hypelleet orsilta heinäkasaan,mutta pappa välillä komensi:Sotkukaas nyt,flikat,sieltä seinän vierestä." Kun lopulta oli kasvanut niin pitkäksi,että jo ylettyi "lapottamaan" (meillä päin lapotettiin,kun heiniä seipäille nosteltiin),tunsi jo olevansa oikeassa heinätyössä. Niitä laposia minä sitten ehdinkin tekemään varmaan tuhansia,kun vielä viljatkin nosteltiin seipäille. Heinäkuormia myös, emsin isän,sitten aviomiehen ja lopulta poikienikin kanssa. Sitten saatiin paalaaja ja tehtiin paalikuormia. Jonkun kerran putosinkin kuorman päältä, mutta onneksi hengissä olen vielä! Vieläkin meillä niitä tehdään.Tänä kesänä hyvän poudan aikana kauniita heiniä 2900 kpl 7 ha alalta. Poikani kehitti ja teki vanhasta heinähännästä keikattavan paalilavan,jonka avulla työ on lähes koneellista. Äiti toimii nykyisin vain huoltohommissa ja poimii mansikoita, sekä muistelee hikisiä, mutta kuitenkin mukavia heinäpäiviä!
    Eilalle on tainnut tulla lyöntivirhe, kun kertoi piepoa syöneensä! Luulen, että Kiskossa, kuten muuallakin Salon seudulla syötiin PIAPOA. Se on talkkunan nimi täälläpäin.
    Oikein mukavaa loppukesää sinne Itä-Suomeen!

    VastaaPoista
  13. Hei Nummentonkija!

    Oletpa keksinyt hauskan nimimerkin itsellesi. Ollaan siis maalaisia kumpikin :))

    Heinänteko on minun osaltani jäänyt näihin avustaviin töihin, nuoremmat ja riskimmät nostelevat paalit kuormaan ja purkavat ne. Olen kyllä oman osani tehnyt, sillä aloitin niin nuorena.

    Olipa mukava tieto, että se Eilan piepo tai oikeammin piapo on talkkunan nimi. Täällä on syöty ennen savolaista nyrkkitalkkunaa, joka tosin myöhemmin syötiin syvältä lautaselta lusikalla, mutta lapsena muistelen sitä syödyn siten, että talkkuna puristettiin kädessä palloksi, johon pantiin voinokare, sitten haukattiin siitä, ja piimää ryypättiin päälle. Talkkuna ei saanut syödessä olla tulikuumaa, tosin talkkunajauhot sekoitettiin kiehuvaan veteen, olivathan ne moneen kertaan kypsennettyjä.

    Minun lapsuudessani ei enää tehty heinää haasioille, mutta pohjoisessa on vielä niin tehty. Se on ollut aika työlästä puuhaa, Ville Kuronen, meidän kylän kirjailija, kertoi siitä ensimmäisissä romaaneissaan.

    Paljon kiitoksia kommentista Nummentonkija ja oikein hyvää kesän jatkoa sinulle :DD

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥