sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Suku ja lapsenlapset

Laulu- ja kansantanssiryhmä Jyskyjärveltä Vienankarjalasta.
Yön silmät

Yöllä on tuhat silmää,/ mutta ihmisillä niitä on miljoona/ ja jokainen niistä poraa/
pieniä, paheksuvia reikiä kaikkialle,/ kivun reikiä,/ syyllisyyttä/ muistatko?/
Yövartijat, lappuliisat,/ portierit ja lakananvaihtajat/ ja partioautoissa poliisit?/
ja se ryppyinen ukko/ yömajan nurkalla/ ja resuinen tyttö aseman kulmalla/
ja se herra, joka salkkua kantoi?/ ja kaikilla niillä ja kaikkialla/
ne miljoonat silmät auki.//

- Maija-Leena Saarikangas antologiassa Kahdeksan minuuttia aurinkoon, toim. Jouko Lehtonen. Ukri 1991
Talolla juhlittiin kahden neidon synttäreitä, vanhimman tyttären (8v.) ja Paukun (1v). Eilen oli koululaisella omat juhlat kavereille hevosharrastuksen merkeissä. Vieraat olivat päässeet harjaamaan shetlannin ponia, Nataa, joka on astutettu. Nata on kuulemma arka peräpäästään eikä anna siitä paljon itseään kosketella. Toivon mukaan se keväällä synnyttää pienen ponivarsan.

Eilen hoidin kotona Paukkua vieraiden ollessa koululaisen luona. Paukku olikin helppo hoidettava, kun sai nukkua tarpeeksi ja syödä itsensä kylläiseksi, hän leikki mummon kanssa tyytyväisenä. Otin joitakin kuvia pikkuisesta uudella kameralla, mutta niinhän se on, etteivät lapset pysy kauan paikoillaan, vaan siirtyvät paikasta toisen. Onnistuneita kuvia tulee varsin vähän. Tänään jatkettiin harjoituksia, ja uudelle kortille kertyi taas katseltavaa. Huomenna taas menen Talolle kolmen nuorimman lapsen luokse, kun muut menevät Joensuuhun.

Torstaina paistoin ruisleipää pitkästä aikaa, ja keskikokoisen perunakukon. Perunakukko mielestäni paras, kun se tehdään ruisleipätaikinasta.
Kaupasta en perunakukkoa osta, lanttukukon joskus.

Perjantai-iltana kävimme miehen kanssa Huokkolassa Viinijärvellä. Isäntä Kalle Korhonen, jonka äiti on Kontkasia, antoi lainaksi pari valokuva-albumia, joten miniälle on tiedossa kuvankäsittelyä. Työ on tehtävä pikavauhtia, sillä jutun pitäisi jo olla toimittajalla, ja sen perästä taittajalla. Ulla Jolkkonen lupasi auttaa minua jutun työstämisessä, joten siitä se sitten varmaan lähtee...

Oikein hyvää viikon alkua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

6 kommenttia:

  1. Ahaa, on siis olemassa myös perunakukko!

    Paistetaan siis oikeassa leivinuunissa, tehdään itse ruistaikina ja perunoita sisään? Vain perunoita?

    Terveisin
    Hymyilevä eläkeläinen

    VastaaPoista
  2. Tietenkin siihen kukkoon pannaan myös sianlihaa siivuina kerroksittain perunaviipaleiden kanssa. Ja suolaa ripotellaan ainakin lihojen päälle. Ruistaikina on parempi leipoa vehnäjauhoissa, jotta sitkoa tulisi taikinaan lisää.
    Perunoiden alle pannaan ruisjauhoja, jotta nämä sitoisivat enimmän kosteuden. Kukko saumataan tavalliseen tapaan veden kanssa. Kukko ruskistetaan uunissa n 230 asteen lämmössä, otetaan uunista ja päällys voidellaan voilla, sitten kukko kääritään alumiinifoliopakettiin hautumaan. Paistan kukon aina pellillä, sillä tavallisesti se vuotaa nestettä. Haudutetaan ainakin pari tuntia uunissa, ja uunista otettua kukko kääritään vielä toisiin hauteisiin. Perunakukko on parasta syödä kuumana, joskin sitä voi lämmittää myöhemmin mikrossa. Syödään voin tai levitteen kanssa.

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä!

    VastaaPoista
  3. Tämä mies täällä ehdotti täksi päiväksi silakkalaatikkoa. Nyt ehdotan sille, että yritetäänki tehdä perunakukko - tai jonkunlainen variaatio siitä!

    Kivaa...hymyillen

    VastaaPoista
  4. Hienoa Hymyilevä, ja paljon onnea sinulle yrityksessäsi...

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Ole hyvä Mirja, samoin sinulle ja läheisillesi! ♥♥

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi ♥