keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Hellistä punatulkkuun ja lapsenlapsiin

Even punatulkku, josta tehtiin mummolle joululahja, hiirimatto. Olisi sopinut vaikka ystävänpäiväkuvaksi, on niin sydämellinen piirustus. Kuva SN.

Maanantaina kävin taas antamassa jo kolmannen verinäytteen Hellille, ja pääsinpä lääkäriinkin diabeteshoitajan suosituksesta. Paikalla näytti olevan useita lääkäreitä, ainakin kolme, en kysellyt henkilökunnalta. Autoja ja väkeä oli terveyskeskuksessa ihan mukavasti. Henkilökunta oli tapansa mukaan hyvin ystävällistä ja palvelunhaluista. Odottelen nyt sitten tuloksia, jotka viipyvät viikon.

Eilen piipahdin tyttöjen luona muutaman tunnin ajan lapsenvahtina. Perheenisä oli juuttunut metsään ja äidin oli riennettävä apuun peräkärrin ja auton kanssa. Pidin seuraa Paupaulle, joka sisään tultuani otti jalat alleen ja huusi toisille: "Mummo!" Isot tytöt kutsuivat mummon mukaan leikkeihinsä, mutta Paupau ei ollut sinne tervetullut; jouduin sanomaan, etten sitten minäkään voi tulla jos Paupau ei saa tulla. Leikimme sitten kahdestaan Paupaun kanssa, suosikkina olivat soivat lelut ja iso vauvanukke. Suuret legotkin olivat esillä, varmaan ehkä isompien lasten jäljiltä.

Loppuajalla kävi Angi näyttämässä uutta kännykkäänsä, jonka sanoi saaneensa synttärilahjaksi. Ne ovat vasta puolentoista viikon kuluttua. Angi soitteli musiikkia Paupaun korvaan, ja kauniit äänet kännyssä olivatkin. Kun olin lähdössä kotiin, tuli vielä mummon tyttö, Eve, antamaan mummolle pusun poskelle. Kyllä oli kivaa!

Eilen iltapäivällä järjestin mappiin viime vuoden kuitit ja verotositteet, tänään sitten vein ne verokirjanpitoon. Aamupuolella ei nettiyhteys toiminut, joten oli aikaa keskittyä siihen. Mies ei ole tehnyt veroilmoitusta koko avioliittomme aikana, huomasin näet, että se sujuu minulta paljon paremmin. Mutta nyt vanhana joskus kyllä ottaa takaraivoon, kun nämäkin asiat jäävät koko ajan minulle, ja vastuu säilyy niin kauan kuin henki pihisee.

Huokkolan tarina on vielä lähettämättä Juhanille ja Minnalle, se on nyt luultavasti viimeisellä tarkastuksella Huokkolassa. Takarajahan oli tammikuun loppu, pian on jo helmikuun loppu, joten myöhässä ollaan reilusti.

Onneksi tällä viikolla on enemmän aikaa tehdä kotihommia, joten hyvä saada joskus se veroilmoitus valmiiksi.
Oikein hyvää keskiviikkoiltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

11 kommenttia:

  1. Ihana hiirimatto :))
    Ja hymynkare nousu huulille kun luin "ottaa takaraivoon" Niinpä se aina silloin tällöin tekee itse kullakin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Punatulkku!

    Sieltä jostakin alitajunnasta niitä sanontoja nousee, joskus ihan naseviakin...

    Hyvää kevättalven jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen17. helmikuuta 2010 klo 10.42

    Loistava punatulkku!

    Siitä terveyskeskuskäynnistä: taitaa olla siellä päin leppoisa tunnelma, hyvä. Jos diabetes uhkaa, ei hätiä mitiä, nykyään on hienot insuliiniputket ja tablettihoidot! Tiedän kokemukssta.

    Kevättä odotellaan!

    VastaaPoista
  4. Et ole tainnut seurata KeskiKarjalanViitosista, mitä siellä kirjoitetaan Hellistä. Kerroin tässä omia kokemuksiani, minusta se on paikallaan ja oikein.

    Hoidin db:tä kävelemällä lähes kuusi vuotta, mutta polven kierukan särkymisen jälkeen (2,5 vuotta sitten) piti siirtyä tabletteihin.
    Nyt on sitten iskenyt anemia, syytä ei vielä tiedetä.

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä, ja aurinkoista kevään jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  5. Olitpa saanut ihanan kortin!
    Kyllä lapsenlapset tuovat iloa ja onnea!
    Minullakin on tänään toinen pojista luonani.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Se oli kyllä hiirimatto, tästä piirustuksesta tehtiin se mummon joululahja.

    Anteeksi etten vonut ennen vastata sinulle, on ollut tietoturvaongelmia. Firefoxin päivitykseksi oli naamioitu vakoiluohjelma, ohjelma piti poistaa, ja päivittää kokonaista seitsemän ohjelmaa. Pojan vaimo teki ssuuren palveluksen...

    Kiitos kommentistasi Rea!

    VastaaPoista
  7. Hei Aili-mummo!

    Siis mitenkähän siitä piirustuksesta tehtiin se hiirimatto?
    Onkohan se jotenkin muovitettu?
    Kun nykyään näkee kaikenlaisia mahtavia ideioita, ainakin suomalaiset osaavat ja arvostavat enemmän luovaa työtä, kuin mitä Ruotsissa olen nähnyt!

    VastaaPoista
  8. Et ole tainnut Rea asioida netissä toimivien valokuvafirmojen kanssa, esimerkiksi Ifolorin tai ExtraFilmin kanssa? Ihan oikean hiirimaton päälle näissä liikeissä liimataan kangas, johon on painettu haluttu kuva, se taas postitetaan asiakkaalle laskun kanssa. Hinta lienee noin 10-11 euroa kappale plus postimaksu. Yleensä sieltä tilataan muutakin, joten postimaksu ei rasita yksin tätä tarjousta.

    Samoin voi tilata valokuva- ja kuvakirjoja, seinätaulukollaaseja, mukeja ynnä muuta.

    Kiitos kommentistasi Rea!

    VastaaPoista
  9. Aili-mummo

    Nyt tunnen itseni tosi tyhmäksi.
    En ole todellakaan ollut tietoinen tästä!
    ja itse vastaan; kuinka se on mahdollista, kun istun koneen äärellä joka päivä jonkunverran!

    Kiitos tiedosta!

    VastaaPoista
  10. Kerro Aili mummo miten miehesi sai sinut aloittamaan veroilmoituksista huolehtimisen? Se tieto olisi minulle tärkeä kun meillä se on jäänyt minun vastuulle ja haluaisin siihen muutosta.

    VastaaPoista
  11. Realle:

    Et varmaan ole tilannut nettifirmoista valokuvia, koska et ole saanut niiltä maimoksia. Valokuvat tulevat aina edullisemmiksi sieltä tilattuina, usein on tarjous 10 kuvista 9 snt kappale, mikä on milestäni vähän.

    Matille:

    Oli vuosi 1968, kun kirjanpitoon perustuva maatalousverotus tuli voimaan; piti tehdä inventario kaikesta maatalouteen liittyvistä rakennuksista, kalustosta ynnä muusta. Sattui niin, että minulla on matikasta kiitettävä, ja olin tottunut jo kotona asuessa tekemään joitakin tilihommia: maksamaan palkkoja, tekemään veronpidätyksiä ja myös veroilmoituksia, olinhan maatalon tytär.

    Olin lisäksi jonkin verran kirjanpitotaitoinen. Eri yhdistysten ja tiekunnan tilejä olen hoitanut vuosikymmeniä. Siitä se lähti, kaikki paperihommat jäivät minun huolekseni, samoin lainojen maksut. Siiryin atk-pohjaiseen kirjanpitoon 20v. sitten.

    Jouduin lähinnä olosuhteiden pakosta näihin hommiin, olihan maalaistalo yhteinen yritys.

    Kiitos kommentista, Matti ja hyvää viikon alkua sinulle!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥