perjantai 30. heinäkuuta 2010

Afrikan morsian naurattaa Tohmajärvellä


Liisa Heiskasen kirjoittama komedia Afrikan morsian esitettiin Tohmajärven kesäteatterissa 29.07.2010. Lipun oli ostanut noin 350 henkilöä. Kahvituksesta vastasivat Murtoin Martat ja makkaran myynnistä Kaurilan Erä.

Rantapallo kainalossa menossa uimaan Tuure Tella (Teemu Jaatinen), joka teki onnistuneen roolityön tapansa mukaan. Liina Murikka (Katariina Susi) ja Matti Murikka (Visa Forsblom) keskustelevat tilanteesta, joka perustui väärinkäsitykseen. Tuure Tellaa luullaan ensin Taneli Moilasen ( Juuso Kotilainen) 'tyttöystäväksi' ja sitten 'poikaystäväksi'. Tuure Tella sai aluksi Moilasen virkamiesperheeltä ja Taina Moilaselta (Raili Björn) kalsean kohtelun. Näytelmän aihe on ihmisten suvaitsemattomuus ja ennakkoluulot, joita näytelmällä tuuletetaan. Olisi mielestäni kannattanut panna enemmän farssiksi. Vahingonilo ja kyttääminen näytelmän lähtövoimana ei kanna kauas, se saatiin nähdä jo Pirttipohjalaisissa vuonna 2000.

Kuvaamisen kannalta paikkani olisi voinut olla parempikin. Näytelmässä oli mukana lähes 20 henkilöä, ja tilanteet levittäytyivät kovin laajalle näyttämöä. Ensimmäinen katsojarivi istui melkein näyttelijöiden varpailla. Koirallakin oli 'rooli', jota ei ohjelmassa ole mainittu.



Kodinturvajoukot on perustettu kylälle, niihin osallistuvat Mieloset ja Murikat, joukkoa johtaa Petra Mielonen (Heini Valtanen). Äkseerauksen välissä on vähän juoruiltava naapurien kuulumisia ja pohdittava ulkomaalaistilannetta. Ja välillä kuului aina karjahdus: "Karjala takaisin!" Keskeinen paikka oli kaivon kansi, jolla istuvat (vas.) Katri Mielonen, (Mervi Venäläinen) ja Hilja Murikka (Helena Järveläinen).

Vasemmalla Pauli Mielonen (Petrus Martiskin) on vaihtanut morsianta, vieressä istuu Annabella (Arina Gazy) ja Petra Mielonen (Heini Valtanen) mielitiettynsä Taneli Moilasen (Juuso Kotilainen) kanssa. Annabella oli päätähti, se Afrikan morsian, jonka rooli ei kuitenkaan ollut suuren suuri.



Kaivon edessä seisova Emma Mielonen (Milja Lievonen) oli näytelmän tähti, joka joutui opiskelemaan roolinsa noin kuukaudessa, kun henkilö jonka oli määrä näytellä Emmaa, loukkaantui pahasti. Ja Milja hoiti homman kotiin ihan kiitoksen arvoisesti! Kaikille näyttelijöille ei näytelmässä ollut sopivaa roolia, joissa he olisivat päässeet loistamaan.

Näytelmä oli uuden ohjaajan, Seija Pirhosen, ensiesitys kesäteatterissa, josta kiitokset hänelle. Ensi vuonna tulemme näkemään Aimo Vuorisen Votkaturistit, sen ohjaa Jouko Tyyni. Votkaturistit esitettiin Tohmajärvellä 30v. sitten Elina Simpuran ohjauksessa. Se oli suuri menestys, jonka vielä sen nähneet hyvin muistavat.
***
Eilen oli mummolla vieraina viisi virkeää kaunotarta, joita en ole tavannut ainakaan viikkoon. Mummolla ja ukilla on ollut kiirettä marjojen kanssa, mutta koska eilen luvattiin kauhean kuumaa, ja väsytti kovasti, päätimme pitää lepopäivän keskellä viikkoa. Mummo tarjosi neidoille piirakoita, munia, mehua, maitoa ja jätskiä, joihin kaikki olivat tyytyväisiä. Sitten osa tytöistä piirsi mummolle kauniita kuvia, osa katsoi Tikua ja Takua DVD:ltä. Paukku keskittyi niin innokkaasti elokuvan maailmaan, että kaikki leikit unohtuivat. Illalla menimme sitten Kemieen kesäteatteriin, jossa tapasimme joitakin ystäviä. Ja hauskaa oli! Päivällä ulkolämpötila kohosi varjossa 34,42 asteeseen. Venäjältä tuli tänne savua, samoin Oulun korkeudelle saakka.

Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Juhanantupa Kesälahdella

"Otan nenän ohoiltani,/ vainun tuntemattomaksi,/ otan korvan ohoiltani,/ korvan kuulemattomaksi,/ otan silmän ohoiltani,/ silmän näkemättömäksi!" Runonlaulaja Juhana Kainulainen (1788-1848) lauloi mm. näin Elias Lönnrotille keväällä 1828. Löysin yllä olevan runonpätkän Pasi Klemettisen kirjoituksesta Juhana Kainulainen/ Kirkkokuria ja karhunpeijaisia.

Lönnrotin tullessa Kainulaisen kotiin isäntä ei ollut kotona, vaan häntä joutui odottelemaan. Lönnrot kirjoitti Kainulaiselta runoja yli 50 kappaletta, aikaa siihen meni kaksi päivää ja yksi ilta. Kainulainen oli Lönnrotille varmasti suuri elämys hänen ensimmäisellä runonkeruumatkallaan.
Juhanan tupa on Kesälahden kunnan kulttuurimuistomerkki suuren runonlaulajansa kunniaksi. Ulko- ja sisäpuolta koristavat taiteilija Leo Karppasen suurenmoiset veistokset, uniikkia taidetta aidoimmillaan. Talo on rakennettu vuonna 1989, ja sen eteisen yläosaa koristaa Karppasen veistos Mehtolan neiot.

Talossa toimii pitopalvelu, sitä pyörittää nuori yrittäjä Timo Holopainen. Lounasaika oli jo melkein ohi, kun pistäydyimme sisällä juomassa kupit kahvia korvapuustin kanssa. Vaikuttavaa oli, ja siistiä. Karppasen taide oli hyvin esillä myös sisäpuolella. -Tuvan massiivinen uuni on tehty liuskekivestä, kaikki on hyvällä maulla toteutettua ja aitoa materiaalia, ei mitään rihkamaa.

Marjatta ihailee tuvan toista ovensuunurkkaa ja Karppasen tauluja. Työt ovat nähtävillä tämän kesäkauden syksyyn asti.
Aito himmeli riippuu ruokailutilassa pöydän päällä, ikkunoiden päällä sisä- ja ulkopuolella on Karppasen veistokset, ja runopetäjä on päässyt myös laulajineen tähän korkeaan veistokseen. Mielestäni tämä talo on yhtä suuri nähtävyys kuin Ilomantsin Runonlaulajan pirtti, jossa olen käynyt ihastelemassa useita kertoja. Mateli Kuivalatar oli Ilomantsin suuri runonlaulaja.



Takana oleva Lönnrotin petäjä on muistona meille vanhoilta ajoilta. Sitä kelpaa nykypolvenkin katsella.
Kesälahdelta Lönnrot jatkoi matkaansa Kiteen Potoskavaaraan ja Tohmajärvelle Jouhkolan hoviin. Kiteelle on pystytetty Lönnrotille muistomerkki 1949 tästä käynnistä. Tuo takana oleva maisema voisi kuvat tyypillistä karjahakaa, jota meillä sanotaan "opotaksi".

***
Sää lämpesi uudelleen ihan todenteolla. Kelpaa tuolla metsissä etsiskellä suuhunpantavaa ensi talveksi!
Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Saiho-ateljee - taidetta tulvillaan!

Seikkailimme eilisen päivän Kiteellä, ja kävimme ystävien kanssa Leo Karppasen Saiho-ateljeessa. Edellisestä käynnistä oli jo muutamia vuosia, ostin silloin sieltä yhden puuveistostaulun, johon olen ollut hyvin tyytyväinen. Olen ajatellut jo vuosia että käymme ostamassa sohvaseinälle lisää Karppasen puutaidetta, ja loppujen lopuksi kävikin hyvin, sain yhden taulun, tuon yllä olevan Aatamin, Eevan ja käärmeen. Eeva on parhaillaan poimimassa omenaa miehensä olkapäillä istuen, ja Aatamilla taitaa olla muut mielessä. Jotain pientä täydennystä tähän ikivanhaan Raamatun tarinaan vielä kaipaisin, jotta toivomani triptyykki olisi valmis---.

Saiho-ateljee sijaitsee Kiteen Heinoniemellä. Se on ainakin yhtä suuri nähtävyys kuin Lieksan Eeva Ryynäsen ateljee ja pihapiiri kirkkoineen. Piha on koristettu runsain ruusu- ja kukkaistutuksin, lisäksi tulevat Karppasen vuolukivi- ja rautaveistokset. Puuveistokset, maalaukset ja patsaat sijaitsevat useassa eri rakennuksessa. Suurin määrä taidetta on hienosti laitetussa navettarakennuksessa kahdessa, osittain kolmessa kerroksessa. Navetan ikkunat on koristettu lasimaaluksilla ja tiffany -töillä. Navetassa on vierastiloja, sauna ja uima-allas. Vanha riihi on myös taidetta pullollaan. Lisäksi tänä keväänä on pihaan noussut kaksikerroksinen hirsiaitta. Saiho on auki nyt heinäkuussa joka päivä: su - pe klo 12-18, la klo 10 - 15, muina aikoina sopimuksen mukaan. Saihon yhteystiedot löytyvät linkistä Leo Karppasen Saiho-ateljee

Taiteilijan luvalla kuvasin Saihoa sekä ulkoa että sisältä. Tulette näkemään näitä kuvia vielä monien juttujen yhteydessä.



Alimmassa kuvassa taiteilija Leo Karppanen esittelee hienoa pihaansa tikkalalaiselle Marjatta Nousiaiselle. Tässä vesialtaassa on myös suihkulähde. Ruusut ja pensashanhikit kukkivat runsaina ja suurikukkainen kärhö kiipeilee seinille. Ihmettelimme sitä, miten yhden miehen aika riittää kaikkeen tähän---.

Kävimme samalla reissulla myös Kesälahdella Juhanan tuvalla, josta toisella kertaa lisää. Kiitokset naapureille yhteistyöstä ja kyydistä! Hieno päivä, meillä oli kolme kohdetta kaikkiaan. Se jää mieliimme pitkäksi aikaa. Lämpimät kiitokset myös Leo Karppaselle kestityksestä ja taidekeskuksen sekä töittensä esittelystä!

Kiteeläiset eivät tiedä mitä heillä on, muutoin Karppasella olisi suurempi ruuhka!
Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Karjalaisia kauppamiehiä ja neuvoksia



Joensuun torilla on näin kesällä ohjelmaa, vuorossa laulaja-kitaristi, jonka nimeä en tiedä. Kuva 9.7.2010 AN.

Suurkaupungit I.
Me eletään uutta aikaa/luhtakerttu kuolleessa hedelmässä,/ terassilla tuulee,/ minun sielullani on päivälläkin yöpuku päällä/ ja muuten sille käy niin kuin yhdelle Lasselle,/ että se menee metsään/ ja seisoo päällään/ ja luhtakerttu laittaa/
pesän sen haarojen väliin./ Vaahto lentää lasista/ niinkun valkoinen koira/ joka lentää tuulisella säällä./


Minulla on vanha sielu/ mutta sinulla on eri paria silmät kaksi kaupunkia/ oi Muusa!/ Profeetat heristää nyrkkiä sinulle/ kun sinun silmäsi/ on kaksi ihanaa kaupunkia/ niinkun Sodoma ja Gomorra./ Meidän elämältä puuttuu juuret ja se seisoo päällään,/ se on luhtakerttu ja se laulaa levylle joka on musta kuu,/ se on lentävä koira kuolleessa hedelmässä./------. 


Pentti Saarikoski teoksessa Runot 61-66. Toim. Janna Kantola ja H.K. Riikonen. Keuruu 2008

***

Kävimme torstaina Joensuussa, oli kutsu sukulaisvierailulle. Kauppaneuvos Olavi Nupposen isä, Mikko Nupponen JR, aloitti Joensuun Kauppakoulussa opiskelunsa tasan 100v. sitten. Kysymyksessä oli koulun toinen vuosikurssi. Mikon kanssa kauppakoulua kävi myös serkkupoika, Aarne Nupponen, joka oli tullut VR:n palvelukseen ja siirtynyt Imatralle. Molempien juuret johtavat meidän taloomme, Nuppolaan, Aarnen isä oli suutarimestari Simo Nupponen,
joka oli käynyt Pietarissa asti ottamassa oppia suutarin ammatista, ja osasi tehdä mieleiset jalkineet myös kaupungin herrasväelle. Simon tytär, Aini Ahola tunnetaan Joensuussa hatuista ja hattukaupasta.

Mikko Nupponen JR (1890-1943), siirtyi Karjalaan Salmin kirkonkylään kauppiaaksi ja erään pankin konttorin hoitajaksi, avioitui ja perusti perheen. Pojat Martti Nupponen (s.1926) ja Olavi Nupponen (s. 1932) syntyivät Salmissa. Mikon vaimo, Anna Kronholm kuoli 1939 Salmissa, ja mies avioitui uudelleen Fanny Saikkosen kanssa 1941. Onni ei kestänyt kauan, sillä sodan aikana Mikko Nupponen kuoli 1943, ja rintamalinjojen pettäessä 1944 perhe siirtyi Joensuuhun, missä Fanny-rouva piti kauppaa Kalevankadulla omassa talossaan. Martti pääsi ylioppilaaksi sotien jälkeen, ja opiskeli diplomi-insinööriksi paperialalle jatkaen työikänsä Serlachiuksen palvelukseen. Nuorempi veli opiskeli keskikoulun Joensuussa, ja sai myös kaupallisen alan koulutusta (en tunne asiaa tarkemmin), sekä jo aikuisiällä suoritti kultasepän tutkinnon. Serkukset Olavi ja Mauno Nupponen perustivat Joensuuhun Joenkulta-nimisen liikkeen, myöhemmin tuli liikkeitä lisää, mm. Kulta-Silta, parhaimpaan aikaan Nupposilla oli viisi eri liikettä, Kuvanmaailma ja silmälasiliike.

Saimme Olavi Nupposelta lahjaksi teoksen Karjalaisten kauppamiesten ja neuvosten matkassa, toim. Salme Ripatti, joka on Joensuun kauppaopetuksen historiikki vuosilta 1909-2009. Teoksen on kustantanut Joensuun Kauppaopetuksen tukisäätiö, jonka puheenjohtajana Olavi Nupponen toimi 1977-94. Säätiö hankkii varoja vähävaraisille, lahjakkaille oppilaille stibendeinä jaettavaksi, ja tukee muutenkin kauppaoppilaitoksen (v. 1996 Ammattikorkeakoulu) toimintaa.

Oli melko hiljainen päivä Joensuun torilla, mansikat maksoivat maltaita!

Sain Kauppaoppilaitoksen oppilasluettelon kopion vuosilta 1909-1917, josta huomasin, että myös Kontkasia on kauppaopetus kiinnostanut paljon, kolme Kontkasta on merkitty tähän samaan luetteloon. Kusti ja Anna Kontkanen ovat (luultavasti) olleet Huokkolan väkeä, Heikki Kontkasen sukujuuria en osaa arvata.


***

Olimme päivällä taas Kaivolla akupunktiohoidossa molemmat, mieskin innostui siellä käymään. Kaivolla on kiva käydä olipa asiaa tai ei, siellä on aina ystävällinen ilmapiiri. Piirakan ostajia olisi ollut vaikka miten paljon, mutta ne loppuivat jo ennen puolta päivää. Näin kuumalla ei oikein kukaan jaksa leipoa eikä lämmittää isoa uunia; nekin piirakat, jotka Päivi Orho oli leiponut, oli varmaankin tehty sähköuunissa. Päivi tarjoili meille kahvia, ja viihdytti asiakkaita. Sirkka Huttunen avustaa Lasse Leppästä asiakaspalvelussa ja vastaanotossa.

Näin on päästy taas viik
onvaihteeseen, oikein hyvää pyhänseutua lukijoille toivoo 
                                        Aili-mummo!

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Helteistä heinäkuuta ja pieniä vieraita

Jouhkolan Hovin lauttavene Tohmajärvellä. Kuva 22.05.2010 AN.

Heinäilmoja on pidellyt, kirjaimellisesti. Eilen oli mittarissa varjossa lähes 28 astetta, keräsimme mansikoita tienvarresta. Saalis oli todella vähäinen, ja Eve söikin heti kaikki itse keräämänsä marjat ja lisäksi mummon keräämät. Ellu jätti sentään kotiin viemisiäkin pikkusiskoille, maistiaisia. Kun lapset saivat kuulla, että kesänaapurimme ovat saapuneet mökille, he halusivat heti sinne kylään, joten tietysti poikkesimme samalla matkalla heidän luokseen. Mauri-ukki vei aamulla heille oman kalansaaliinsa, koska ei ilmeisesti halunnut perata niitä, ja lisäksi meillä on paljon kalaa pantu pakasteeseen. Itse en tykkää pakastekalasta enkä oikein paljon tuoreestakaan kalasta, mutta kyllä savustettu kirjolohi on todella hyvää ruokaa, ja pidän siitä. Myös pikkumuikut menettelevät heti pyyntituoreena paistettuina.

Tytöt pelasivat naapurien nurmikolla petangia, jota talon isäntä heille auliisti esitteli. Olohuone on näin kesällä pihalla, varsinkin kauniilla ilmalla. Sisällä on liian lämmintä, koska ruoka keitetään puuhellalla. Talon emäntä toi ensin mehua neitosille ja sitten pannukahvia meille muille. Nautimme kahvin hyvän kahvikakun kanssa. Evellä taisi olla nälkä, ensin hän söi kaksi isoa kakkupalaa, mutta sitten vielä nähtävästi mieluili kolmattakin palaa, ja tietysti isäntäväki sen hänelle höylisti (lue: ystävällisesti) lupasi; mummoa nolotti. Setä-naapuri kujeili ja härnäsi aina välillä Ellua, joka siitä riehaantui leikisti kiistelemään ja nauramaan lähes hervottomasti. Kahvia juodessa soitti mies, paljonko hän keittää kahvia, ja milloin tulen kotiin. Kysyin isänniltä, riittääkö vielä kahvia miehellekin, ja koska vastaus oli myöntävä, kutsuin myös hänet kahville. Sitten mies sanoi, että nyt pitää joutua lämmittämään savusaunaa; kutsuin naapurit eilen saunomaan meidän kanssamme, ja niissä merkeissä ilta vierähti lähelle puolta yötä. Paistoin tarjoiluksi juustomaidosta pannukakkua, jota söimme lakka- ja vadelmahillojen kanssa palanpainikkeena hyvää teetä. Kuulumiset ja tarinat tuli kerrottua, mitä kenellekin oli tapahtunut vuoden aikaan, ja mikä oli vointi. Tahtovat nämä terveys-/sairausasiat kulkea mukana joka paikkaan. Itse en pidä pahana niiden kertomista, ainahan ihminen tarvitsee myötämielistä kuulijaa. Ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Jokainen meistä tepastelee oman aikansa---.




Tänään aamulla soitti pojan vaimo ja kysyi, mitkä on päivän suunnitelmat. Koska sanoin, ettei mitään erikoista, hän toi kolme pienintä mummolaan katsottavaksi, ja siinä se päivä kuluikin kahden seudulle lapsia ruokkiessa ja videoita katsellessa. Pannareille ja jätskille oli tänäänkin käyttöä, samoin munille. Joskus tuntuu, että lapsilla on aina nälkä, mutta se voi olla herkkujen nälkää, kun he tietävät, että mummolassa on aina jotakin hyvää.

Olo- ja työhuone on kuin pommin jäljiltä, kukaan ei ehtinyt siivoamaan, kun äiti ja isä tulivat niin äkkiä hakemaan. Vievät kuulemma ponitamman astutettavaksi Kiihtelykseen; viime kesänä se oli Iisalmessa saakka, ja nätti pieni tammavarsa syntyi tänä kesänä. Näin ne päivät menee, ja kasvimaalla rikkaruohot rehottaa. Poutaa on ollut jo liikaakin, meillä on kulovaroitus
parhaillaan.

Vuoden kuluttua aloittavat kaksoset jo esikoulun. He ovat eläneet koko tähänastisen elämänsä yhdessä, ja ovat kovin kiintyneitä toisiinsa, vaikka niin erilaisia ovatkin. On ilo katsella heidän puuhiaan ja leikkejään, he leikkivät yleensä hyvin sopuisasti, ja osaavat ottaa myös pienen sisarensa, Paupaun huomioon.

Oikein hauskaa ja antoisa kesäelämää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Lapset ja heinätyöt





Lapsuus

Silmissä, kedonkukkien väreilevä meri

Kämmenissä, silkkiheinän pehmeä käsi
Ilmassa tuoksut kilpaa juoksi
Herneenpalkoja essuntaskut pullollaan,
ladon heinille heittäydyn/ siestaa viettämään
Nenääni ryystän yrttien hajut

peukalonkärjellä poksautan palkoveneen
kielellä lasken sen makeat soutajat

- Anneli Kaarna -

Eilen tehtiin Nuppolan pellolla heinää eli paalattiin sitä; heinää tarvitaan hevosille. Selvyyden vuoksi kerrottakoon kaikille, ettei Nuppolassa ole enää tukiaisilla ylläpidettyä maataloutta, se loppui jo v. 1998. Nyt nuoripari ainoastaan harrastaa hevostaloutta, josta ei kirjata tuloja eikä menoja. Eikä tuloja olekaan, koska pollet ovat perheen omia lapsia varten.

Rääkkylästä ja Joensuusta tuli apuväkeä Mauri-ukin ja mummon lisäksi heinätöihin. Minun osuuteni oli toimia sisällä lapsenvahtina, ja leikkiä pikkuisen Paupaun kanssa. Välillä leikkeihin osallistui myös Pippuri, joka antoi Paukulle mahtavat kyydit taaperovaunulla pitkin tuvan ja eteisen lattiaa. Pikkuinen hihkui riemusta ja välillä pelosta, kun vauhti oli niin hurja. Näki että Paupauta sekä pelotti että ihastutti tämä hirveä meno, mummonkin sydäntä välillä kylmäsi, kun ajattelin mihin pienen neidon kyytineuvo törmääkään. Onneksi ei törmännyt eikä Pippuri paiskannut vaunua menemään omia aikojaan.

Angi-neito - tuleva koululainen - katsoi Junior-teeveetä ja välillä pelasi netissä Pippurin kanssa. Alussa ihailimme tuvan ja ison makuuhuoneen ikkunasta heinien kokoajia, jotka ajoivat kahdella traktorilla, toinen paalaten ja toinen keräten paaleja kuormaan. Oli ihanalle tuoksuvat kylvöheinät, joita vesi ei ollut kastellut. Kyllä hepojen kelpaa ensi talvi niitä rouskutella! Ellu ja Eve olivat aikuisten mukana töissä. Ellu istui kuorman päällä Venla-tädin apuna, ja Eve raahasi paaleja lähemmäs kärriä, josta aikuiset ne nostivat kuormaan hangolla. Nämä kaksi tyttöä ovat aitojan ulkoilmaihmisiä, ja myös Paukusta tullee nähtävästi myös sellainen.

Kerran annoin Paupaulle voileipää ja mehua, kun pikkuinen istui pöydän päähän, ja arvelin että hänellä saattaisi olla nälkä. Vauhti alkoi hiipua kun kello läheni kahdeksaa, ja heti kohta kahdeksan jälkeen lapsi oli jo unessa. Noin vartin yli kahdeksan tulivat heinämiehetkin töistä pois, ja pääsimme ukin kanssa lähtemään kotiin iltaruoalle.


~~~~

Tänään sulatin keittiön pakasteen. Ellu ja Eve sekä heidän isänsä kävivät meillä asioilla ja päiväkahvilla. Tytöt etsivät talon ympäriltä kypsiä mansikoita, ja söivät jätskiä mehun kanssa. Huomenna menemme porukalla metsästämään tienvarresta ensimmäisiä metsämansikoita. Tytöt kerää ja mummo vahtii, jotta mitään pahaa ei lapsille satu. Minun päätäni huimaa kun kumartelen, ja tulee paha olo ja pyörryttäminen.

Ja sitten olisi vielä kasvimaa, miten sen saisi kitkettyä, ihmettelen---.
Oikein hyvää tätä viikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


Ps. Huomaattehan, että tämä on kirjoitettu viisi vuotta sitten eli kesällä 2010!

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Tommyn muistolle

Vainajien muistelupaikka Tikkalan hautausmaalla. Suunnittelu Ville Rautiainen.


Sinun hoivaavien reisiesi kyydissä
ylösnousemuksen mysteeri
saa luonnollisen selityksensä
~~~~~~~~~~


Minä olen mustia täpliä täynnä,
minussa viihtyvät synnit hyvin,
pesivät, lisääntyvät, livertävät
minussa riittää enkeleillä

kuurattavaa pyykkipäivänään,
saavat hosua hiki hatussa,
kaivaa esille kovimman harjansa
Muuta täysin puhdasta
ei minussa, tässä raihnaisessa
majassa
kuin talttumaton himo Sinuun
Muulle en vanno uskollisuutta,

muuta lippua en suutele,
kuin tälle
kaipauksen suulla
huutavalle halulle
Kaipauksen suulla huutavalle halulle,

en millekään muulle
~~~~~~~~~~~


Kun minä kuolen
polttakaa
pikkuhousuni
ja levittäkää tuhka
puhelinmuistiooni
Kun minä olen kuollut
~~~~~~~~~~~


Hitustakaan räpyttämättä, varmalla kädellä
kuolema noukkii yhden kerrallaan
pärekoriinsa
kuin vanha puutarhuri
Turha asettua tyrkylle!
Itse se parhaiten tietää
mitä on milloinkin vailla,
ketä tarvitsee seuraavaksi


~~~~~~~~~~~

Tuulee tylysti
Hyvinvointivaltiossa,
koivunlehtiä putoilee
linttaan astuttujen
kenkien seutuville 
kuin köyhiä verkon läpi

Miksi? Kipu säteilee
niin kuumana ettei
sitä voi silittämällä rauhoittaa
Taipumattomien kuriton joukko

harvenee tappio tappiolta
kuin sodassa
jonka aina kuvittelee
voittavansa
~~~~~~~~~~~~~~~~~


Kun tulee aika lähteä
on lähdettävä
vastaan mukisematta
Kun tulee aika lähteä
sitä kerää luunsa
ja sulkee silmänsä
Kun tulee aika lähteä
on lähdettävä
ylpeänä ja kiitollisena
siitäkin
mikä jäi saamatta
Kun tulee aika lähteä
on hyvä lähteä
viemättä
tuhlaamatonta rakkautta mukanaan
Kun tulee aika lähteä
on tullut aika lähteä

Runot Tommy Tabermann kokoelmissa Aistien alamainen ja Lauluja suuresta halusta
Kukapa sen paremmin olisi osannut sanoa kuin Tommy itse: Kerran on aika lähteä matkalle, jolta ei ole paluuta.


Säilyt muistossamme sinä 80 teoksen mies, Runoilija Tommy Tabermann.
Hyvää iäisyysmatkaa toivottaen Aili-mummo!

torstai 1. heinäkuuta 2010

Elämänteatteri

Nupposen sukuhauta Tikkalassa 27.06.2010. Kuva AN.


Vielä joskus, muistuttavat pilvet/ lapsuutta, keinuvat hiljaa peltojen yli,/
suurenmoiset ja turhat./ Mutta lapsuudesta tahtoi pois, pois/
nolatuksi tulemisen uhasta, alistuneisuudesta./
Tahtoi mennä aikuisia kauemmas, kasvaa jättiläiseksi./
Seistä voimakkaana maailmassa. Ja hallita kaikkea.//


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
~
Ihmisiä kidutetaan kaiken aikaa,/ kaiken aikaa kuollaan leivän puutteesta/
ja rakkauden./ Ja tietäjiltä kysellään/ pääsenkö koskaan naimisiin/
ja mihin katosivat nahkahanskat?/ Tumma vai vaalea/
on pinnallisuuden ainoa ongelma.// Arja Tiainen

Oli käyntiä taas kirkonkylässä, asioilla. Sielläpä sitä piipahdellaan tuhkatiheään, kun ne hoito- ja ostospaikat ovat Kemiessä. Kaivolta sai kahvia ja ehtaa ruisleipää uunituoreena. Ostin vielä Hirvosen Kaarin kaupasta kauniin punaisen begonian, jonka sitten kotiin tultua veimme Kontkasen ukin ja mummon haudalle. Kun pääsimme perille hautuumaalle, rupesi ukkonen jyrisemään ja taivas mustui. Tuli kiire soittaa pojan porukalle, sillä kaikki piuhat jäi seinään, myös tietokone. Onneksi poika oli kotona ja vastasi puhelimeen; lupasi myös käydä päästämässä irti tietokoneen ja tv:n johdot. Nippa nappa ehdimme lakaista haudat ja istuttaa kukan sekä paluumatkalla kastella toisten hautojen istutukset ja lopuksi lakaista Nupposen sukuhaudan. Viime hetkellä pääsin autolle, jonne mies ehti ennen minua, ja taivaasta alkoi tulvia vettä. Ajoimme pari kilometriä, ja sitten alkoi sataa herneen kokoisia jäärakeita. Mies tuumasi, että kukka istutettiin ihan oikeaan aikaan, saattoi mennä pilalle koko begonia. No, sen näemme kun liikumme toistamiseen siellä päin, tuumasin hänelle.

Tähän asti olen yksin hoitanut yhdeksää hautaa jo noin 40 vuotta, ja nyt sitten tuli kaksi lisää. Hoidan niitä niin kauan kuin jaksan, mutta toisille en testamenttaa muuta kuin Nupposen hautojen hoidon.

Kemiessä tapaa aina tuttuja, joiden kanssa on mukava jutustella. Kansaa parveili kaupoissa ja kylällä aika paljon. Nyt alkaa myös paikkakunnan pitäjäjuhlat, Potsipäivät, jotka on saaneet nimensä Tohmajärven kuuluisan kirjailijan, Maiju Lassilan mukaan. Viimeisenä 10 vuotena ei ole meilläkään esitetty Tulitikkuja lainaamassa- näytelmää, joka menneinä Elina Simpuran aikoina oli joka vuosi vakionäytelmä, lisäksi kyläteattereissa esitettiin muita Lassilan teoksia. Itsekin olin mukana 1984-86 esittämässä Lassilan Manasse Jäppistä, josta tehtiin ihan opetusvideokin koulua varten; siinä puhuttiin vain paikkakunnan murretta mitä nyt koulumestari Erkki Lehikoinen kirjakieltä arvokkaasti laususkeli. Ohjaajana meillä oli opettaja Raili Närvänen, joka jaksoi meistä kantaa huolta melkein koko Tikkalan näytelmäryhmän toiminnan ajan. Lassilan Pirttipohjalaisia oli Kemien teatterissa kesällä 2002, eikä se ollut mikään yleisömenestys. Se oli viimeinen esitys, johon olen osallistunut.

Heinäkuu on alkanut, ja säät ovat lämpimät - mitäpä muuta voisi toivoa?

Oikein hyvää heinäkuuta kaikille lukijoille toivoo
Aili-mummo!