keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Monenlaisii kevätkymmennii

Mummon ihana alppiruusu innostui kukkimaan. Kuva: 11.06.2010 AN.


Niinpähän näitä on eletty/ monenlaisii kevätkymmennii./
Kuka niistä muistaa kirjoo pittee/ ihanista ja ikävistä kevväistä./
Joskus kumminnii on tuijjotettava/ tottuutta suoraan silimiin./
Kevväät hupenoot---//
En halluis palluuta männeeseen,/ nuoruuteen, joka ol hyvin yksinäinen./
Ne kevväät otti ja anto paljo./
Kevätkymmenniin en ennee palloo/ lehmäkarjaan laitumela/
märehtimässä muajasta heinee/ mikä heruttel utarista/
maitoo tankit täyteen./
Kevätkymmenniin en ennee palloo/ kun ruajettiin pellola/
känsät kämmenissä, / siivottiin pihamuata yömyöhään./
Puoskat pyöri jalossa ja navettanutun helemossa./
Nyt miula on aikoo/ istuu pihakiikussa/ lapsenlapsiin kansa./
Kuunnella luontoo, linnunlauluu./ Ihmetellä kottaraisen vihellystä ja/
käin kukuntoo./ Kun vielä kuulen./ Mussiikki soip aina miula korvissa./
Suan vualii ympärillä kasvavvoo/ uutta elämee.//

Aili Nupponen kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

Eilen mie hyppäsin miehen kyytiin ja lähin käymään Kemmiissä, meijjän kirkonkylässä. Ihan ensiks kävin huastattelemassa pankkiautomaattii, joka sylykäs miule tukun euroja kopraan. Sittä mänin käymään seuvun muotiputtiikissa Siästömestassa kahtelemassa kesävuatteita, piäassiissa pitkii piällyshousuja eli varkkuja. Kaupan rekit ol tungettu niin täytisen täyteen vuatteita, jottei niitä ies suanu otettuu rekkilöistä esile, puhumatakkaa sovittamisesta. Tai jos oisin jaksanu kovasti nyhtee, ainakkii puol rekillistä olis puonnu lattiile. Ja niitä vuaterekkilöitä piisas, häjin tuskin piäsin kärrin kansa läpi niihen välistä. Kärriin ei tullu yhtään mittään. Sanon kassale poismännessä: "Nyt mie selevisin halavala, kun miun kyvyt ei riittänä niihen vuatteihen rekistä poissuamisseen---".
Sittä mänin errääseen puutarhamyymällään, ja ostin sieltä muutammii valakeita markettoja. Ja siitä lipsahin Kaivole mistä ostin ruisleivän, piirakoita ja kahvit ihele, niijja, ostinham mie Erkki Jormanaisen kirjan Luomuhumala. Suapi nähä, minkälainen humala siitä tulloo, en ou enne kokkeillukkaa---.

Sittä pit käyvä hakemassa auto, kun ol nii paljo kantamista. Ja vihov viimeseks mie mänin Tiilikaiseen ja ostin ruoka- ja muut ostokset. Ne muut ol lahjaks tarkotettuja Muumi-tuotteita, joita sai ostoo kerräilykupunkiloila. Ja toivottavasti tytöt on sittä ilossii, kun ne suavat ne. Miessii osas tulla sinne Tiilikaise kauppaa, ja sittä myö lähettiin kotmökile. Juotii kahvit, luvettii lehet ja sittä lähettii hautuumuale viemään pelakuut sukuhauvole. Kuolleet jakso hyvästi, ei ne valittanneet. Siihen hautuumuan ympärille kasvaa meijjän kylän asuntoaluve, johon kunta ostaa välilä lissee rakennusmuata, jotta immeislä on muata mille rakentoo, ja tuo kyläkoulu pysys pystyssä. Kotmatkala pistäyvyttiin Särkjärven rannala kahtomassa venettä. Ja kyllä ol huono tuuri, kun ei ollu mukana kameroo: Joutsenpari neljän pikkusen kansa soutel ihan siinä rannassa, van kyllä ne siitä läks vähä etemmäs, kun mies män siihen venneeseen.

Jotta tämmöstä meile kuuluu, kuolleet ja elävät assuu sopusasti vierekkäin. Monta kyläläistä muutti majjoosa viime talavena sinne rauhan tyyssijjaan, mihin kerran kaikki männöö. Jollakkii reissula otan kameran mukkaan, ja kuvvoon ainakkii ommii hautoja, sankarvainajjii asunsijoja ja muistelupaikkoo. Ja onhan meilä ihan pien kappelikkii.

Oikee hyvvee viikon jatkoo kaikile lukijoile toivoo Aili-mummo!