perjantai 12. maaliskuuta 2010

Lapsuus maakylässä

Muuan taulu (asetelma) Unkarin kansallismuseossa Budapestissä syksyllä 2007. Kuva AN.

Tohmajärveltä on tähän mennessä tullut kaksi piispaa, Eino Sormunen (1893-1972), Kuopion ensimmäinen evankelisluterilainen piispa, ja metropoliitta Ambrosius (s.1945), nykyinen ortodoksien Helsingin piispa. Tämän jutun aihe on kuitenkin ensin mainittu Riikolan kylän kasvatti, jonka savolaiset ovat myöhemmin omineet itselleen.

Eino Sormusen vanhemmat olivat talollinen Juho Sormunen ja vaimonsa Elisa o.s. Timonen. Ylioppilaaksi hän pääsi Joensuun klasillisesta lyseosta (samasta koulusta kuin Ambrosius) v. 1915, suoritti jo neljä vuotta myöhemmin teologisen tiedekunnan erotutkinnon, ja vihittiin samana vuotena (1919) papiksi.

Eino Sormunen väitteli teologian tohtoriksi v. 1933, ja hän toimi Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dogmatiikan ja siveysopin professorina v. 1934-39, mistä hän siirtyi Kuopioon piispan tehtäviin (1939-1961).

Sormunen oli aikanaan johtava Luther-tutkija, joka julkaisi noin viitisenkymmentä tutkimusta tai kirjoitusta uskonnon alueelta. Myös 1948 Katekismuksen kristinoppi, jota luin rippikouluaikanani, oli pääasiassa Eino Sormusen käsialaa. Muistan vieläkin Huoneentaulun sanoman: "Mies on naisen pää". Jotenkin en ole uskonut tähän kappaleeseen, olen niin omapäinen ihminen.

Eino Sormunen on kirjoittanut myös runoja, joista löysin yhden katkelman muistelmateoksesta (sivu 120). Sormusen lapsuuden muistelmat, Lapsuus maakylässä (1948) on ollut minulle tuttu jo 1950-luvulta lähtien, jolloin kirjan ostin. Se oli ensimmäisiä kirjaostoksiani, muistaakseni opettajani Helly Sorsan suosituksesta. Tuohon aikaanhan papit ja piispat olivat erittäin korkealle arvostettuja, voisi sanoa kuluneella fraasilla "Jumalasta seuraavia".

Olen lukenut Sormusen hienot muistelmat elämäni aikana ainakin 4 -5 kertaan, joten ihan turha teos se ei ole. Sormunen kirjoittaa hyvin runollisesti ja kaihoten lapsuusmuistojaan, sanoo hänellä olleen onnellisen ja hyvän lapsuuden. Sitten Einon ollessa oppikouluikäinen, hänen rakastettu isänsä hukkuu kirkkomatkalla. Ei ollut enää itsestään selvää, että Eino pääsee oppikouluun, kun talon isäntä ja turvan tuoja oli poistunut ajasta iäisyyteen. Eino katkaisi myös jalkansa, ja oppikouluun meno siirtyi vuoteen 1907, jolloin poika oli jo 14v.

Eino Sormusella olisi ollut edellytyksiä myös kaunokirjalliseen toimintaan, vaikka tällä saralla hänen näyttönsä olivat melko vähäisiä. Savolaiset ovat omineet Sormusen omaksi kirjailijakseen, vaikka minusta se tohmajärveläisenä on melkoinen vääryys. Sormunen kirjoitti myös pienoisnäytelmiä, jotka olivat lukudraamoiksi tarkoitettuja kirjoituksia. Sormunen on ollut myös kuuluisa puhuja ja esitelmien pitäjä. Varmaan tuo hengellisen kirjallisuuden tuotteliaisuus on osaltaan ehkäissyt kaunokirjallista harrastusta, ei ole jäänyt aikaa enää siihen. Ylioppilasainettaan Sormunen sanoo "kuuluisaksi".

Eino Sormusella oli hyvin läheinen suhde kotikyläänsä ja sen ihmisiin. Riikolalaisille hän oli lahjoittanut kaikki teoksensa, jotka koulun lakkautuksen jälkeen siirtyivät kunnan kirjaston omistukseen. Muutamia vuosikymmeniä sitten Eino Sormusen eräs koulutodistus löytyi Nuppolan talon seinäpaperien välistä remonttia tehdessä. Asiasta oli Tohmajärven-Värtsilän lehdessä kirjoitus.

Joka tapauksessa, Lapsuus maakylässä on lukemisen arvoinen teos, jopa useammankin lukemisen.

Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

5 kommenttia:

  1. Hymyilevä eläkeläinen12. maaliskuuta 2010 klo 21.43

    Nytpä rupesi kiinnostamaan Sormusen lapsuusmuistelmat! Ilmeisen monipuolinen mies. Valtava harppaus tavallisesta maalaispojasta piispaksi. Kyllä siinä on varmasti ollut valtava merkitys sillä, että oppikoulu on ollut suhteellisen siedettävän matkan päässä.

    Siedettävältä tuntuu tämä uusi arkkipiispakin, ei ole ainkaan naispappeuden vastustaja.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Minäkin kävin rippikoulun tuon Kristinopin varjossa/valossa. Hyvä kirja :)
    Edelleen muistan:
    “Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.”

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista Hymyilevä!

    Lapsuus maakylässä on mielestäni oikea lukuelämys, mutta tähän kirjoitukseen ei mahtunut niin paljon tekstiä ja kuvailevia sanoja kuin teos olisi ansainnut. Onhan se hirveän pateettinen tunnelmaltaan, sellaista maaseutua ei ole enää kuin Eino Sormusen lapsuudessa, mutta jotakin samansuuntaista saattoi olla vielä minun lapsuudessani.

    Kyllä minäkin kannatan tätä valittua arkkipiispaa, kirkon on päästävä uudistamistiellään eteenpäin. Paljon onnea Kari Mäelle vaativassa työssään!

    mm.

    Todella, niinhän siellä Kristinopissa sanottiin; mieleni jäi paremmin tämän Huoneentaulun kohta, jossa mies julistettiin vaimon pääksi.

    Kiitos kommentista mm!

    VastaaPoista
  4. Hei Aili!
    Hienoa, että annat myös lukuvinkkejä. Maailmaan mahtuu niin paljon hyvää luettavaa, että aika ei millään kaikkeen riitä, mutta yrittää silti voi:)

    VastaaPoista
  5. Pitää kirjoittaa siitä, mikä itseä kiinnostaa. Saattaa olla, että tätä kirjaa ei ihan joka kirjastosta tavoita, painos on otettu v. 1948.

    Vihdoin miniä sai laitetuksi sen kommenttisi niin kuin halusit siihen toiseen kirjoitukseen. Oli hieman mutkikasta...

    Kiitos kommentista Eila, ja hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥