maanantai 2. huhtikuuta 2012

Pääsiäisperinteitä muistellessa

Pääsiäisasetelma Mummon ikkunalla vuonna 2009.

Mie virvo viina iest,/ raha iest raksuttelen,/
kohvin iest kopsuttelen,/ muna iest muksuttelen./
Kasvakuon rutost ruista,/ kaurua aumoin kaheksin/
tulkuot puhtoist potuatit,/ nauriheist kupera napaist.// 



Sakkola 1932, Ss. Ollikainen

Teoksesta Pääsiäispilke. Toim. Juha Nirkko (2000)

Mummoa vähän jännittää, on luvassa virpojaisia. Pikkuporukka on nyt Rääkkylän mummolassa virpomassa toista ukkia ja mummoa, ja onhan siellä myös kummeja, joita on käytävä myös virpomassa. Tämä on jokavuotinen traditio, josta ei sovi poiketa. Viikkokausia on vitsoja väkerretty äidin kanssa, joka on toiminut tämän tärkeän tehtävän ylimpänä tuomarina. Ja lasten äiti on ollut innolla mukana ihan joka vuosi, alussa sai tehdä yksin kaikki vitsatkin.

Meidän tytöt eivät pukeudu trulleiksi, vaan tulevat ihan omana itsenään. Ortodokseiltahan tämä tärkeä virpomisperinne on lähtöisin, minäkin sain tietää sen kansakoulussa. Teimme joka kevät opettajan johdolla kreppipaperiruusuilla koristetut vitsat, jotka toimme kotiin, mutta emme ketään kuitenkaan virponeet. Vaikka äitini oli syntyperältään ortodoksi, ei hän vaatinut, että häntä pitäisi virpoa. Olisi kyllä voinut hieman opettaakin ortodoksiperinnettä minulle, ei sitä olisi tarvinnut hävetä. Hän oli avioituessaan kääntynyt luterilaiseen uskoon, ehkä hän sen vuoksi vieroksui oman perinteensä opettamista. En myöskään käynyt virpomassa Tikkalan mummoa tai tätejäni.

Myös meillä on tunnettu ylläolevan kaltainen virpomaloru, jota en kylläkään nyt muista. Siksi laitoin vastaavan lorun Sakkolasta.

Ortodokseille pääsiäinen ja sitä edeltävä suuri viikko ovat kirkkovuoden tärkein tapahtuma. Meille luterilaisille piinaviikolla ei taida enää olla yhtä suurta merkitystä. Pääsiäisyön jumalanpalvelus kirkon ympärikiertämisineen on kuitenkin taitanut tarttua myös luterilaisiin, ainakin muistelen, että myös Tohmajärvellä näin on tehty. Onko tämän rituaalin alkuperäinen tarkoitus ollut pahojen henkien karkotus, sitä en tiedä. Kiirastorstaina ainakin on meillä Perivaarassa mummo ajanut tulen kanssa Kiiraa pois, isä on ollut siinä kuulemma myös mukana. Tämä tehtiin kolme kertaa sekä myötä- että vastapäivään. Myös karjataikoja mummo Kaisa-Liisa oli tehnyt ahkerasti. Hän kuoli yli viisi vuotta ennen syntymääni, joten koskaan en ole häntä nähnyt.

Kaupittaret (mummon isän suku) ovat olleet kovia tekemään varsinkin karjataikoja, pitihän omille lehmille hankkia hyvä "karjalykky", joka suojelisi eläimiä vaaroilta ja metsän pedoilta. Karhu oli kerran raadellut yhden lypsylehmän ukin veljeltä, Heikki Juvoselta, perheen asuessa vielä Perivaarassa. Vuonna 1888 Heikki Juvonen osti Koirivaarasta Halolan tilan, Onkamo numero 1, jonne muutti asumaan. Kaikki perheen lapset, joita oli viisi, syntyivät Perivaarassa.

Tulevalle piinaviikolle on annettu oma nimi joka päivälle: "Malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja sulkasunnuntai". Tämän lorun opin äidiltäni.

Oikein hyvää virpomasunnuntaita kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

13 kommenttia:

  1. Iloinen pääsiäiskuva sinulla. Minä en ole edes ruohoa kylvänyt, kun kunto on ollut niin alamaissa. Pienokaisetkin menevät pääsiäiseksi toiseen mummolaan Kokkolaan asti. Se on ihan ok, kun oma kuntoni ei tosiaankaan ole paras mahdollinen.
    En pääse edes laulamaan pääsiäislauluja kuoron kanssa, kun ääneni on niin painuksissa edelleen.
    Aion ottaa tämän pääsiäisen vain lepäillen ja lueskellen.
    Sinun runosivullesi aina kurkin, ja sen kukkokiikaa runon laitan tässä pääsiäisen aikaan blogiini, voit sen sieltä sitten löytää muistin virkistämiseksi.
    Kirjoitteli Eila

    VastaaPoista
  2. Ei sitä kukaan sairaana jaksa tehdä oikein mitään, parempi on levätä ja yrittää parantua. Pääsiäisen voi viettää ihan rauhassa ja rennosti, kun siltä tuntuu.

    Hyvää toipumislomaa sinulle Eila, ja kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen29. maaliskuuta 2010 klo 12.50

    Virpomisperinne on mielestäni hieno, mukava tapa myös lasten kannalta. Mukavaa olivat lapset pukeutuneet noidiksi tai virpovat omana itsenään.

    Täällä Länsi-Suomessakin joskus näkee ja tapaa virpojia. Ovat kyllä sisäistäneet liike-elämän periaatteita: isommat ainakin haluavat selvää rahaa.

    VastaaPoista
  4. Mummo antoi lapsille isot pääsiäismunat ja lasten äidille rahaa lapsia varten. Äidillä olikin jo valmis ehdotus, miten muksut kuluttaisivat saamansa rahat: erääseen puuhamaahan peuhaamaan koko päiväksi. Se tuntui tyttäriä miellyttävän kovasti.

    Kiitos kommentista Hymyilevä!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Aili kun jaat tuota perinnetietouttasi muille!
    Hyvää Tikkutiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Minttuli.<3

      Oikein hyvää kellokeskiviikkoa sinulle.<3

      Poista
  6. Ihan minulle ennen lukemattomat virpomisluvut. Kiitos.
    Kaunis pääsiäisasetelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan niin, eivät ole minullekaan tuttuja, löysin ne kirjsta;))

      Ole hyvä, Unelma.<33
      Mieliinpainuvaa pääsiäistä sinulle ja Taatalle.<333

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Hieno Pääsiäiskuva!

    Mukavia nuo pääsiäistraditiot ovat.
    Meillä anoppi opettetti lapsille:
    virpoi varpoi, nuoreks terveeks
    rikkaaks rakkaaks..enempää en muista.
    Karjalaista perua.

    Tyttären Lasten Unkarin mummolla
    tulee aina se Pääsiäisjänis, lahjojen kanssa,
    Pääsiäispäivänä. Niitä munia tai lahjoja
    tai molempia hän aina piilottaa puutarhaan
    pensaitten juurella ja kivien taakse, jotta
    tenavat saavat sitten innoissaan etsiä.
    Vieläkin he ovat yhtä innoissaan
    kuin peienenäkin.

    Norjassa Pääsiäinen on perheen juhla.
    Kokoonnutaan yhteen ja laitetaan sapuskaa
    oikein porukalla ja touhutaan lasten kanssa.
    Kaikki kaupat ja ravinolat ja muut
    huvituspaikat ovat kiinni. Pääsiäinen
    on Norjassa yhtä suuri juhla, kuin Joulukin.

    Viimevuonna Norjanporukka oli täällä,
    ja silloin piilottelinmme niitä munia
    läheiseen metsään. Koira oli mukana,
    se innoissaan laukkasi piilosta piiloon
    ja lapset pääsivät vähällä, kun hurtta
    vain haukkui piilopaikan kohdalla.

    Tänävuonna tuleekin rauhallinen Pääsiäinen.
    Kun väki häipyy Budapestiin.
    Ystäväni kanssa hoitelemme siipikarjaa
    ja nelijalkaisten laumaa ja kyttäämme,
    ettei kettu vie kanoja.☺

    Oikein Hyvää Pääsäistä Aili-mummon perhekunnalle,
    sinne Tohmajärven perukoille!

    VastaaPoista
  9. Moi Herne-ystävä!

    Sinä pääsetkin aitiopaikan kautta tuntemaan erimaiden pääsiäisperinteitä;DD On hienoa, että sukusi on levittäytynyt useaan eri maahan, joissa sinäkin aina vierailet;))

    Meillä on virvottu "tuoreeks, terveeks." Mutta mainio juttu tuo 'nuoreks terveeks'.

    Suklaisia pääsiäisjäniksiä on meilläkin kaupoissa, mutta en ole niitä ostanut. Sen sijaan suklaamunia ostan ainakin 3 kpl lasta kohden, eivät vain aina satu mieluisia...

    Budapestissä on nyt kevät;))

    Hauska tapa tuo munien ja muiden tavaroiden puutarhaan piilotteleminen;DD Meillä on paksulti lunta vielä joka paikassa, mutta teillä on sulia läikkiä, rapaa on paljon...

    Kiva että sinulla on siellä seurana ystävä, et tarvitse puurtaa yksin 'töissä'. Eläimet ovat ihania seuralaisia, mutta kunha se kettu ei taas iskisi;/

    Oikein ihanaa ja leppoisaa Pääsiäistä sinulle, Herne.<333

    Ps. Kiitos toivotuksistasi.<333

    VastaaPoista
  10. voi, tuon ruohon muista, pitäisi taas... Hienoa siellä.

    VastaaPoista
  11. Hannele!

    On niin paljon muistettavaa;))

    Samoin sinulle, hyvää pääsiäisviikkoa.<333

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥