torstai 27. toukokuuta 2010

Maalaislapsen kesäloma

Pienempi savusauna lämpiää Jouhkolan rannassa 22.05.2010. Kuva AN.

Kesään käytiin käsiksi


Työrukkaset kuin turpeat kevätlahnat/
eteisen seinäpenkin päässä jok'ikinen lapsuuden kevät./
Tuskin ehdittiin viikata kevättodistukset piirongin laatikkoon/
ja juhlavaatteet hyllylle./ "Aletaan tuolta luhanpellolta". Kesäloma julistautui alkaneeksi./
Siinä kuusentaimien saapumista odotellessa/
kerättiin kiviä, kiviä ja taas kiviä savolaisilta kivin kirotuilta pelloilta./
Väistyivät algebra, vahvat verbit, renesanssi ja predikaatit./
Oltiin taas maalaislapsia, talonpoikia ja -tyttäriä,
mullan tuttuja, metsän renkejä.// Paula Kokkonen

Ennen oli maalaislapsilla lähes yhtä kiireinen kesä kuin heidän työteliäillä vanhemmillaan. Jo ennen kouluikää lapsia patistettiin työntekoon, kutakin voimiensa ja taitojensa mukaan. Lapset oppivat kantamaan vastuuta omasta ja toistenkin elämästä, kun oli pakko tehdä työtä ja selviytyä. Jos ei tehnyt työtä, ei ollut leipääkään, se tieto imettiin jo äidinmaidosta. Leikkiminen jäi sivuseikaksi, ja siihenkin piti saada vanhempien lupa.

Omat leikkikaverini asuivat Aholammilla noin kilometrin päässä kodistani. Siellä oli kaksi minun ikäistäni tyttöä ja pari nuorempaa niiden lisäksi. Pääsin melko usein sinne n. 5. ikävuodesta lähtien. Leikkiminen oli niin kivaa, että aika unohtui siinä tiimellyksessä, en tuntenut kelloa, ja yht'äkkiä oli äiti siinä minua piiskan kanssa hakemassa. Siinä sitten rojautteli kintuille kotiin päin mentäessä: Oli jouduttava Aili-tyttären töihin. Äidillä oli paljon tekemistä maatalossa ja kun ei ollut muuta piikaa, kelpasi pikkutytär yhtä hyvin piiaksi. Hieman vanhempana jouduin kaitsemaan sekä omia sisaruksiani että naapurin lapsia, joten neljä ehtiväistä pikkulasta oli minun vastuullani. Liipistä ajoivat kesällä kuorma-autot puutavaraa, ja piti katsoa etteivät pienemmät menneet autojen alle. Toinen paha paikka oli kotonani oleva rikkinäinen kaivon puupuitos, jonne lapset olisivat voineet pudota ja hukkua.

Monissa taloissa kävivät tyttäret koulua käydessään navetalla lypsyllä ja hoitamassa karjaa. Itsekin tein sitä n. 12v. lähtien iltaisin. Pojat saattoivat joutua metsätöihin eli savottaan jo samanikäisinä. Taloustöitä ei pojilta vaadittu, mutta tytöiltä sitäkin enemmän. Lisäksi olivat käsityöt sekä kehrääminen ja karstaaminen. Minä taisin syntyä sikäli hyvään saumaan, ettei minun enää tarvinnut opetella kehräämään ja karstaamaan, eikä myöskään käsittelemään pellavia. Siirryttiin sotien jälkeen näet tehdaskankaisiin ja -jalkineisiin. Kangasta olen toki kutonut nuorempana, se oli oikein hauskaa ja mielenkiintoista työtä. Neulomiseen en ole tykästynyt, sillä olen käsistäni kömpelö. Monille emännille käsityöt olivat henki ja elämä, lähestulkoon. Riihiahon martat pitivät parhaina aikoinaan paljon erilaisia käsityökursseja. Myöhemmin tämän opettajan paikan otti kansalaisopisto.

Nykypäivänä maalaislapsillakin on kesäloma koulusta. Harvassa talossa lapsia enää pakotetaan kiivastahtiseen työntekoon, kuten ennen tehtiin. Luulisin että karjatiloilla lapsilla on töitä eläintenhoidossa; pitäväthän lapset kotieläimistä ja hauskaa on niitä oikeasti hoitaakin. Ennen pojat kunnostautuivat konetöissä, mutta on käytettävä toki harkintaa, mitä töitä lapsilla voi teettää ja minkä ikäisenä.

Oikein hyvää torstaipäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

10 kommenttia:

  1. Hymyilevä eläkeläinen27. toukokuuta 2010 klo 5.13

    Nykyäänhän lapsilla ei saa teettää oikein mitään ja kasvattava tukkapöllykin on kielletty. Ilmeisesti aletaan kuitenkin taas ymmärtäää, että lapsille pitäisi opettaa sitä työntekoa jo nuorena, miten ne muuten oppii ja pitää työntekoa luonnolisena!

    Maalaislapsen asema sinun aikanasi ei ollut herkkua, kaupungeissa ja tehdaspaikkakunnilla pääsi vähemmällä, kun piti vain siivota ja käydä kaupassa, viedä joskus laskiämpäri, kesällä kitkeä porkkanamaa. Jotain tuommoista. Kirjojakin sai lukea ja koulunkäyntiä arvostettiin; itsekin pääsin oppikouluun, kun sellainen paikkakunnalle perustettiin.

    Ain niin, ne puolukat: niitä piti viedä kouluun joka syksy litran verran!

    VastaaPoista
  2. Moi Hymyilevä!

    Ja kiitos kommentista.

    Uskon kyllä että "tehdaslasten" ja muiden taajamien lasten elämä oli helpompaa, ehkä eniten siksi, että oppikoulu sijaitsi omalla paikkakunnalla. Monissa perheissä lapsi joutui hoitamaan sisaruksiaan, varsinkin suurperheissä, aikuisten kun oli hankittava leipää ja särvintä. Jotenkin se työnteko oli itsestäänselvyys jo ihan pienestä asti.

    Meidän koulussamme tehtiin syksyllä marjaretkiä metsään ja siinä kerättiin yhdessä talven puolukat. Myöhemmin sitten tuli määräys, että jokaisen oppilaan tuli tuoda koululle kolme litraa puolukoita per nuppi; ja se myös tapahtui. Sieniretkiäkin tehtiin yhdessä, ja koulun keittäjä perkasi sienet puolestamme.

    Miten lienee marjankeruut koululle nykyisin?

    VastaaPoista
  3. Olin viidentoista ikäisenä kesälomilla renkinä naapuritalossa. Hommia opin monenlaisia. Emäntä opetti minut lypsämään käsin, koneita kun oli silloin 50-luvulla harvassa paikassa. Mukavalta kuulosti suihke sankkoon, kun vähitellen alkoi sinne osua. Ei oo enää taito tallella.

    VastaaPoista
  4. Hymyilevä eläkeläinen29. toukokuuta 2010 klo 5.37

    Ei marjoja enää tuoda kouluun. Joskus on yritetty esimerkiksi Vehmaalla viedä lapset metsään ja kerätä puolukoita, mutta heikoin tuloksin. Ovat ikään kuin laiskistuneet. Kaiken pitää olla nykyään ilmaista ja tulla nokan eteen kuin Manulle illallinen!

    VastaaPoista
  5. Hei Erkki!

    Oikein hauskaa että kommentoit pitkästä aikaa :))

    Sellaista se oli elämä ennen näitä nykyisiä "parempia" aikoja: lapset tekivät työtä siinä missä aikuisetkin. Viisitoista täyttänyt oli jo melkein aikamies.

    Vanhoihin palatakseni: Sinä aloitit Tohmajärvellä oppikoulun v. 1957, Ambrosius eli Risto Jääskeläinen vuotta aikaisemmin, jolloin oli peräti neljä eri rinnakkaisluokkaa. Katsoin tämän Tohmajärven keskikoulun historiasta. Ei siis ollut ihme, ettet muista R:J:tä niiltä ajoilta.

    Onnittelut Värtsi-lehden perustamisen johdosta!

    Kiitos kommentistasi Erkki, ja oikein kaunista ja lämmintä kesää sinulle!

    VastaaPoista
  6. Moi Hymyilevä!

    Ei tämä nykynuoriso osaa enää edes kerätä marjoja metsästä, ehkä siksi kun vanhemmat eivät heitä enää siihen opeta.

    Nähtävästi tulevaisuudessa kaikki marjat metsästä poimivat thaimaaliset ja jotkut muut ihmiset, kun kukaan ei viitsi alentua sellaiseen puuhaan. Voisihan sen ottaa myös huvina ja hyötyliikuntana. Itse poimitut marjat ovat kaikkein makoisimpia, ainakin omasta mielestäni.

    Oikein hyvää pyhänseutua sinulle Hymyilevä :D

    VastaaPoista
  7. Onpa hyvä tuo Paula Kokkosen runo, minulle ihan uusi. Kyllä maailmaan mahtuu paljon hyviä runoja.

    Samoin olen minä ja sisareni olemme kotona joutuneet työhön lapsesta asti, kukin voimiensa mukaan. Ei se aina niin huvittanut, mutta mukana oli oltava. Isompana jo itse halusikin osallistua, olihan tärkeää, että heinät ja viljat saatiin aikanaan korjattua, koska siitä riippui perheen toimeentulo. Oli ihan selvää, että koululaiset auttoivat missä suinkin voivat ja osasivat. Navetassa ja muualla.

    Eipä taitaisi kotityöt tehdä pahaa nykyajan nuorillekaan, vaikka ulkotöitä ei kaikilla olekaan. Voihan sitä jakaa perheen kesken kaikki kotityöt, tyyliin jokaiselle jotakin. Omat lapseni opetin laittamaan ruokaa ja leipomaan, vaikka ovat poikia, ja sen he taitavat nykyäänkin. Tiedän molempien kotonaan laittavan ruokaa ja huolehtivan muistakin töistä yhdessä vaimonsa kanssa, ja siitä olen iloinen.

    Eihän se entisaika palaa, mutta moni asia oli silloin terveemmällä pohjalla kuin nykyisin tässä sekavassa huumediilereiden ja kouluampujien maailmassa.

    VastaaPoista
  8. Moi Eila!

    Ennenhän annettiin koulustakin lomaa perunannostoa varten, silloin pidettiin lasten töihin osallistumista itsestään selvänä. Oli paljon suita ruokittavana ja jokaisen työpanos oli tärkeä. Varsinkin tytöt saivat oppia jo ihan pienestä asti kotitöitä.
    Uusavuttomuus oli tuntematonta ylellisyyttä, sillä jokaisen oli itse selviydyttävä omasta elämästään.

    Onnittelut Eila, että opetit poikasi kotitöihin, se on nykyaikaa se. Meillä pojat vetosivat aina siihen, että kun ei isäkään tee, niin eivät hekään. Sain siis tehdä kaikki kotihommat yksin. Nuorempi poikani osaa kyllä myös valmistaa ruokaa ja tehdä muitakin kotitöitä. Vanhempi on kuollut 18v. sitten eikä hän osallistunut kotitöihin.

    Ihmisiltä tuntuu olevan esimerkiksi ruoanvalmistus perusraaka-aineista olevan usein hukassa, sillä sitä heille ei ole koskaan opetettu. On siirrytty teolliseen ruokaan, jota vain kotona lämmitetään ja syödään.

    Kiitos kommentistasi Eila ja hyvää viikon alkua sinulle!

    VastaaPoista
  9. Moi Hannele!

    Mukava tavata uusia kasvoja :)))
    Tervetuloa kommentoimaan!

    Minä muistelen lähinnä niitä vanhoja aikoja, jolloin lapsilla sai teettää mitä tahansa. Vielä silloinkin, kun omat poikamme olivat lapsia, ei ollut tarkkoja säädöksiä lasten tekemistä töistä. Tietysti ikä ja kyvyt lähinnä määräsivät sen mitä lapsilla teetettiin. Joistakin töistä, kuten puuntaimien istutuksesta, maksoimme ihan palkkaakin, joten pojat tekivät niitä töitä mielellään. Pojat hoitivat myös karjaa ja opettelivat lypsämään lehmiä, mikä helpotti lomittajan saamista navetalle. Myös traktorinajo oli pojista mieleistä työtä.

    Hyvää kesän jatkoa sinulle Hannele :D

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥