keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Mitä olen saanut tai menettänyt vuonna 2009



1959-2009 toimi Riihiahon Marttayhdistys ry. Tässä viime keväältä eräs kuva muistojen kirjaan pantavaksi Honkavaaran Perinnepihan pihamaalla. Pj. Eila Simonen ei kerinnyt tähän kuvaan mukaan. Kuva AN.

Joskus täytyy luovuttaa, vaikka ei mielikään tekisi. 50v. marttayhdistyksen jäsenyyttä ja toimintaa on ihmisen mitassa pitkä aika, nuoresta tulee vanha. Oli 17v, kun marttayhdistys perustettiin kylällemme, kun se loppui, olin jo lähes Metusalemin ikäinen - tai ainakin melkein.
Yhdistyksellä ehti olla tänä aikana vain kaksi puheenjohtajaa, josta ensimmäinen oli kuusi vuotta, ja tämä viimeinen "vain" 44 vuotta. Pankaapas paremmaksi!

Tikankolo kerho perustettiin muutamia viikkoja sitten ikäihmisten tapaamistarpeisiin. Me kylän kanta-asukkaat kun tuskin näemme toisiamme paljon missään. Ennen olimme mukana monissa toimivissa yhdistyksissä ja harrastusryhmissä, joista useimmat ovat enää muisto vain. Ikävä on sitä entistä kansalaisopiston Tikkalan näytelmäryhmää, jossa olin mukana vuosikymmenien ajan. Viimeinen tapaaminen tapahtui 13.12.09. Joensuun Areenalla Markku Köntän järjestämässä konsertissa Joulumieltä Jokaiselle 2009. Parikymmentä entistä näytelmäryhmän jäsentä ja perheenjäsentä kuunteli ja katseli konserttia, jossa oli monenlaisia tähtösiä, kirkkaimpana oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano. Hän on laulajatähti isolla Teellä. Minun piti kirjoittaa tästä jo heti konsertin jälkeen, mutta silloin tuli kiireellisempää asiaa, ja kirjoittaminen jäi.

Tikkala valittiin Pohjois-Karjalan vuoden 2009 kyläksi, aikamoinen saavutus 30 vuotisen puurtamisen perästä. Olin itsekin sen toiminnassa alusta asti 12 vuotta yhteen menoon sekä vielä kaksi vuotta tein kylähistoriikkia Tikkalan neljä vuosisataa, joka julkaistiin v. 1993.

Kaksi viikkoa sitten juhli Tikkalan koulu ja kyläyhdistys pyöreitä vuosiaan. Juhlan kunniaksi kyläyhdistys julkaisi kirjan Tikkalan koulumuistelmat 2004 palaneesta opinahjosta. Näin ne vuodet kulkee ja lapset kasvaa; juuri heistä parhaiten huomaa lasten kasvamisen ja ajan kulumisen. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika lentää!

Keväällä 2009 perustettiin myös virtuaalilehti KeskiKarjalanNeloset, jonka sivuilla saan olla mukana eräänä pienenä osana. Pääasiassa kirjoittelen blogeja (2 kpl), mutta olen lähetellyt postia myös Aika Entinen palstalle. Runoblogin perustin vasta marraskuussa, sen nimi on Tanssi Elämänpellossa. Nelosten kiinnostus kohdistuu pääasiassa Hellin toimintaan, mutta myös kulttuuripuoli ja ajankohtaiset asiat ovat näkyvästi mukana. Hellin toimialaa ovat Keski-Karjalan kuntien sosiaali- ja terveysasiat, joista riittää jutun juurta samoin kuin alueen kuntien esityksistä ja päätöksistä.

Siinäpä tämä vuosi lyhyesti kerrottuna omalta osaltani. Mitään suurta ja maata kaatavaa on tuskin syntynyt, mutta mielenkiintoista on ollut.
Niin, ja onhan vielä tietenkin Kontkasten sukukirja, jota olen omalta osaltani yrittänyt viedä eteenpäin.

Ja melkein parasta kaikista: Onhan meillä tämä netti, jonka parissa olen viihtynyt mitä parhaiten.

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2010 kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

4 kommenttia:

  1. Niin, täällähän sitä itse kukin...
    Oikein mukavaa Uutta Vuotta 2010!

    VastaaPoista
  2. Honkavaaran Perinnepiha oli se meitä yhdistävä tekijä...

    Anteeksi kun jäi vielä mainitsematta, että sain sinut ja kaksi muuta lukijaa. Kiitos huomautuksesta, Punatulkku, ja oikein hyvää vuotta 2010!

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen30. joulukuuta 2009 klo 12.18

    Mahtavasti teillä on siellä toimintaa!Johtuneeko se siitä, että siellä vielä ihmiset tuntevat toisensa, ovat asuneet koko ikänsä samoilla paikoilla.

    Täällä Mynämäki saa uusia asukkaita usein Turusta. Etsivät maaseudun rauhaa, vaikka ei tämä keskusta enää perinteiseltä maaseudulta näytäkään. Onpahan kuitenkin kaikki palvelut vielä tässä kävelymatkan päässä.

    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  4. Uusia asukkaita tulee meidän pieneen kyläämme ympäri maata, mutta vanhat ja uudet asukkaat eivät kohtaa eivätkä tunne toisiaan.
    Nuoret ja keski-ikäiset eivät hakeudu meidän ikäihmisten seuraan, heillä on se Kassan Baari, josta kymmenet lehdet ovat kirjoitelleet.
    Jotenkin se baarikulttuuri ei enää tällä iällä vedä eikä siihen ole kiinnostusta.

    Turun seutu on niitä Varsinais-Suomen rintamaita, eikä varmaan ole pelkoa siitä, että asukkaat loppuisivat. Maaseutu on mielestäni hyvä ja rauhallinen paikka elää vielä 2000-luvullakin.

    Oikein hyvää ja iloista uutta vuotta sinulle ja perheellesi Hymyilevä, ja kiitos kommentista!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥