sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Taiteilijoita ja nettirikollisia

Ellu työstää piirustusta Veneretkellä 20.02.2010. Parketti on hieman haristunut näin talvella (lattialämmitys). Kuva AN.

Koukussa
Ajattelin, että tyhmiä nuo satuolennot, joulupukki,/ hammaskeiju/ - ja aapiskukko varsinkin./
En osannut lukea, lopottelin aapista ulkoa./ Palkan se silti antoi aina./
Niin huijasin tomppelilta kukolta/ kolme kolikkoa, rusina-askin ja avaimenperän./
Vasta hiljattain tajusin:/ aapiskukko koukutti minut./
Nyt olen ollut aapiskukon bitch jo vuosia./ Minun pitää häpeämättä kaakattaa sen kunniaa,/
munia sille joka päivä sanoja, rivejä, täysiä vihkoja,/ yhä enemmän, yhä huolellisemmin/
vaikka sitten pyrstö repeäisi/ (ja vaikka avaimenperä meni hukkaan jo ennen vappua).//


Sari Peltoniemi
Eilen saimme nautiskella pikkuporukan vierailusta. Ensin syötiin ruokapöydässä tuoreiden vehnäspullien ohella munia, piirakoita ja perunaleipää, lopuksi jätskiä. Paupau ei välittänyt tarjoilusta vaan keskittyi katselemiseen ja toisten tarkkailuun pöydän päästä. Sitten kilvalla piirrettiin mummolle kuvia, jotka talletettiin tulevaa tarvetta varten.

Lasten äidille riitti puuhaa tietokoneen ääressä. Edellisenä iltana koneeseen tuli vakoiluohjelma, joka oli naamioitu Firefoxin (nettiselaimen) päivitykseksi. Sain pahalaisen F-Securen avulla ahdistetuksi nurkkaan, mutta koneen ohjelmisto vaati uusia päivityksiä, joita miniä teki seitsemän kappaletta yhtä moneen ohjelmaan. Tästä syystä jäi blogin eilen päivittämättä ja muutama kommentti vastaamatta. Joten pitäkäähän viruksentorjunta ja palomuuri kunnossa!

Olen jo useamman vuotta käyttänyt nettiselaimena juuri Firefoxia miniän kehoituksesta, mutta nyt näemmä on siihenkin kohdistunut jo vakavia hyökkäyksiä. Pitäisi aina muistaa, että netti on avoin väylä nettirikollisten hyökkäyksille. Onneksi minulla on avulias henkilö, joka pitää huolta koneestani, siitä suurkiitokset hänelle!

Oikeaan olkapäähän sattui eilen vähän, kun otin nukkuvan Paupaun syliini. Pää joutui käsivarren varaan, ja sekös sattui, onneksi sain painon siirrettyä rintakehän päälle. Käsien paraneminen on mahdottoman hidasta, jo kolme kuukautta on mennyt, ja tuskin vielä kevääseen tultaessa ovat edes terveet. Miehen veroilmoitus on loppusuoralla, kaipa se siitä. Ulkoilu ei huvita, kun ei jaksa kävellä ja on pakkanen. Tämä tietsikan ääressä istuminen kyllä huvittaisi, kun vaan takapuoli kestäisi! Ongelmansa jokaisella...

Kotikylän väki on hiljaista porukkaa, tuskin kommentin kommenttia lähes kahden vuoden aikana! Paitsi Mikko K, jolle kiitoksia!

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

4 kommenttia:

  1. Hymyilevä eläkeläinen22. helmikuuta 2010 klo 2.52

    Kyllä tästä netistä on paljon iloa eläkeläisillekin kaikista vaaroista huolimatta.

    Tuo on tosi tuttua, että omapaikkakuntalaiset eivät juuri kommentoi, ehkä kuitenkin lukevat tutun ihmisen blogia. Saattaa olla, että kirjoittaminen tuntuu oudolta, aivan kuin joutuisi nyt muka sanoistaan tuomiolle tai joku arvaisi kuka sen kommentin on väsännyt. Meitä suomalaisia vaivaan kummallinen arkuus tuoda itseä esille omalla nimellä ja jopa nimettömänä.

    VastaaPoista
  2. Näin on kuten sanoit Hymyilevä. Tiedän että täällä päin blogiani luetaan, jotkut sanovat, että ihan "suurennuslasin" kanssa. Nähtävästi luetaan jopa rivien välitkin.

    Ajattelin että kun kirjoitan paikkakunnan ja lähipiirin asioista, niihin voisivat ihmiset ilmaista oman mielipiteensä, jotta vuorovaikutus olisi kaksipuolista.

    Meillä päin on muotia selän takana puhuminen, joka ei johda keskustelua minnekään eikä siitä ole tuloksia nähtävissä. Tällaista en ole koskaan kannattanut, pitää olla uskallusta sanoa asiat niin kuin itsestä näyttävät olevan - jopa ihan julkisesti. Tämä on sellaista sivilirohkeutta, jollaista toivoisin ihmisillä olevan enemmän.

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä!

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen22. helmikuuta 2010 klo 10.56

    Älä murehdi, samanlaista on täällä. Olen yrittänyt kirjoittaa paikallislehteenkin paikallisista asioista. Kyllä vähäiseksi jää mielipiteiden vaihto. Kunnan poliitikoillekin olen yrittänyt tolkuttaa, että keskustelua äänestäjien kanssa voi käydä kirjoittamalla lehteen. Siten voi myös vaikuttaa ja tiedottaa. Ei onnistu.

    Olenkin nyt ryhtyt paikallislehdessä vastailemaan ja ottamaan kantaan muiden kirjoituksiin.

    VastaaPoista
  4. Onnea sinulle valitsemallasi tiellä Hymyilevä! Kantaa kannattaa tietysti ottaa jos tuntee tarvetta siihen.

    Minun kannanottoni tulee ilmi yleensä blogissani. Voisin tietysti kirjoittaa myös KeskiKarjalanNelosissa, mutta en ole halunnut sekaantua lehden omaan linjaan, joka poikkeaa monessa suhteessa omastani. Yleensä riita ei rakenna mitään, vaan repii. Ja poliittisia pisteitä minun ei tarvitse kerätä.
    Minusta kunnissa politiikka olisi parempi unohtaa kokonaan, ja vetää vain yhtä köyttä. Silloin saataisiin jotain konkreettista tehdyksi kunnan ja kuntalaisten hyväksi.

    Paikallislehtiin kirjoittelua harrastin 1980-luvulla. Se on ohi nyt...

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥