keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Monenlaisii kevätkymmennii

Mummon ihana alppiruusu innostui kukkimaan. Kuva: 11.06.2010 AN.


Niinpähän näitä on eletty/ monenlaisii kevätkymmennii./
Kuka niistä muistaa kirjoo pittee/ ihanista ja ikävistä kevväistä./
Joskus kumminnii on tuijjotettava/ tottuutta suoraan silimiin./
Kevväät hupenoot---//
En halluis palluuta männeeseen,/ nuoruuteen, joka ol hyvin yksinäinen./
Ne kevväät otti ja anto paljo./
Kevätkymmenniin en ennee palloo/ lehmäkarjaan laitumela/
märehtimässä muajasta heinee/ mikä heruttel utarista/
maitoo tankit täyteen./
Kevätkymmenniin en ennee palloo/ kun ruajettiin pellola/
känsät kämmenissä, / siivottiin pihamuata yömyöhään./
Puoskat pyöri jalossa ja navettanutun helemossa./
Nyt miula on aikoo/ istuu pihakiikussa/ lapsenlapsiin kansa./
Kuunnella luontoo, linnunlauluu./ Ihmetellä kottaraisen vihellystä ja/
käin kukuntoo./ Kun vielä kuulen./ Mussiikki soip aina miula korvissa./
Suan vualii ympärillä kasvavvoo/ uutta elämee.//

Aili Nupponen kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

Eilen mie hyppäsin miehen kyytiin ja lähin käymään Kemmiissä, meijjän kirkonkylässä. Ihan ensiks kävin huastattelemassa pankkiautomaattii, joka sylykäs miule tukun euroja kopraan. Sittä mänin käymään seuvun muotiputtiikissa Siästömestassa kahtelemassa kesävuatteita, piäassiissa pitkii piällyshousuja eli varkkuja. Kaupan rekit ol tungettu niin täytisen täyteen vuatteita, jottei niitä ies suanu otettuu rekkilöistä esile, puhumatakkaa sovittamisesta. Tai jos oisin jaksanu kovasti nyhtee, ainakkii puol rekillistä olis puonnu lattiile. Ja niitä vuaterekkilöitä piisas, häjin tuskin piäsin kärrin kansa läpi niihen välistä. Kärriin ei tullu yhtään mittään. Sanon kassale poismännessä: "Nyt mie selevisin halavala, kun miun kyvyt ei riittänä niihen vuatteihen rekistä poissuamisseen---".
Sittä mänin errääseen puutarhamyymällään, ja ostin sieltä muutammii valakeita markettoja. Ja siitä lipsahin Kaivole mistä ostin ruisleivän, piirakoita ja kahvit ihele, niijja, ostinham mie Erkki Jormanaisen kirjan Luomuhumala. Suapi nähä, minkälainen humala siitä tulloo, en ou enne kokkeillukkaa---.

Sittä pit käyvä hakemassa auto, kun ol nii paljo kantamista. Ja vihov viimeseks mie mänin Tiilikaiseen ja ostin ruoka- ja muut ostokset. Ne muut ol lahjaks tarkotettuja Muumi-tuotteita, joita sai ostoo kerräilykupunkiloila. Ja toivottavasti tytöt on sittä ilossii, kun ne suavat ne. Miessii osas tulla sinne Tiilikaise kauppaa, ja sittä myö lähettiin kotmökile. Juotii kahvit, luvettii lehet ja sittä lähettii hautuumuale viemään pelakuut sukuhauvole. Kuolleet jakso hyvästi, ei ne valittanneet. Siihen hautuumuan ympärille kasvaa meijjän kylän asuntoaluve, johon kunta ostaa välilä lissee rakennusmuata, jotta immeislä on muata mille rakentoo, ja tuo kyläkoulu pysys pystyssä. Kotmatkala pistäyvyttiin Särkjärven rannala kahtomassa venettä. Ja kyllä ol huono tuuri, kun ei ollu mukana kameroo: Joutsenpari neljän pikkusen kansa soutel ihan siinä rannassa, van kyllä ne siitä läks vähä etemmäs, kun mies män siihen venneeseen.

Jotta tämmöstä meile kuuluu, kuolleet ja elävät assuu sopusasti vierekkäin. Monta kyläläistä muutti majjoosa viime talavena sinne rauhan tyyssijjaan, mihin kerran kaikki männöö. Jollakkii reissula otan kameran mukkaan, ja kuvvoon ainakkii ommii hautoja, sankarvainajjii asunsijoja ja muistelupaikkoo. Ja onhan meilä ihan pien kappelikkii.

Oikee hyvvee viikon jatkoo kaikile lukijoile toivoo Aili-mummo!

8 kommenttia:

  1. Ruistähkähumppa, se kirja, jonka lumoihin pari vuotta sitten jäin...

    Nyt selevis sekkiin, kuka on ostanut jo toisen Luomuhumalan Kaivolta neljän kuukauden aikana. Maiju Lassilan pitäjän asukkaat ovat ahkeria lukemaan.

    VastaaPoista
  2. Moi Erkki!

    Enpäs tuota tiennykkää, jotta tykkäsit siitä humpasta ;))

    Kova siula on näihen kirjoin myöntivauhti, kun ol jo toinen tänä vuotena. Joskus niitä männöö usseimpiikii kerrala, vuan valitettavan harvon sitä tapahtuu.

    Kahotaan nyt, minkälaisen humalan mie suan tästä siun kirjasta ;)))

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen16. kesäkuuta 2010 klo 9.49

    Semmoinen reipas meininki on kyllä päällimmäisenä ja länsisuomalainenkin tuntee, että puhuja puhuu aidosti omaa kieltään, kun puhuu murretta, teeskentelemättä.(tai kirjoittaa)

    Kun nyt se ystäväni Maikki lähettäisi Raumalta raumanmurteella painetun lehden, niin panisin siitä esimerkkejä blogiini. Vaikka en raumanmurretta osaakaan, olen siihen vain jonkin verran joutunut tutustumaan Raumalla asuessani. Saattaa olla itäsuomalaisella ihmettelemistä!

    VastaaPoista
  4. Olipa hauska lukea murrettasi. Oikein piti olla hiukan tarkkana, ettei pudonnut kyydistä. Jotenkin mieleeni tuli entinen Juvosen Sirkka, siis tämä rouva Kosunen, kun tekstiäsi luin. Mielestäni teidän murteenne on niin leppoisaa..
    ----
    Aivan oikein kirjoitat tuossa ihanassa runossasi, "kevväät hupenoot", sillä niinhän ne meiltä koko ajan vähenevät, eikä ikinä tiedä miten lähellä on se viimeinen kevät. Niin on hyvä. Kaikkea ei tarvitse tietääkään.
    ---
    Vai aiot nyt luomuhumalaa kokeilla, sehän kuulostaa mielenkiintoiselta. Jos kirja on yhtä hyvä kuin nimi, ei varmasti kaduta.
    ---
    Aika helpolla noissa vaatekaupoissa käy niin kuin sinulle. Vaikea on etsiä sopivaa siitä hullusta tavarapaljoudesta. Onneksi sait sentään ne marketat, ruisleipää, piirakat ja luomuhumalan! On ainakin ruumis ravittu ja taidenautinto tiedossa.
    Mukavia lukuhetkiä sinulle :))

    VastaaPoista
  5. Kirjojen myynti onkin lisääntynyt joka puolella vallan hurjasti. Korro sitte millanen se luomuhumala on tai oli ja selviääkö siitä ollenkaan.

    VastaaPoista
  6. Moi Hymyilevä!

    Oun mie Rauman murretta jonkun verran lukenu, sehän on puoliks ruotsia. Yläkoulun lukukirjassa oli raumlaissii jaarituksii eli Nortamon tekstejä. Vaikka harjottelin kovasti, mie jäin laiskaan, kun tein enemmän kuin yhen lukuvirheen. Kyllä sillon opettajjoo nolotti.

    Kiitos kommentista Hymmyilevä!

    VastaaPoista
  7. Heippa Eila!

    Sirkka kirjuttelloo miulekkii ussein murteela sähköpostiloita, on ne kivoja lukkee; vuatii äkkinäiseltä vähä enemmän panneutumista kuin tavallinen kirjakiel.

    Tässä meijjän murteessa sanat ovat pitkii niihen länsmurteisiin verrattuna. Miusta meijjän murre on liijjan mualainen, hetkohta tulloo juntti mieleen, kun meikäläisen tapovvaa.
    -----------
    Kun on piässy näin vanhaks ja pittää syyvvä kaiken mualiman myrkkyjä, on luomuhumala ainoo mahollinen. Kirjuttaja on tuttava mies, entinen Karjalaisen toimittaja tiältä Pohjos-Karjalasta. Netin kautta on seurusteltu ja tutusteltu paremmin. Erkki toimittelloo nyt Värtsi-verkkolehtee. Hiän on varsinainen luontoimmeinen.
    ---------
    Sitä mie halusin sannoo, jotta ei kannata panna vuaterekkilöitä liijjan täyteen, sillon jiäp rätit ostamata. Pittää männä Joinsuun kaupuntiin ehtimmään jottain sopivoo.
    --------
    Kiitos toivotuksista ja kommentista Eila! Oikkeen hyvvee ja korreeta kessee siule ja miehelles :)))

    VastaaPoista
  8. Heippa Isopeikko!

    Suattaa olla, jotta se luomuhumala kestää koko loppuijän, mäne tiijjä.
    Vuan voin mie sen siule kertookkii, kuhan ensin suan luvettuu sen.

    Miun salanen rakkaus on kirjat, joko omat taikka vieraat. Neun ystävistä parraimpii ja luotettavampii; niihen kautta mie oun eläny monta ihmiselämee ;)))

    Sie sitä asustelet sielä ison luonnon keskelä Peikko, ja siula riittää aina vuan uusii tarinoita---. Hyvvee jatkoo siule :D

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥