perjantai 30. huhtikuuta 2010

Tohmajärveläinen unikuva

Kuva: Leo Karppanen.


Kaunei uni
Tulet risumetäst/ ja olet uuvuksis/ heität kamari sänkky/
seljälles ja sanot et/ kirjotan viäl/ elämästän kirja/
ja nimeks/ tule Unikuva/
ja mää tahron puhel/ sun kaik muistos hyväks/
naapur ei kaatan pihakoivu/ äit ei hukkun/
tähkä olivat ain painavi kämmenel/ mittän paha ei ikä ollu/
ja puhun ja puhun/ sunt takasi ettet ol koska/
mennykkä lähtenykkä/ olet siin/ tuvan pöyrä ääres/
leivot/ sun kätes o jauhois/ mää autan/
hajen hellan päält/ sulavoi.// Heli Laaksonen

Runoilija Heli Laaksonen on Luojan lahja meille raskasmielisille suomalaisille. Heli osaa kääntää surullisen ja ikävän asian positiiviseksi ja iloiseksi. Olihan tuossa runossa myös haikeutta, Heli käsittää että äiti ei tule takaisin - hän kohtaa äidin vain unissa.

Tällaista taitoa me tarvitsisimme jokainen, mutta se ei ole toki kaikille suotu. Pitää keskittyä myönteisiin ja iloisiin juttuihin, vaikka murheen musta taakka painaa mieltämme. Mutta aina sitä ei voi tehdä, vaikka kuinka yrittäisi.

***
Olen kahtena päivänä käynyt asioilla Kemiessä, jossa laajennetaan terveyskeskusta ja rakennetaan miljoonan maksavaa mahlahallia. Tuon viimeksi mainitun tarpeellisuutta uskallan epäillä. Työpaikkoja siitä ei tule: Miksi sen rakentamista ei jätetty yrittäjän huoleksi? Olisiko heillä ollut niin paljon luottoa, että pankki olisi lainannut miljoonan? - Enpä usko. Mahlaa saa keväällä koivuista parin viikon ajalta, ja koivuista tulee energiapuuta eli halkoja, sillä mahlan otto aiheuttaa puille värivirheen. Mahlan koe-erän hankintaan on ilmoittautunut parikymmentä metsänomistajaa. Ilma on sakeana kysymyksiä ja ihmettelyä. Ja sen miljoonan velan lainaa pankilta kunta eli veronmaksajat.
***
Tänään on Vapun aatto, ja kesän odotukset korkealla. Meille maalaisille Vappu on merkinnyt sitä, että isäntä tai joku muu menee perunakellariin valitsemaan siemenperunoita. Juhlat kuuluvat ylioppilaille ja työläisille. Me maajussit emme yleensä kuulu kumpaankaan porukkaan, joten tyydymme juhlimaan vain vappusiman ja munkkien merkeissä.

***
Pihansiivoukset ovat päässeet alkuun. Näyttää ihan siltä että se tulee tehdyksi entiseen tapaan, mutta nyt on mies ollut puuhassa mukana entistä enemmän. Näin me pärjäämme, toinen toistamme tukien.

Naapurit toimittaisivat kaloja vaikka kuinka paljon. Eilen toin miehen veljen porukan kaloja ison kulhollisen, jotka Eeva- käly oli jo perannut valmiiksi. Tänä aamuna soitti toinen naapuri, joka myös tarjosi kaloja, mutta meillä molemmilla oli menoa. Kyllä täällä maalla ollaan avuliaita ja mukavia, kaveria ei jätetä pulaan.

Jos haluatte Vappuhauskaa, lukekaahan Leena Lumen blogia, jossa on tosi hauskoja kirjoituksia. Uskoisin, että ainakin miesväki tykkää niistä.

Oikein hyvää ja mukavaa vapun aattoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Tapahtui Tohmajärven torilla

Margit Kovacsin pienoisveistos Margit Kovacsin museossa Szentendressä. Kuva Helena Nieminen.

Tunnetteko tämän Mantran

Hare Krishna Hare Krishna/ Krishna Krishna Hare Hare/
Hare Rama Hare Rama/ Rama Rama Hare Hare// Wikipedia

Mies harppoi Tohmajärven torin yli minua kohti syli täynnä kirjoja, vaikka sataa tihuutti. Katsoin häntä vähän kummissani, ja arvelin häntä kirjojen myyjäksi, enkä väärässä ollutkaan. Hän oli hindulainen munkki, joka edusti Krishna-liikettä, joka on saanut jo jonkin verran jalansijaa Suomessa. Vasta muutama päivä sitten näin kyseisen mieshenkilön television aamulähetyksessä melko vähäpukeisessa asussa. Naureskelin silloin miehelleni, miten meidän ilmastossamme mahtaa näin talvisaikaan pärjätä tuollaisessa vaatetuksessa. Eilen hän oli pukeutunut toppatakkiin, mutta kysyi ensi töikseen, olenko aikaisemmin tavannut munkkia? Vastasin tavanneeni, varsinkin ortodoksimunkkeja. Sitten hän kehui minun positiivisuuttani ja piristävyyttäni. Olin muutamaa tuntia aikaisemmin käynyt kampaajalla, missä tukkani sai pirtsakan mahongin värin. Sitten hän kysyi ammattiani, ja mainitsin olleeni työelämässäni karjanhoitaja, mistä pääsimme yhteiseen suosikkiaiheeseen, lehmiin. Niin kuin tiedämme, lehmä on Intiassa pyhä eläin. Keskustelimme lehmistä, ja minun avioliitostani. Sanoin olleeni naimisissa jo 47 vuotta. Munkki kysyi: "Onko teillä ollut hauskaa (mieheni kanssa)?" Sanoin joskus olleen, ja joskus taasen ei. Kerroin hiukan elämäni vaiheista, ja hän totesi: "Ei sinullakaan ole ollut helppoa".

Munkki kysyi sitten olenko matkustanut miten kauas. Vastasin käyneeni kerran Intiassa, Goassa. Kerroin pitäväni eksotiikasta, ja Intiassa on todella eksoottista näin suomalaisen silmin. Pääsimme vähin erin kirja-aiheeseen, sanoin etten osta kirjoja. Hän sanoi, ettei tarvitse ostaakaan, niitä saa painokustannuksella. Lopulta suostuin ottamaan Kuningatar Kuntin opetukset, jota olen selaillut. Tämä Kunti on elänyt 5000 vuotta sitten, ja on maailman viisain nainen!?

Hare Krishna liike on hankkinut/vuokrannut Kiihtelysvaarasta jonkin kiinteistön, josta käsin tätä lähetystyötä tehdään. Krishna-liike julkaisee Bhakti Jooga-nimistä lehteä, heillä on myös samanniminen jooga, jota liikkeen jäsenet harrastavat. Liikkeeseen liittyneillä ei saa olla henkilökohtaista omaisuutta ja varat toimintaansa liike saa jäsenmaksuista, lahjoituksista, myymällä kirjallisuutta sekä ylläpitämällä kasvisravintoloita, jollainen on kuulemma Helsingissä.

Omasta puolestani olen vierastanut kaikenlaisia uskonnollisia liikkeitä ja seurakuntia. Mielestäni niiden johtohenkilöt haluavat itselleen valtaa ihmisten ylitse, sekä ennen muuta henkistä ylivaltaa, koska haluavat määrätä kaikesta.

Ilmat ovat olleet sangen kylmiä ja sateisia ja ukki on vatsataudissa. Lapsilla jatkuu myös sama sairaus, mutta Ellu on jo
parantunut. Oikein hyvää viikonloppua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


perjantai 16. huhtikuuta 2010

Salaisuudet selviävät vähitellen

Luolakirkon Madonna. Kuva: Helena Nieminen 2007.


Minä
Minä piirsin sapelihammastiikerin/ ja alkuhärän kuvat luolani seiniin,/
minä tunsin pelon ja vainajain henget/ ja juoksevan veden noituuden./
Minä rakensin pyramidit ja auringontemppelin/ Yucataniin ja Kiinan muurin,/
minä kasaisin voitonmerkeiksi katkaistut kädet/ kuninkaiden telttojen eteen./
Minä söin raakaa lihaa ja peitin Euroopan/ palavien kaupunkien sauhuun,/
minä istuin paavin istuimella ja poltin roviolla/ kerettiläiset ja noidat./
Minä rakensin terässillat ja panssarilaivat,/ tehtaat ja pilvenpiirtäjät,/
itä ja länsi yhtyivät, maailma oli pieni./
Minä kaivoin metallia kuusta ja rakensin maan/ alle aurinkoverkkojen kaupungin/
enää ei ollut minulle sielua eikä aikaa.// Mika Waltari (1928)

Siinä lyhyesti ja nerokkaasti kerrottuna koko ihmiskunnan historia, Mika oli selvännäkijä!

Myös Hellin salaisuudet selviävät vähitellen ja pikkuhiljaa. Netissä niistä voit lukea Tuunasen blogista Tänään näin ja 15.4. 2010 sanomalehti Karjalaisen sivulta 8: Lääkäripula. Todelliset syyt esiin/ Mikä vei Keski-Karjalan maineen lääkärien silmissä? Juuret juontavat menneisiin aikoihin, jo vuosia ennen Helliä (v.2007). Karjalaisen jutussa esiintyy joitakin nimiä, jotka antavat viitteen ongelmien alkuperään. Lääkäreille ei Hellissä ole annettu valtaa, vaan vallan pitävät ihan muut instanssit. Nähtävästi maallikot ja muut tärkeät tahot haluavat määrätä siitä, miten ihmisiä Keski-Karjalassa hoidetaan, vai hoidetaanko heitä lainkaan. Ei hoideta, koska lääkärit ovat solidaarisia toisilleen, ja loistavat poissaolollaan tästä kurjasta Karjalasta. Saa nähdä kuinka kauan tämä tilanne kestää. Ehkä paras ehdotus on se, että koko "Pohjois-Karjala voisi olla yksi sosiaali- ja terveyspiiri" (Karjalainen 15.4.). Puhutaan myös lääkärien luottamuksen palauttamisesta, joka kestää ainakin 10 vuotta ellei enemmän. Siihen mennessä moni meistä on jo kuollut...


***

Tällä viikolla olen ollut parina päivänä lasten kanssa, eilen olivat tytöt täällä. Kaksosilla, Evellä ja Pippurilla oli kerhossa valokuvaus, joka kesti vain lyhyen aikaa. Jouduin vähän Paukkua nostelemaan, joka nähtävästi oli liikaa käsilleni: niitä särki armottomasti koko illan. Mitenkähän käy, kun aloitan pihan siivouksen? Epäilen, että se jää minulta pahasti kesken. Sain lähetteen reumatologian poliklinikalle yksityislääkäriltä, mutta voi mennä kauan, kunnes sinne pääsee.

Kesä on kaikesta huolimatta tulossa, ja se ainakin on iloinen asia. Pitää nauttia siitä, mistä voi ja miten kauan voi...
Oikein hyvää perjantai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Muistelmia Tikkalan koulusta

Tikkalan koulun oppilaat esittämässä ohjelmaa kevätjuhlassa 1989. Edessä soittaa op. Antti Huttunen, jonka läksiäisjuhlaa samalla vietettiin. Kuva: Virpi Kurosen arkisto.

Martti Ilvonen tarinoi Tikkalan koulusta
Minun aikanani asui Tikkalan koululla kätilö Tyyne Kuronen perheineen. Kurosilla oli Aune-tytär, joka oli samalla luokalla kuin minä. Eräs poika oli ihastunut Auneen. Kerran poika oli nähnyt vilahtavan Aunen vaaleanpunaiset alushousut, mikä sai nuoren miehenalun kuumaksi. Niinpä poika kirjoitti ihastukselleen kirjeen: "Oletko sinä laskenut suksella mäkeä? Minä olen laskenut suksella mäkeä". Tiedossa ei ole, vastasiko Aune kirjeeseen ja mitä hän vastasi.

Alapihan Saimi Turusella oli poikapuoli, Sakari Turunen, jota kutsuttiin Sakkariiniksi. Kerran poika oli tehnyt tarpeensa huussin lattialle. Alpo Simonen näki tapauksen, viittasi opettajalle ja kertoi asiasta sanoen: "Sitähän mie vuan halluisin sannoojotta tuo Sakkariini kusi ulukohuoneen lattiile". Opettaja rankaisi enemmän Alpoa kuin Sakkariinia.

Huttunen teki Tikkalan Veikoille (urheiluseura) paljon työtä, koko kesälomansa ajan hän muun muassa teki polttopuutkin. Antti oli TiVelle oikea aarre. Särkijärven laturetket järjesti Antti Huttunen; tästä syystä kylässä pidettiin paljon Antti Huttusesta. Opettaja Huttusen aikana kuljetti yläasteen oppilaita Kemieen Linja-Ruponen, joka meni kerran lakkoon. Yläasteen rehtori opettaja Kyösti Jaatinen, soitti minulle ja sanoi, että järjestä yläasteen oppilaiden kyyditys tänne. Antti Huttunen suostui siihen, että Tikkalassa koulu aloitettiin tavallista aikaisemmin, jolloin minä voin ajaa yläasteen kyydittävät Tohmajärvelle.

Eräänä iltapäivänä Antilla oli menossa laulutunti eikä Antti muistanut lopettaa tuntia ajoissa. Sanoin A.L:lle (joka ajoi toista autoa), että minä haen luokasta oppilaat kyytiin. Niinpä menin luokan ovelle ja vinkkasin kädellä oppilaille, jotka arvasivat ja lähtivät luokasta. Antti oli luokkaan selin ja soitti harmonia ja lauloi samalla kovalla äänellä. Antilla oli huono kuulo. Opettaja ei huomannut luokan tyhjenemistä. Antin soitto ja laulu kuului kauas tielle saakka. Kun seuraavan kerran näin Antti, hän sanoi: "Sinulla taisi olla k i i r e".

Autoilija Martti Ilvosen haastattelu 2004. Tekijä Aili Nupponen, joka kirjoitti myös jutun. Teoksessa Tikkalan koulumuistelmat, toim. Sari Tuuva-Hongisto. Joensuu 2009.
Oikein hyvää työviikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!