tiistai 27. heinäkuuta 2010

Juhanantupa Kesälahdella

"Otan nenän ohoiltani,/ vainun tuntemattomaksi,/ otan korvan ohoiltani,/ korvan kuulemattomaksi,/ otan silmän ohoiltani,/ silmän näkemättömäksi!" Runonlaulaja Juhana Kainulainen (1788-1848) lauloi mm. näin Elias Lönnrotille keväällä 1828. Löysin yllä olevan runonpätkän Pasi Klemettisen kirjoituksesta Juhana Kainulainen/ Kirkkokuria ja karhunpeijaisia.

Lönnrotin tullessa Kainulaisen kotiin isäntä ei ollut kotona, vaan häntä joutui odottelemaan. Lönnrot kirjoitti Kainulaiselta runoja yli 50 kappaletta, aikaa siihen meni kaksi päivää ja yksi ilta. Kainulainen oli Lönnrotille varmasti suuri elämys hänen ensimmäisellä runonkeruumatkallaan.
Juhanan tupa on Kesälahden kunnan kulttuurimuistomerkki suuren runonlaulajansa kunniaksi. Ulko- ja sisäpuolta koristavat taiteilija Leo Karppasen suurenmoiset veistokset, uniikkia taidetta aidoimmillaan. Talo on rakennettu vuonna 1989, ja sen eteisen yläosaa koristaa Karppasen veistos Mehtolan neiot.

Talossa toimii pitopalvelu, sitä pyörittää nuori yrittäjä Timo Holopainen. Lounasaika oli jo melkein ohi, kun pistäydyimme sisällä juomassa kupit kahvia korvapuustin kanssa. Vaikuttavaa oli, ja siistiä. Karppasen taide oli hyvin esillä myös sisäpuolella. -Tuvan massiivinen uuni on tehty liuskekivestä, kaikki on hyvällä maulla toteutettua ja aitoa materiaalia, ei mitään rihkamaa.

Marjatta ihailee tuvan toista ovensuunurkkaa ja Karppasen tauluja. Työt ovat nähtävillä tämän kesäkauden syksyyn asti.
Aito himmeli riippuu ruokailutilassa pöydän päällä, ikkunoiden päällä sisä- ja ulkopuolella on Karppasen veistokset, ja runopetäjä on päässyt myös laulajineen tähän korkeaan veistokseen. Mielestäni tämä talo on yhtä suuri nähtävyys kuin Ilomantsin Runonlaulajan pirtti, jossa olen käynyt ihastelemassa useita kertoja. Mateli Kuivalatar oli Ilomantsin suuri runonlaulaja.



Takana oleva Lönnrotin petäjä on muistona meille vanhoilta ajoilta. Sitä kelpaa nykypolvenkin katsella.
Kesälahdelta Lönnrot jatkoi matkaansa Kiteen Potoskavaaraan ja Tohmajärvelle Jouhkolan hoviin. Kiteelle on pystytetty Lönnrotille muistomerkki 1949 tästä käynnistä. Tuo takana oleva maisema voisi kuvat tyypillistä karjahakaa, jota meillä sanotaan "opotaksi".

***
Sää lämpesi uudelleen ihan todenteolla. Kelpaa tuolla metsissä etsiskellä suuhunpantavaa ensi talveksi!
Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

16 kommenttia:

  1. Olisi hirmu mukava ehtiä joka paikkaan. Vaan kun ei millään kerkiä, niin on hirmu mukava käuydä niissä näin.

    VastaaPoista
  2. Hymyilevä eläkeläinen28. heinäkuuta 2010 klo 11.11

    Siinäpä vasta upea matkailukohde! Todellinen kulttuurikohde.

    VastaaPoista
  3. On todella mukava lukea kirjoituksiasi ja kulttuuripaikkojenne kuvauksia sieltä itärajan tuntumasta. Nuorempina Suomea kiertäessämme olemme ajelleet siellä myös, mutta paljon on teille hienoja uusia paikkoja tullut sen jälkeen. Saan nyt katsella niitä sivuiltasi, kun en tiedä, pääsemmekö niin kauas enää koskaan. Saiho-ateljeestakaan en ole ennen kuullut. Eeva Ryynäsen atejeessa kävimme joka retkellämme. Hänen uraansa seurasin siitä asti, kun Pellervo-lehti siitä ensikerran kirjoitti. Hänellä oli silloin vielä lehmiä ja hän teki taidettaan navettatöiden välillä. Mahdottomasti on aikaan saanut myös tämä Kiteen Leo Karppanen.

    VastaaPoista
  4. Tervetuloa uudelleenkin käymään kotikylälläni. Voisin esitellä Kylätalon jos tietäisin ennakkoon tulemisestasi.

    VastaaPoista
  5. Moi Peikko!

    Näin kesällä on kaikilla kiire - tai ainakin on olevinaan ;(

    Mutta tiedoksi tulevaisuuden varalta sinulle Peikko, jos/kun milloin on aikaa:))

    Kiitos kommentista Isopeikko!

    VastaaPoista
  6. Kulttuurikohteita on Suomi pullollaan, sen olet itsekin todistanut Hymyilevä :))

    Mainio se viimeinen blogisi, kikkelitaulu raumalaisesta pitsistä <3
    Voihan pojat ja varsinkin tytöt ;)))

    Kiitos Tuula kommentista!

    VastaaPoista
  7. Nummentonkijalle:

    Hyvä jos olet tykännyt näistä jutuistani! En itsekään enää halua kovin kauas matkustaa kotoani, siihen on painavat syyt. Ennen ei ehtinyt, kun kesät olivat täynnä työtä, piti painaa yötä päivää niin paljon kuin käsistä ja jaloista lähti. Pienviljelystilan elämä on sellaista, että emäntä on yleiskone, joka tekee lähes kaikkea mahdollista. Mutta siitähän sinulla varmaan on kokemusta---.

    Eeva Ryynänen pääsi maineeseen käsiksi ehkä helpommin kuin Leo Karppanen, jota ei ole liikoja arvostettu omalla kotiseudullaan, mutta ehkäpä nyt on syytä muuttaa tämä seikka.

    Me tohmajärveläiset olemme pitäneet itseämme kulttuuripitäjänä ja osamme myös arvostaa sitä.

    Leo Karppanen on entiseltä ammatiltaan maanviljelijä ja hän on lähellä luontoa. Leon töistä on tehty kirja, Taltta puhuu, joka on Iliaksen kustantama. Sitä voi tilata Iliakselta, osoite löytyy netistä.

    Kiitos kommentista Nummentonkija ja hyvää loppukesää sinulle :))))

    VastaaPoista
  8. Hei Matti!

    Tarkoititko kylätalolla tätä Juhanantupaa, vai onko teillä ehkä toinenkin talo kyläläisten käytössä?

    Saattahan olla, että joskus käydessämme Karppasessa voimme pistäytyä uudelleen siellä teidän kylässänne. Ei vain kiireessä juohtunut mieleenikään, koska päätös Juhanatuvalle tuli äkkiä siellä Karppasessa. Sinulle varmaan pitäisi ilmoittaa etukäteen, ethän muuten voi tietää, milloin olemme sinne tulossa--.

    Kiitos tarjouksesta ja kommentista Matti :)))

    VastaaPoista
  9. Niin, meillä on vanha koulu kylätalona. Tällä hetkellä taitaa kyläyhdistyksellä olla kuusi vakinaista työntekijää. Kylä talolla toimii joka päivä lasten iltapäivä toiminta ja kerran viikkoon on ruokailu kaikille halukkaille. Se on vanhemman väen suosiossa, mutta käy siellä kaiken ikäiset.

    VastaaPoista
  10. Moi Matti!

    Mutta teillähän on tosi toimelias kyläyhdistys, onnittelut! Saitte hyvää käyttöä lakkautetulle koululle, mainiota ;))

    Meidän kylän koulu on aika kovassa käytössä. Vuoden kuluttua siihen tulevat lisäksi Onkamon koulun oppilaat. Koululla toimii osa päivähoitoa ja esikoulu, sen lisäksi koululla kokoontuu seurakunnan lastenkerho, ja myös muut yhdistykset ja järjestöt pitävät omia kokoontumisiaan, kansalaisopistokin järjestää koululla erilaisia ryhmiä.

    Sitten kylällä on Kassan baari ja Seurantalo Vanhalla asemalla. Seurakuntatalo on myyty yksityiselle, se oli nähtävästi joutava. Pieni kappeli on hautausmaalla, jossa pidetään erilaisia seurakunnan tilaisuuksia.

    Kiitokset Matti kommentista :D

    VastaaPoista
  11. Niinpä niin! Olen joskus ajatellut, että paljon on suomalaisissa heitä, jotka jättävät jäljen itsestään tulevien sukupolvienkin iloksi. Sitä miettiessä omat saavutukset ovat olemattomia.
    Kuitenkin on hyvä, että on myös meitä, jotka saamme, ja voimme ihailla näitä suurtöitä, ja kertoa niistä edelleen. Kaikki taiteilijat tarvitsevat myös yleisöä, ja taiteilijoitahan nämä tekijät ovat.
    Kuviesi avulla saa hyvän pikakatsauksen moniin paikkoihin, joista kerrot, se on jo meikäläiselle pienimuotoinen matka.
    Mukavaa jatkoa sinulle siellä runonlaulajien mailla.

    VastaaPoista
  12. Eilalle:

    Varmaan jokainen meistä haluaa jäädä jälkipolvien muistiin, kukin omalla tavallaan. Toisilla on siihen paremmat edellytykset kuin joillakin toisilla. Kuvataiteita ainakin kaikki kuvittelevat ymmärtävänsä, sanataiteen kanssa voi olla toisin. Ja tietysti esiintyvät taiteilijat ovat vielä asia erikseen, samoin musiikki.

    Voimme olla sekä taiteen tekijöitä omalla tavallamme että toisten taiteesta nauttijoita. Varmaa on, että taide synnyttää uutta taidetta, kun käsittelyprosessi on läpikäyty.

    Runonlaulajat olivat oma heimonsa, olen mieltänyt olevani heidän jälkeläisensä. Koko elämä on yhtä runoutta, myös arkipäivä ja sen ongelmat.

    Sorry Eila, kun saarnasin sinulle. Kiitos kommentistasi ;))))

    VastaaPoista
  13. No ei tuo saarnasi kovin paha ollut, totta joka sana. Pitäähän se sanoa mitä mieltä on!
    Teillä siellä kuumuus säätiedotusten mukaan vieläkin jatkuu, pitäneekö paikkansa nämä tiedotukset?
    Koettakaa kestää!
    :))

    VastaaPoista
  14. Eila:

    Lauantaina lupasivat 33 astetta lämmintä, nyt on ihan tavallinen mukava lämpötila. Voihan pihkura, mutta minkäs sille voi ;=?

    Kiitos Eila osanotosta, kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
  15. Tänne on päästävä! Kuljettu Kesälahdella avomiehen sukulaisissa ja tuo on jäänyt kokematta. Retretti kalpenee tämän rinnalla.... eikä Lustossakaaan joka vuosi jaksa käydä. Kiitos, että esittelit paikan täällä!

    VastaaPoista
  16. Hei Pau!

    Kiva kun huomasit tämän Juhanantupa jutun :)))

    Lapsenlapsemme on Paupau (lempinimi), ihmettelin onko jo hän ruvennut kommentoimaan; on vasta 1v 9 kuukautta<3

    Kiitos kommentistasi Pau ja hyvää loppukesää sinulle!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥