torstai 5. marraskuuta 2009

"Pakollisia määräyksiä"


Vienankarjalainen kylä kesäkuussa 2000. 

Esitän teille dokumentin eli virallisen asiakirjan vuodelta 1914:
Liperin Nimismiehen lupa Konsta Kontkaselle "oikeutetaan omistamallaan polkupyörällä matkustamaan, minkä Pakollinen määräys 11/24 päivältä Elokuuta 1914 N:o 7 itsekulkevilla ajoneuvoilla matkaamisesta kaupunkiasutusten ulkopuolella säätää kolmen kuukauden ajan tästä päivästä. Valokuva seuraa tätä todistusta.
Liperin piirin Nimismiehen konttorissa 1. päivänä syyskuuta 1914.
N:o 20
Lun. 1:20 p" Nimikirjaimet ilman selvennystä ja sinettileima (alla).

Polkupyörällä ajamisen on siis tarvittu ihan nimismiehen lupa. Tuota en ole tiennytkään; oli oikein säädetty "pakollinen määräys" sitä varten.
Hyvin on osattu kansaa kyykyttää vanhoinakin aikoina. Vai on polkupyörä muka "itsekulkeva ajoneuvo", sitä en ole myöskään tiennyt. Sellaista polkupyörää, joka ajelisi itsekseen, en ole vielä nähnyt. Mutta varmaan sellainen osattaisiin jo nykyaikana rakentaa, joka toimisi kauko-ohjauksella ja jos pyörässä olisi joku moottori.

Pääsin tällä viikolla Huokkolan historiikin kirjoitukseen käsiksi. Aiheeseen sisälle pääsy otti ihan voimille, kun en siitä ennestään mitään tiennyt. Asiakirjoissakin on ristiriitoja kuten ortodokseilla hyvin usein on. Talossa on ollut sellainen tapa, että miesväki on syönyt pöydässä istualtaan, mutta naiset söivät seisten uunin luona. Ihan tosi! Enpä haluaisi olla sellaisen talon emäntä; mutta jos sellaiseen tyytyy, saa emäntä (varmaankin) syyttää itseään...


~~~

Kävin tänään hakemassa kortisonipiikin oikeaan olkapäähän. Se on ollut kipeänä jo useita viikkoja. Kävi kerrankin niin, ettei päivystykseen ollut tungosta - yhtään muuta potilasta ei näkynyt. Naislääkäri jutteli kanssani lukemisesta ja kirjoista. Ensiksi kuitenkin minulta kysyttiin: "Onko sinulla influenssaa?" Joten varpaillaan ollaan, ehkä siinä oli selitys, ettei porukkaa paljon näkynyt. Taitaa Tohmajärvellä rokotukset kulkea jälkijunassa, vasta terveyskeskuksen työntekijät on rokotettu. Totta kai kiteeläiset ovat etusijalla, sitten tulee vasta muut...

~~~

Kesälahden nuori Katja Asikainen on hyvin aloitteellinen nuori poliitikko. Hän on kirjoittanut Keski-Karjalan yhteistyöstä ja asioista paitsi blogissaan myös sanomalehti Karjalaisessa. Oikein hyvä Katju! Jatka samaan malliin; kelpaisi vanhempienkin poliitikkojen ottaa oppia Katjun aloitteellisuudesta ja yhteistyöhaluista. Täällä ei tehdä muuta kuin riidellään ja junnataan paikoillaan. Mutta jos ja kun Kiteen määräyshalun alle jäädään, siellä varmasti pysytään. Toisilla kunnilla ei tule olemaan muuta kuin menetyksiä. En jaksa uskoa yhteistyöhön Kiteen kanssa...

Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

6 kommenttia:

  1. Hymyilevä eläkeläinen5. marraskuuta 2009 klo 10.39

    Voi aikoja voi tapoja!
    Nykyään saavat naiset jo sentään syödä miesten kanssa samassa pöydässä.

    Kuntaliitokset ovat täälläkin hiertäneet. Tuskaa tuottavat myös monien pikkukoulujen lakkauttamiset.

    VastaaPoista
  2. Tämä naisten seisaaltaan syöminen on kyllä sellainen tapa, jota ei meillä päin tunneta. Sen olen kuullut, että joissakin taloissa naiset joutuivat ruokailemaan eri pöydässä kuin miesväki. Missä kummassahan ne lapset ruokailivat?
    Yleensähän naiset syöttivät heidätkin. Täytyypä kysellä viisaammilta.

    Kyläkouluja on meilläkin Tohmajärvellä suljettu kiivaaseen tahtiin. Uudessa laajentuneessa Joensuussa on suljettu kouluja iso määrä. Viisi ympäristökuntaa on liitetty Joensuuhun, ja kaupungin virkamieskunta on paisunut kuin pullataikina. Kun virkamiehiä on pakko (sopimusten mukaan) pitää korkeapalkkaisissa töissään tarpeeseen nähden moninkertainen määrä, joudutaan panemaan koulut kiinni, jotta opettajat saataisiin pois kaupungin (kunnan) palkkalistoilta. Näin sitä säästöä syntyy "järkiperäisesti".

    Kiitos kommentista Hymyilevä!

    VastaaPoista
  3. Istuin 1950 loppupuolella Kiteellä talon pitkässä pöydässä jossa toisessa päässä oli isäntä ja majoittuneita herroja, sitten olin minä ja ihan toisessa päässä renki ja piika, emäntä söi jossain sivulla.
    Minä olin päiväläisenä siinä talossa. Molemmissa päissä oli eri ruuat, minä voin ottaa kummastakin päästä, mutta herrojen päässä oli paljon monipuolisemmat sapuskat. Herrat huomasi kai jaon, kun oli kalliimman näköistä makkarasiivuja, isäntä tyrkytti herroille, kumpikaan ei ottanut ja muutaman päivän jälkeen alkoi siivujen reunat tummua ja käyristyä ylöspäin. Koira kärtti jotain pöydältä ja puski herran polvea, tämä nappasi koko makkarasiivupinon ja antoi sen koiralle, joka hotkasi sen siliän tien!
    Kyllä isännän ilme synkkeni, mutta ei sanonut mitään, mutta ei tullut makkaroita sen jälkeen pöytään!

    VastaaPoista
  4. Onhan niitä taloja ollut monenlaisia ja samoin isäntiä. Rikkaassa Huokkolassa Viinijärvellä (maata 500 ha) ei siis annettu naisten edes istua syödessään. Eihän se talo muuten rikastuisi, jos ei voisi sortaa osaa ihmisistä.

    Sinut on ainakin luokiteltu paremmaksi syöjäksi kuin monet muut - ihmisenäkin. Herrat tekivät oikein, on niitä jurppinut kovasti. Koirakin oli hyvillään..;)

    VastaaPoista
  5. No jopas on ollut ajat ja tavat. Tuntui että autoakin sai ajaa ilman korttia niin pyörällä ajo on ollut kyllä erikoinen juttu. Miehet kai söivät ensin ja naiset jos jotain jäi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja varmaan huonompaa ruokaa! Tällaistakin esiintyi. Miehille säästettiin parhaat palat täällä köyhillä alueilla. Vaikka saituuttahan tuo selvästi on ollut, kun talolla oli varaa ostaa jatkuvasti lisää maita. Ja karjaakin oli muistaakseni kolmekymmentä lehmää.
      Liperiä sanomme leipäpitäjäksi, siellä on hyvät tasaiset kivettömät pellot. Meillä taas kiviset pienet pellot, joita on vaikea viljellä. Mutta tuollaista itaruutta en täällä päin tiedä olleen.

      ♥♥

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi ♥