perjantai 31. joulukuuta 2010

Hyvää Uutta Vuotta Lapsille ja Aikuisille!

Kuva teoksesta Mummo ja muusat (2010)

Oli puu oli puu
se monivärioksainen puu
ja kukkia kukkia
monivärikukkia
oksilla puun.
Ja aurinko, aurinko
tanssii taivaalla ja piirtää
monivärikukkia
alle puun.

Aili Nupponen teoksessa Mummo ja muusat (2010)

***
Näetkö? Nuo sormet pienet liikkuvat,
liikkuvat unensa lävitse.
Ne ehkä kertovat jotakin,
kertovat jotakin tarinaa
vailla loppua, vailla alkua, ne ehkä kertovat
mitä aikaisemmin päivällä tapahtui, tai
kymmenen sukupolvea sitten.
Huoleti ne hypistelevät maailmaa,
ottavat sen ja pudottavat pois.
Hypistelevät sydäntä,
sen sydäntä joka nyt juuri sattuu katsomaan.
Ottavat sen. Pudottavat pois.

Lassi Nummi teoksessa Päivistä parhaimmat. Toim. Hannu Mäkelä

***

Tästä on kysymys:
asettua alttiiksi mahdollisuudelle
että tulee hylätyksi
ennen kuin itse ehtii hylätä.
Sitä on rakkaus.
Sitä on elämä silloin
kun se ei ole työtä ja vaivaa,
vilua ja nälkää, hellettä ja janoa,
kipua ja sairautta.
Siis parhaimmillaan.
Parhaimmillaankin se vaatii
äärimmäistä lujuutta.

Jo lapsen on se tilanne kestettävä,
hän syntyy siihen.

Hänen voimansa on: minä rakastan.
Hänen voimansa on: minä pidän sinusta.
Minä. Pidän.

Tässä olen haavoitettavanasi.

Eeva Kilpi teoksessa Päivistä parhaimmat. Toim. Hannu Mäkelä

***

Jälleen yksi vuosi elettyä elämää elämän virrassa. Raskas mutta antoisa vuosi, monellakin tapaa. Olen saanut seurata lapsenlapsieni elämää ja jopa osallistuakin siihen, josta kiitos lasten vanhemmille ja erityisesti heidän äidilleen. On ihanaa kun voi olla lähellä mutta ei silti liian lähellä. Muinoin mummot ja ukit asuivat lastensa perheissä, mikä usein toi kitkaa ja riitaa perheiden välille. Onneksi siltä kaikelta olemme välttyneet, ja saaneet keskittyä keskinäiseen yhteisyyteen ja avunantoon.

Toivon ja toivotan teille kaikille lukijoille ja ystäville rakkautta, rauhaa, terveyttä ja pitkää ikää, mikäli ne ovat teidän tavoitteitanne. Tuokoon uusi, tuleva vuosi tullessaan teille paljon tyydytystä ja onnea toivottaa Aili-mummo!



torstai 16. joulukuuta 2010

Matkalla Goassa 2.

Aili-mummo temppelin kaivolla kukkaseppele kaulassa 1992.
Hindutemppelin sisäpuolelta, oikealla kaksi tohmajärveläistä naista.
Hindujumala temppelissä.
Shri Shanta Durga temppeli.
Brueghel piti pullukoista/ keinuvalanteisista pakaraposkista/
melonirinnoista/ reisistä jotka uivat/ kuin kaksi venettä/
Tizian lempeästi peitti/ punaiseen hehkuun//
silkkisen ihon pyöreissä käsivarsissa/ verhosi kultaan ja purppuraan/
runsaan kuningattarensa//
Renoir, tirkistelijä/ solutti avaimenreiän sinne/
missä talon rehevä palvelijatar/ peseytyi porsliinivadissa/
ja tarjosi katsojalle/ kaartuvat pakaransa// Eila Jaatinen

***

Jatkan tarinaa okralaisten matkasta Goaan keväällä 1992. Löysin Helena Niemisen kirjoituksen tältä matkaltamme, jossa on asiatietoja maasta ja paikkakunnasta. Ruoka ja yhdessä syödyt illalliset jäivät minulle lähtemättömästi mieleen. Ne olivat mukavia tapahtumia, ja monesti päivän merkittävin juttu. Vietettiinpä siellä muutamat synttäritkin postuumisti, ei tosin minun, mutta nekin siellä olisi voinut viettää. Intialainen ruoka on tulisesti maustettua, mutta siihenkin tottuu, oppii jopa pitämään siitä. Tosin jotkut saivat itselleen vatsataudin, mutta onnekseni olen välttynyt niiltä.

Viitenä peräkkäisenä iltana kävimme pakistanilaisen mattokauppiaan luona syömässä, viisi naista osti häneltä itselleen aidon maton. Kauppias oli  muslimi, ja parhaillaan oli ramadan menossa, joten ruoka tarjottiin vasta auringonlaskun jälkeen. Ilta illalta ruoka muuttui aina vain huonommaksi. Yrittipä kauppias ottaa itselleen pantiksi yhdeltä matkalaiselta rahaakin, ja ottikin. Nostin asiasta niin kovan metelin - englanniksi tietenkin - että muutaman illan perästä kauppias palautti huonetoverilleni rahat takaisin. Maksoimme tietysti Visalla ostoksemme. Lisäksi meille sanottiin, että meidän on tuotava joku paketti Suomeen kauppiaan "vaimolle", mutta siihen halpaan emme menneet. Tiedä mitä hämäräperäistä meidän olisi pitänyt kuljettaa, vaikkapa huumeita.

Retkeilimme taksilla Vanhassa Goassa, Pondassa  ja Anjunan markkinoilla, joista kerroin viimeksi; huonetoverini ja minä kävimme risteilyllä Madovi-joella sekä kiertelimme Etelä-Goan kyliä ja kaupunkeja. Pari kertaa kävimme Panjimissa, jossa huomasin, että markkinoilta ostamani shortsit olivat takapuolelta revenneet jo ensimmäisellä reissulla. Arvaa sen, miten kaupungilla kävellessä nolotti. Tällaista tavaraa myytiin meille turisteille "hyvin edulliseen hintaan". Olin iloinen siitä, että ostin vain nuo yhdet housut, enempää halpaan en langennut. Eräs rouva osti tuota "halpaa halpaa halpaa" matkalaukuittain kotiin tuomisiksi!!!

Intia on mielenkiintoinen paikka länsimaiselle ihmiselle. Myyjät ja rihkamakauppiaat puhuivat välttävää englantia, joten kommunikointi sujui, ja loput puhuttiin elekielellä.
Myyjät olivat suorastaan agressiivisia uimarannoilla ja  käymillämme markkinoilla. Tästä syystä lopetin merenrannalla uimisen, kauppiailta ei saanut hetkenkään sielunrauhaa: kun yksi lähti, sijaan oli tulossa jo monta uutta. Vuorotellen tietenkin.
Mutta silti, kiva oli käydä, vaikka kotiintulo oli vielä mieleenpainuvampi---.


Hotellimme Santa Maria.

Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Teoksia ITE-taiteesta ja taiteilijoista

Veli Granö: Veijo Rönkkösen todellinen elämä. Maahenki 2007.

ITE- taiteiljoita Vaaroilla. Nykykansantaiteen vuosikirja 8.
Viime kesänä pidettiin taidenäyttely Ilomantsissa Runonlaulajan pirtillä pohjoiskarjalaisista ITE-taiteilijoista, mutta valitettavasti näyttely meni ohi minulla, vaikka tiesin sen ajankohdan ja aioin siellä käydäkin. Olisin saanut paljon hienoja kuvia näistä kansantaiteilijoiden töistä. Mutta virheen voi vielä korjata, tilasin Maahenki-kustantamosta kirjan, joka on tehty juuri tämän näyttelyn taiteilijoista, teos on isokokoinen, moniväripainatuksella tehty, ja siinä on 124 kuva- ja tekstisivua. Komea kirja kaiken kaikkiaan, valitettavasti pehmytkantinen. Hinta on mielestäni kohtuullinen, 30 euroa. 
Tilasin kirjan 8.12. ja sain sen jo eilen postin kotiin tuomana yhdessä Veijo Rönkkösestä tehdyn kirjan kanssa. Huomiotani kiinnitti se, että kirjassa on alkuperältään kolme oman kylän taiteilijaa, jotka ovat ovat päässet tähän teokseen. Onkamossa syntynyt ja kasvanut Teuvo Tuukki on yksi lahjakkaimpia teoksen taitajia. Elämäntyönsä hän teki Ilomantsissa rajamiehenä, ja on jäänyt sinne myös asumaan. Tikkalassa syntynyt ja kasvanut Seppo Tahvanainen, nykyinen joensuulainen, muistaakseni entinen katsastusmies, on toinen oman paikkakunnan mies, ja kolmas on onkamolainen Teuvo Pakarinen, jonka moottorisahaveistoksia meillä on myös omassa pihassamme. Myös Tahvanainen tekee työnsä moottorisahalla Pakarisen tavoin. Teuvo Tuukki on hyvin monipuolinen kansantaiteilija, "hän tekee veistoksia puusta, lumesta, kivestä, betonista ja vaikkapa styroksista. Myös öljyvärimaalaus on mieluisaa puuhaa.---.Tuukin julkisia teoksia löytyy  useista paikoista: Ilomantsin Osuuspankin edustalta ja virastotalolta, Joensuun lentoasemalta, Pohjois-Karjalan rajavartioston esikunta-alueen ja rajajääkärikomppanian portilta Onttolasta sekä Imatran rajamuseosta".

Esittelin teille jo pari vuotta sitten valokuvaaja Veli Granön teoksen Veijo Rönkkösen todellisesta elämästä, lainasin tuolloin teoksen kirjastosta. Halusin sen kuitenkin ikiomaksi ja tilasin teoksen omaan kirjastooni, olihan hintakin ihan kohtuullinen, 35 euroa. Teos on upeasti värikuvitettu ja englanniksi ja suomeksi tekstitetty, joten sopii hyvin myös lahjakirjaksi. Kannet ovat kovat ja hienot, sivuja on 170, sivukoko suurempi kuin A4.

Näin on mummon joululahjat ostettu. Eilen piipahdin apteekilla, ja sekin reissu tuli kalliiksi, toistasataa euroa kotvan matkaa. Monia lääkkeitä Kela ei korvaa sentilläkään, mutta silti ne on ostettava. Jalkahoitoihin ei kunta myöskään osallistu, joten on kaivettava omaa kuvetta. Kaivolla kävimme ostamassa munia ja tuoretta ruisleipää, ja joimme toiset päiväkahvit. Entinen karja-auton kuljettaja-omistaja jutteli kanssamme ikivanhoista, jo kuusikymmentäluvun lopulla tapahtuneista asioista. Tuntuu siltä, että aika on mennyt lentämällä, etenkin viimeiset 60 vuotta. Mutta asialle ei mahda mitään, vai tarvitsisiko?

Oikein hyvää tiistai-iltaa teille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Muistoja Goan matkalta

Keväällä 1992 meitä okralaisia oli suuri joukko matkalla Intian Goassa. Vaatimaton hotellimme Santa Maria sijaitsi köyhässä Galanguten kylässä, jonka lähin kaupunki oli Panjim. Goa oli ollut kauan aikaa, vuosisatoja, Portugalin alusmaa, josta syystä Goassa oli roomalaiskatollisia ihmisiä n. 40 % väestöstä. Muut olivat hinduja, budhalaisia ja muslimeja. Goassa oli pyhä lehmä vähemmän pyhä kuin muualla Intiassa. Jotenkin sääliksi kävi noita eläimiä, ei tarvitse pelätä maidon ja lihan liikatuotannosta; hyvä kun pysyvät edes elossa!

 Goassa on Intian länsimaisin kulttuuri, johtuen siitä, että eurooppalaiset ovat hallinneet sitä vuosisatoja. Ilmasto on trooppinen, kuuma ja kostea. Oleskelumme aikana maalis-huhtikuussa, oli juuri viimeiset turistiviikot menossa kuumuuden vuoksi. Nyt en enää uskaltaisi ajatellakaan matkustamista noin kuumaan paikkaan. Egyptissä vaikka olikin kuumaa, siellä ei ollut sitä suurta ilman kosteutta, joka tekee elämän sietämättömän vaikeaksi; ja lisäksi hotellimme oli ilmastoitu.


Äiti lehmä vasikoineen puun varjossa. Eläimet kävelevät kaduilla, missä tahansa autojen ja liikenteen seassa.
Paikallinen matkamuistomyymälä.
Hotellimme lähiympäristöä; kukot kiekuivat aamulla kilpaa toistensa kanssa ja siat röhkivät!

Kuva Anjunan markkinoilta. Rihkamanmyyjiä oli hirvittävät määrät kaupittelemassa ainutlaatuisia tuotteitaan.
Hotellimme oli hyvin alkeellista tasoa nykypäivän mittapuulla mitattuna, ei siellä ollut edes ilmastointia; ainoa ilmastointi olivat pyörivät "vispilät" jotka koko ajan sekoittivat ilmaa katossa. Viivyimme matkalla kokonaista 2,5 viikkoa, joten hikoilua riitti näännyksiin saakka. Meitä oli mukana yli 20 henkeä, ja matkanjohtajana toimi kirjastotoimenjohtaja Helena Nieminen. Valokuvia tuolta reissulta on runsaasti albumissani, eilen skannasin niitä monta tuntia, ja jälkeä syntyi. Miniä pani homman alkuun, ja jatkoin yksin eteenpäin, yhteensä 36 kuvaa tuli siirrettyä digitaaliseen muotoon.

Matkalta palattua Helena Nieminen kirjoitti paikallislehteen jutun nimeltä Lehmänluinen kaulanauha. Tiedän että minulla on se tallessa, mutta ihan tähän hätään en löytänyt sitä. Minulla on useampia leikekirjoja, joihin olen tallentanut mielenkiintoisimpia juttuja erilaisista asioista ja tapahtumista, olinhan ennen monessa harrastuksessa mukana. Yhden suuren leikekirjan lahjoitin kyläyhdistyksellekin, se on koottu parinkymmenen vuoden tapahtumista omassa kotikylässämme. Työtä ja harrastusta tuollaisen leikekirjan teko vaatii paljon, mutta se on mieluista ja henkisesti antoisaa puuhaa.

Muistoja tältä matkalta kerron teille vielä lisää, onhan kuvia vielä suuret määrät skannattuina. Muutama vuosi sitten etsin netistä Santa Maria hotellin, jonka silloiset hinnat olivat mielestäni kallistuneet valtavasti, taisi olla jo 70 dollaria/ vuorokausi. 

Ainakin minä jouduin matkamuistomyyjien uhriksi, niitä oli joka paikassa eikä niiltä voinut välttyä. Paras muisto oli silkkimatto Elämänpuu, jonka ostin ja lahjoitin pojalleni Petrille. Hän jatkaa minun ja meidän yhteistä elämänpuutamme viiden tyttären voimin.

***

Mies on jälleen vierailulla Viipurissa venäjän ryhmän kanssa. Minulla on aikaa keskittyä näihin tietsikkajuttuihin ja harrastuksiin. 10 vuoden valokuvatkin ovat vielä panematta albumeihin, ennestään on 28 albumia. Ja joskus pitää jatkaa myös leikekirjaharrastusta...

Enää alle kaksi viikkoa jouluun, ja ne joulukortit!

Oikein hyvää sunnuntaipäivää kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

torstai 9. joulukuuta 2010

Runoilijan elämää


Kirjailija Arja Tiainen.
Tilasin kylmän talven
 ja se saatiin
 paukkuvat pakkaset, postikorttimaisemat,
sydän kieltää minut ja minä sydämen, on laulu.
 Ja minä asetun sivuun, katson matkijoitteni
kultivoitunutta kieltä, yleistä pyhäinhartautta;
vainajien intimiteettirauhaa tässä rikotaan.
Nilkkoja myöten runoissa laahaudun iltaan,
mietin miksi meidän täytyisi mahtua postimerkkiin?
Jäänsärkijöitten. Sulan, tietysti sulan, rakastan, tietysti
heti, ihan heti kun rauta lävistää heikot miehet
kun heikot miehet ottavat minulta tämän 
avaruustuskan: ottaisivat jo minulta avaruustuskani.
Ette koskaan pääse takaisin äitinne kohtuun.
Ette voi kääntää aikaa taaksepäin.
Sekoittakaa paremmin! Sisäistäkää!
Kertakäyttölyriikka on ikävää.
Kerran, kaksi syksyä voi vesi maistua viiniltä.
Vesitorni vuotaa! Jos huonosti käy, me hukutaan kaikki,
jos hyvin - vain statistit.
Laitan 159 postikorttia tuuleen. Jos tyhjä vastaisi.
Kirjoitan sinulle: en minä osannut elää, enkä kuolla,
mutta kai minun tuskani toi teille edes
jotain huvia?

- Arja Tiainen -

~~~

Ei tuo runoilijan elämä taida olla kovin hääviä, ainakin jos Arja Tiaista on uskominen. Runoja riittää jokaiseen lähtöön ja lisää niitä kirjoitetaan koko ajan. Runoilijalla ei ole sitä sädekehää mitä kirjailijalla. Runoilija mielletään tavallisesti jonkinlaiseksi huuhailijaksi, joka on kaukana maailmasta ja arkipäivästä. Jalat maassa oleva runoilija on luonnonvastainen ilmestys, runoilija asuu jossain sfääreissä, maan ylä- ja ulkopuolella. Runoilija kuuluu olla ulkoasultaan rähjäinen ja virttynyt, ehkäpä hiukan hutikassakin. Ei tällainen pultsarin oloinen ihminen herätä kenenkään kateutta tai intohimoja.

Mutta annas olla kirjailija: siinä on sana joka herättää lähes kaikkien kateuden, ainakin niiden, jotka kadehtimaan pystyvät. Kirjailija-sanalla on niin korkea statusarvo, että sen edessä ihmiset menevät mykiksi, mutta selän takana kielet laulavat sitäkin kerkeämmin. Voi uskoa, kumpaa puhutaan enemmän, hyvää vai pahaa ? Veikkaan tuota jälkimmäistä, vaikka tietysti edessäpäin ollaankin niin "ystävällisiä", suorastaan siirappimaisia. Tämän suuntaisia huomioita olen tehnyt---.

Taiteilijoitakaan ei kadehdita niin paljon kuin kirjailijoita. Taiteilijan elämä on epävarmaa ja usein apurahojen varassa, mutta niinhän on valtaosalla kirjailijoistakin. Kirjailijan työ on yksinäistä ja edellyttää melkoista, jopa ankaraakin puurtamista ja yksinäisyyttä. Miksi siis sitä ammattia niin kovasti kadehditaan? Selittäkää te, jotka sen osaatte. Kaikki nämä ovat luovia ammatteja tai joillekin meille  harrastuksia.
***
Parina päivänä olen katsonut lapsenlastani Pippuria, joka on sairauden takia ollut kotihoidossa. Todella kilttejä nämä pojantyttäret, niin kuuliaisia ja hyvin kasvatettuja kuin ikinä olla voivat. Lasten äiti opiskelee ja isä tekee metsätilan hommia ukin kanssa. Onneksi on joutilas mummo, joka voi auttaa tarpeen niin vaatiessa.

Keittelin ison kattilallisen lanttuja laatikkoa varten ja lämmitin tuvan uunin. Siitäpä sitä jouluherkkua valmistuu pakasteeseen pantavaksi. On niin hyvä mieli, kun jotain omatekoista on ruokapöydässä. Ei se ostolaatikko ole niin hyvää, olen minä kokeillut niitäkin.

Oikein hyvää loppuviikkoa teille kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Helvi Hämäläisen sanoin...

UNOHTUNEET
I
Seisoit suuren teloitusryhmän edessä kun aurinko nousi,
tuhansien punaisten pisaroiden sataessa sinusta
ruohon muuttuessa silmissäsi siniseksi,
purppuraisen taivaan äkkiä saadessa siivet
hartioihisi kasvoivat aamuruskon siivet suoraan taivaasta,
ne kantoivat vapauteen.
katsoit kuuta, se oli valkea,
katsoit aurinkoa se hehkui punaisempana kuin ennen
ja toinen puoli sinusta oli viheriässä ja valkeassa kuussa
toinen puoli kylpi purppuraisessa virrassa.

Taivaalla ovat hajallaan sinipunaiset hiukset,
ne hohtavat valoa,
linnut lentävät niiden lävitse,
kampaavat niitä siivillään,
vievät pesiinsä pilven suortuvia.

II
Tämän puun alle on haudattu nuorukainen arpi otsassaan,
hänen tukkansa hulmuaa auringossa kun puut kukkivat
ja hänen hevosensa on haudattu tämän puun alle.
Joku sanoo: hänen hevosensa haudattiin, kun maa oli vihreä
ja puu upotti hänet tummien juurihiustensa huntuun kuin nainen.
Rautaa on hänen suussaan,
hän ostaa sillä matkan kaukaisten vesien taa,
joilla siniset purjeet kulkevat syttyen tuleen,
purjenuotiot roihuavat ympärillä.
Suunsa raudalla hän maksaa veneen.

III
Älkää nousko:
paadet liikkuvat,
älkää nousko.
Kaikkialta olette poissa,
edes kuolemanvirtaan ette enää kuvastu.
Kaikkialta olette poissa.

Ota vangiksesi omat haukkasi,
kurista leijonat, jotka loit,
älä anna kotkan syntyä,
murskaa nyrkissäsi sydämet.

Et ole silloin minun jumalani.
Me rakastamme  leijonien jumalaa.
Itse luotuasi leijonan taivaaseen sen henki päästä.

Älkää nousko,
paadet liikkuvat,
älkää nousko.

Kaikkialta olette poissa.

IV

Repäise auki haavasi
punaisia kuiluja ovat ne lihassasi,
hirvittäviä suita, jotka kirkuvat tuskaasi.

Sitoivat kiven jalkaasi,
joka oli siipiä täynnä.
Tuhat purppuraista mekkoa antoivat sinulle.

V

Katso ei mikään ole vapautta enemmän
kädessäsi ei tarvitse olla muuta,
se on siivet suuremmat kuin taivaanranta, jylisevät siivet,
jotka minä olen saanut tänään.
Olen vapaa, huudan kuiluihin, vankiloihin,
porttien, piikkilankojen taakse,
kahleisiin sidotuille:
vapaa, vapaa, suuni on täyttynyt tämän sanan merellä,
suuri huuto, vapaa, vapaa.

Minun on taivas, minun on taivas äärettömiin,
minulla on miljoonien muuttolintujen siivet ruumiissani.

HELVI HÄMÄLÄINEN TEOKSESSA VALITUT RUNOT (1981, 1. painos 1973)

Toivotan tällä kirjailija Helvi Hämäläisen runolla kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja rauhaisaa itsenäisyyspäivää!
Aili-mummo


tiistai 16. marraskuuta 2010

Eeva, käärme ja omena tiedonpuussa


Yhä vielä käärme luikertelee paratiisiin,
 yhä vielä Eeva lankeaa houkutuksiin ja viettelee Aatamin
yhä vielä Aatamiparka on heikko naisiin ja omeniin
yhä vielä papit ja leviitat juoksevat kujilla, toreilla, kirkoissa ja kodeissa tätä syntiinlankeemusta tiedoksi kuuluttamassa
 yhä vielä Aatamin sormi syyttää Eevaa
yhä vielä he toteavat yhdessä
Eeva, käärme ja omena tiedon puussa  ovat paholaisen keksintöjä. 
- Voi Eeva raukkaa - milloin syntyy hänen Vapahtajansa? 

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)








Kirkollisvaalit on pidetty ja mummot valittu valtuustoihin. On siellä myös pappojakin, nuoria ei ollenkaan meidän seurakunnassa eikä paljon keski-ikäisiäkään. Hautaan menevä kansa on joutilasta väkeä, ja sopii ajattelemaan näitä seurakunta- ja iäisyysasioita. Siksi minäkin rupesin ehdokkaaksi kun pyydettiin, ja yllätys, yllätys: pääsinkin. Pitää vielä vanhoilla päivillään opetella ajattelemaan näitäkin asioita; en todellakaan sitä toivonut. Kuulun Kirkko kaikille ryhmään, meitä pääsi läpi neljä; minä olin se pahnanpohjimmainen pienimmällä äänimäärällä. Kiitos kaikille äänensä antaneille, teidän vuoksenne yritän vielä jaksaa!



Tässä alimmassa kuvassa Kiroseizissa matkalla olleet lapset esittämässä lähes joka iltaista ohjelmaansa, jota kävimme usein katsomassa. Mukana on lastenohjaajia, jotka johtavat leikkejä. Kaikki lapset eivät suinkaan olleet mukana, vaan toiset tulivat ja toiset lähtivät istumaan amfiteatterin penkille oman mielensä mukaan. Mukana on tietysti vanhemmat, joista jotkut menivät jopa leikkeihin mukaan. Pienimmät leikkijät olivat tuskin 2v., ja monet ujostelivat. Eihän tällainen toiminta ihan niin nuorilta tahdo sujua.

Huonesiivojamme taidonnäyte siitä, mitä kaikkea voi tehdä kylpypyyhkeistä on näytillä tässä keskimmäisessä kuvassa sänkyni päällä. Ja vot, kun siihen tuo lisäksi vielä kukkia, niin johan on kumma, ellei mummoilta lohkea valuuttaa. Täytyy sanoa, että tämä mies oli ihan omaa lajiaan: täydellinen naissankari totta vie! Eipä ollut kumma, että eräs sanomalehtimies varoitteli paikallisista uroksista. Täytyy tunnustaa, että meitä mummoja naurattaa vieläkin!!!

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-mummo!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Kaupunkikierrokselta Sharm El-Sheikhistä



Muuan ravintola odottaa asiakkaita Sharmin keskustassa Naama Bayssä avaran taivaan alla. Vasta illan pimennyttyä kansa alkoi kokoontua ruuan ääreen. Emme käyneet tässä ravintolassa kuten emme seuraavassakaan, vaan kävelimme ylpeästi ohitse. Ja kuten huomaatte, palvelusväki on nuoria/nuorehkoja miehiä. Samoin oli laita myös hotellissamme Kiroseiza.







Matkalaukkuja ja muuta rihkamaa oli runsaasti tarjolla. Matkalaukut ovat tietysti tarpeellisia, jos tulee ostettua liikaa tavaraa kotituomisiksi. Tinkiminen kuuluu ehdottomasti paikalliseen kaupantekoon, hinnasta kyllä pudotetaan. Joillekin suomalaisille tinkiminen voi olla vastenmielistä puuhaa, mutta tunnen monia ihmisiä, jotka tinkivät sydämensä halusta; silloinkin kun ei pitäisi tinkiä. Mutta meitä on niin monta sorttia---. Alakuvassa joensuulaiset seinänaapurimme, jotka lähtivät vielä samana yönä Kairoon tutkimaan paikallisia nähtävyyksiä. taustalla islamilainen moskeija, rakennettu kolme vuotta sitten. Emme päässeet sisälle, siellä oli kello viiden rukoushetki menossa. Viideltä iltapäivällä aurinko laski länteen - kuten meilläkin.



Alakuvassa Sharmin koptilainen kirkko ulkoapäin. Sisäkuvat epäonnistuivat huonon valaistuksen takia. Wikipedian mukaan Aleksandrian koptilais-ortodoksinen kirkko eli Egyptin koptilainen kirkko on egyptiläinen orientaaliortodoksinen kirkkokunta. Perustajana pidetään apostoli-evankelista Markusta, joka koki marttyyrikuoleman Aleksandriassa v. 63. Noihin aikoihin Egypti oli kristitty valtio. Egyptin koptilainen kirkko erosi Rooman kirkosta v. 451. Noin 10 % egyptiläisistä on yhä koptikristittyjä, valtauskonto on islam. Koptilaisen käsityksen mukaan Jeesuksella oli perhe, jonka kanssa Jeesus vieraili Egyptissä.





Vanhan Sharmin basaarikujilla oli paikoin lähes yhtä valoisaa kuin päivällä. Mausteita saatavilla---.

Myytävää tavaraa riittää lähes jokaisen makuun ja tarpeisiin.


Retkemme päätteeksi söimme egyptiläisen illallisen Old Markissa; se oli nimeltään Kofta, hyvin runsas ja täyttävä. Riisiä tuotiin eteemme valtava kulhollinen liharuoan kanssa. Valtaosa ruuasta jäi syömättä. Paikalla oli kuitenkin muuan kissa, jota ruokimme porukaltaan. Kissa kehräsi ja oli oikein hyvillään, kun Mari sitä silitteli. Ihmettelimme sitä, miksi ruoka-annosten pitää olla niin suuria---.

Kävelimme illan kuluessa useita kilometrejä. Meidän alueemme keskus oli Naama Bay, jonka kauppoja ja bilepaikkoja katselimme ulkoapäin. Kello yhdeksän aikaan palasimme hotellille valtavan väsyneinä mutta onnellisina. Jalkoja särki ja turvotti kovasti, piti ottaa särkylääkettä. Ruoka hotellilla ei tullut enää mieleen, oli ihan ähky olo.

Löysin tuon Kofta-ruuan reseptin Alma Toursin kansiosta; se on tällainen:

1 kg naudan tai lampaan jauhelihaa, 2 sipulia, 1 viipale pehmeää leipää, ½ kuppia maitoa, suolaa ja pippuria. Sekoita sipuli ja liha kiinteäksi taikinaksi. Hienonna leipä maitoon ja lisää se lihan joukkoon.  Sekoita hyvin ja muotoile pyöryköitä tai kebabin kaltaisia pitkuloita. Grillaa tai paista vartaassa, kunnes ovat kypsiä. Tarjoa riissin tai makaronin kanssa. Kevyempi vaihtoehto kana- tai kalkkunakoftat.
***

Vietimme kovin hiljaisen isänpäivän. Lapset eivät tulleet mummolaan, sillä mummo on ollut vatsataudissa, flunssassa ja jaloissa on allerginen ihottuma, joka tosin painuu jo pois. Huomenissa voisi viedä ulostusnäytteen labraan tutkittavaksi, onko se salmonellaa; varmuuden vuoksi. Tämä hinta siitä retkestä piti vielä maksaa---.

Oikein hyvää viikon alkua teille kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

torstai 11. marraskuuta 2010

Matkakuulumisia hiekka-aavikolta


Marjatta hotellimme Kiroseizin pääportin edessä.




Kirjoitan sinulle tältä kaukaa/ tietääkseni että elän vielä,/ toivoit sitä tai et./
Kuin naava kuusen rungossa/ olen kiinni muistossasi, en enää sinussa,/ kyllä minä tiedän!/
Mutta kuusen ajatteleminen/ tuo mieleen monta asiaa:/
syvän viileän varjon, lähteen saniaisten suojassa,/ mustikoiden mehun./
Kirjoita, kerro niistä,/ kerro mitä lähteelle on tapahtunut,/  kerro siitä, vastaa.//
Eeva Tikka

 
Hotellimme uudempaa siipeä, jota sanoimme rikkaiden puoleksi.
 
Erittäin lämpimät terveiset teille kaikille arabien maasta, Egyptistä! Viikko vierähti ohitse nopeasti, koti-ikävä alkoi vaivata vasta loppupuolella lomaa. Hotellimme oli tasokas, jossain merkitty jopa viidellä tähdellä, palvelut olivat sen mukaisia. Alueelta löytyi lähes kaikkea, mitä turisti tarvitsee; tosin golfkenttä ja merenranta sijaitsivat kauempaa. Huoneemme oli iso, siihen olisi mahtunut hyvin kolmaskin vuode. Lentomme Joensuusta Sharm El Sheikhiin kesti 5,5 tuntia; kone oli bulgarialainen.

Illan jo pimennyttyä klo 18.00 aikaan,  meille kertoi Alma Toursin edustaja hotellistamme ja järjestetyistä retkistä. Olihan niitä aika monta, eräs niistä ulottui Kairoon asti (500 km) ja kestäisi toista vuorokautta, hinta "vain" 70 euroa. Päätimme, ettemme sille matkalle osallistu, on liian rasittava! Päätimme sen sijaa osallistua tiistaina järjestettävälle kiertoajelulle, joka kestikin viisi tuntia. Siihen kuului mm. ruokailu. Tällä ajelulla tutustuimme Sharmin nähtävyyksiin ja sen keskustoihin. Sharm on rakennettu kalastajakylästä muutamassa 10 vuodessa nykyiseksi 200 hotellin turistipyydykseksi. Ja lisää hotelleja rakennetaan koko ajan. Päivässä liikkuu 15 000 turistia lentäen molempiin suuntiin, eli lähes 100 konetta joka päivä. Laskeutuivat koneet kulkivat päämme ja hotellimme ylitse. Lähes joka iltain show oli niiden katseleminen parvekkeeltamme, kolmekin konetta saattoi olla yhtä aikaa näkyvissä. 

Aurinko laski kello 17.00, se tapahtui yhtäkkiä. Siinain vuoristo oli Sharmin takana mahtavana kulissina. Rannikko on melko kapea kaistale, jolla sijaitsevat paikalliset rakennukset ja asutukset Punaisen meren äärellä. Asutusta on vain 20 000 henkeä, työväki tulee yleensä muualta, jopa Kairosta asti. Paikkakunta on oman maan kansalaisille liian kallis elää, siksi työväki on töissä yhtä jaksoon 3 viikkoa, ja sen jälkeen lomalla 9 päivää. Meidän siivoojapoikamme, jo 30 täyttänyt, komea mies, tekee näin. Hänellä on kaksi vaimoa ja yhteensä viisi lasta Kairossa. Juuri olomme aikana syntyi kolmas poikalapsi, josta mies oli ylen onnellinen. Tuntui siltä, ettei tyttöjä lasketa lapsiksi ollenkaan---. Hotelimme palveluskunta oli nuoria ja keski-ikäisiä miehiä, naisia oli koko hotellissa ainoastaan neljä.
Huoneemme parvekkeelta oikealle näkyy tämä intialainen ravintola, Bukhara, jossa kävimme syömässä.

Aamupala meidän puolellamme oli ennen näkemätön. Huone oli pari sataa neliötä, sen laidoilla kiersivät ruokatiskit, joista ruoka oli itse haettava omaan pöytäänsä. Valinnan varaa oli todella paljon, mutta puuroa en nähnyt missään tarjottavan. Suurin osa vieraista oli venäläisiä, jopa 80 prosenttia. Heillä oli tapana ottaa ruokaa suuria määriä, ja jättää loput syömättä pöytiinsä; hävikkiä tuli paljon, ja tästä ei henkilökunta pitänyt. Lisäksi venäläiset kulkivat suurina joukkoina, ja he olivat hyvin kovaäänisiä. Me muut olimme vähemmistönä, ja kokoa ajan kyseltiin, mistä kaukaa olemme tulleet. 

Hotellissamme oli monia ravintoloita, ja paljon turistikauppoja; niissä tinkiminen kuului asiaan. Kaupanteko oli hidasta ja vaivalloista, mutta olihan meillä aikaa. Ostin eräältä kuparisepältä seinälautasen, ja Marjatta teki samoin. Lisäksi hänellä oli eläinhahmoja, koiria ja kissoja, jotka hän taitavasti koristeli. Perustavara tuli hänelle valmiina tehtaalta jostakin.

Näkymä parvekkeeltamme uima-altaille päin, koko alue ei näy tähän.

Meille sattui miellyttävä yllätys Joensuun lentoasemalla lähtiessämme, kun naapurin isäntä ilmaantui lähdössä samaan paikkaan, hänellä ei ollut vielä hotellia tiedossa. Vasta lentoasemalla hänelle selvisi hotelli; se sijaitsi jossain Sharmin laitamilla. Näimme Erkkiä kaupunkikierroksella ja illallisella sen aikana; tullessa tapasimme lentoasemalla. 

Kävin uimassa ainoastaan yhden kerran, Marjatta ei halunnut uida altaassa; hän otti aurinkoa parvekkeella. Itse istuin varjossa, jotta ihoni ei olisi palanut. Valitettavasti kärpäset t. muut hyönteiset purivat kinttujani pahasti, ja niihin nousi suuria pakottavia ja kihelmöiviä paukamia. Unohdin allergialääkkeet kotiin, ja olen nyt sitten syönyt antihistamiinia ja voidellut sääriäni kortisonivoiteella. Eilen olin niin uupunut näiden lääkkeiden vaikutuksesta etten jaksanut kirjoittaa blogia; toissa päivänä olin viisi tuntia lasten kanssa heidän kotonaan.
Parvekkeeltamme vasemmalle näkymä oli tämä. Meidän huoneemme oli sisäpihalle päin.

Kestää jonkin aikaa paluu tähän arkielämään. Kirjoitin ahkerasti matkapäiväkirjaa, ja luin yhden Eeva Joenpellon romaanin. Mitään kirjaa en löytänyt itselleni matkamuistoksi paikallisesta kulttuurista. Lapsille ostin rannerenkaat jokaiselle ja suuret suklaalevyt tuomisiksi. Miehen tuominen oli litran pullo Bacardia, joka maksoi maltaita.

Kuvia otin lähes 70 kappaletta, joista riittää pitkäksi aikaa katseltavaa. Niistä saa vaikka matkakirjan---.

Oikein hyvää viikon jatkoa teille lukijoille toivottaa Aili-mummo!


sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Kirjava tyttönen etsii sateenkaarta





Kirjava tyttönen tallustaa
sateenkaarta katsomaan. 
Kesä on kaunis ja herttainen,
leikissä mukana perhosten.
Kesällä ilma ja maa
sadetta janoaa.
Päässä sateenkaaren
on kultaa ruukullinen! 

Tuli vuori/ meni vuori/ äkäinen kuin/ vanha muori./
Eipä ollut/ tulivuori/ enää silloin/ nuoren nuori.//
~~~~
Kivimassaa, laavaa sulaa/ syöksee vuoren sisuksista/ tulivuoren kraaterista./
Rikkihöyryt ilman täyttää./ Synkeältä taivas näyttää.../
~~~~
Dinosaurus kummissaan/ katsoo tarkkaan tulivuorta./
Ihmetellen itsekseen/ hehkuvaista, ikinuorta.//

Aili Nupponen teoksessa Mummo ja muusat (2010)
***
Lähtötunnelmissa olen kasaillut tämän päivän kamppeita ja silittänyt vaatteita. Perjantaina kävin Tohmajärvellä, jossa tuntui olevan koko pitäjän ukot ja mummot liikkeellä. K-market Tiilikaisessa Tohmajärven evl-seurakunta jakoi reilun kaupan banaaneja, jotka olivat tarjouksessa. Jonkinlaiset kilpasyömingit siis; itse en tosin siihen osallistunut. Ja perjantai-iltana sitten oli Kassan baarilla Olli Riikosen vaalikampanjan avajaiset, joissa puolestaan mieheni kävi. Siitä se taisto sitten alkaa!

Myös blogisti Katja Asikainen on Keskustan ehdokkaana tulevissa eduskuntavaaleissa. Tosin lopullinen siunaus vielä taitaa puuttua. Keskustan kansanedustajat kyllä tulevat putoamaan tältä alueelta kahteen, nyt niitä on kolme. Muistaakseni valittavia kansanedustajiakin on vähennetty, ja lisäksi Perussuomalaiset tulevat tekemään sen entisen tempun, jonka 1970-luvun vaihteessa tekivät SMP:n aikaan. Keskusta on mielestäni hoitanut kehnosti nämä meikäläisten asiat, lisänä vielä se paljon riidelty jätevesiasetus. Keskustan kannatus ei ole Mari Kiviniemen aikaan noussut ylöspäin, mieluumminkin laskenut. Nämä kyseenalaiset vaalirahajupakat ja -kohut ovat sen aiheuttaneet. Kovat skabat on meillä siis tiedossa tulevissa eduskuntavaaleissa, se voi olla poliittisen historian hämmästyttävimpiä tuloksia!

Mutta ennen eduskuntavaaleja meillä on vielä edessä seurakuntavaalit: muistakaahan käydä äänestämässä! Valitettavasti en pääse tiistaina pidettävään paneelikeskusteluun, olen silloin Sharm El Sheikhissä, ja palaan vasta viikon kuluttua tiistaina vastailemaan kommentteihinne.

Ihaniin näkemisiin hyvät blogini lukijat ja kommentoijat toivoo Aili-mummo





perjantai 22. lokakuuta 2010

Kultaisessa Prahassa



Kultaisessa Prahassa homeenvihreitä torneja.
Tuhatvuotinen tarina takana.
Moldau, Moldau, sinä virtaat
menneisyyteen.
Kaarle IV palaa valtaistuimelleen
niin kuin ennen.
Rooma elää 
jälkiroomalaista aikaa.
Rikkaus ja valta voitetaan
kärsimysten ja taistelujen kautta.
Valtaapitävät ja kauppiaat puhdistavat
kulttuuriperinnön!

Ennustuksia lausutaan menneestä ja tulevasta.
Kaarle IV palaa sillalleen ratsuineen kopisevin askelin.
Sotilaat seisovat jähmettyneinä.

Kultaisella kujalla
 vasarat paukkuvat alkemistien pajoissa.

Barokki juhlii ruhtinaitaan.
Ihmishahmot kiemurtelevat palatsien seinissä.
Ihania ovat kirkot ja luostarit, palvontapaikat.

Prahan linnassa Kaarle IV jatkaa juhliaan...

- Aili Nupponen (2000) -

Jälleen viikko taakse jäänyttä elämää. Toivottavasti täyttä elämää!
Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!




keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Jumala loi vain yhdenlaisia ihmisiä

Hellä Juvosen taulu Madonna ja lapsi. 

Ikoni


Halkeillein huulin hän rukoilee
venäläinen Vapahtaja
tuhatneljäsataaluvun alusta.

Silmät suoraan katsojaan,
pieni suu, nautinnonhaluinen,
Jumalan äidin ja Johannes Kastajan välissä.

Lempeä Vapahtaja.
Kuusisataa vuotta
veristä historiaa
Iivana julmasta Staliniin.
Vanha riitti tähän päivään
"Herra armahda,Herra armahda!"
kaikuu pyhäkössä.
Pappi heiluttaa suitsukeastiaa.
Laulu kumajaa hoveissa:
"Herra armahda, Herra armahda,
Herra armahda!"

Aili Nupponen



Olavi Siponen (1999). Viisas neitsyt.

Siellä ne ovat, Tohmajärven Postissa eli Itellassa, runokirjat. Odottakoot kunnes tulee asiaa. Mies tosin oli Tohmajärvellä, mutta eihän nyt paketteja kotiin anneta ilman pakettikorttia. Meille posti kannetaan vasta noin puoli kahden tienoissa iltapäivällä. Viime aikoina ovat lehdet olleet pahasti sekaisin, joten veikkaan jälleen uutta postinkantajaa.


Odotamme mielenkiinnolla tulevien seurakuntavaalien tulosta, vilkastuuko äänestäjien aktiivisuus. Yle ja Päivi Räsänen ovat saaneet aikaan sellaisen mylläkän homokeskustelullaan, että luterilaisesta kirkosta lähtevät maksavat jäsenet pois suurin joukoin. Päivi Räsänen on kallellaan Luther-veljiin päin, hehän eivät tunnusta naispappeutta eivätkä voi suvaita muunlaisia ihmisiä kuin itsensä kaltaisia.
Suvaitsevaisuus taitaa heidän keskuudessaan olla kirosana. Jumala loi vain yhdenlaisia ihmisiä, heteromiehiä. Kukahan loi ne muut?

Kovat keskustelut on käynnissä asiasta Hymyilevän eläkeläisen blogissa, jos asia kiinnostaa. Hymyilevällä riittää kannanottoja päivänpolttaviin kysymyksiin, ja hän kirjoittaa herkulliset pohjustukset lukijoidensa kannanotoille.


Luostarin kirkon holveissa
polvet ruvella rukoillen
Herra armahtaa...
vainajan muotokuva
kultti ja elävä perinne,
palvonnan kohde.
Pappi-shamaani astuu kaikkein pyhimpään.
Naiset eivät tästä ovesta kulje.
Herroja Herra armahtaa.
Neitsyt sivulla kulisseissa.

Aili Nupponen

Oikein hyvää loppuviikkoa teille kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo (hetero mutta ei tyhmä).

Ps: Anteeksi että kuvat ovat litistyneitä. Joku loukkaantui kuvankäsittelystä, kun pienensien kuvien resoluutiota!! Sorry♥