tiistai 13. lokakuuta 2009

Muistoja Novgorodista...

Novgorodin Kremlissä sijaitsee tämä Tuhatvuotinen Venäjä muistomerkki. Kuvannut AN 2003.


Olhava-joki virtaa Novgorodin kaupungin halki, jolle teimme iltaristeilyn. Se kesti 1 tunnin ja maksoi meille 17 hengelle 25 euroa per nuppi. Hinta herätti keskustelua ja paheksuntaa mukana olleiden keskuudessa, sillä siihen ei sisältynyt mitään muuta kuin matka isolla laivalla. No, varmaan isossa laivassa on isot kustannukset, ajattelimme. Toista on, kun laivaan tulee satoja henkilöitä. Kremlin alueella on museoita, kirkkoja ehkä kymmenittäin, ja alueen kiertävä muuri. Sekä tietenkin melko suuri puisto. Kävelyä tuli useita kilometrejä perjantaina 25 päivä syyskuuta, ensin päivällä ja vielä illallakin. Onneksi jaksoin...
Pyhän Yrjön luostari Novgorodissa 2003. Pistäydyimme siellä, myös kuuluisassa P. Yrjön kirkossa. Kuva AN.


Paikkoja on alettu kunnostaa turisteja varten, mutta onhan niissä kunnostamistakin. Varsinkin kirkot ja luostarit ovat olleet retuperällä suunnitelmatalouden jälkeen. Niitä on pidetty jopa hevostalleina. 2003 kävimme tässä luostarissa syömässä (muistaakseni).


Novgorodin vanhojen rakennusten museoalue syksyllä 2003. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, emme käyneet siellä. Kuva AN.


Vitoslavlitsyn rakennusperinnemuseoalueella on paljon siirrettyjä vanhoja rakennuksia, edessä puutalo Novgorodin piiristä 1800-luvulta, takana puukirkkoja. Kävimme myös sisällä tässä vanhassa monikerroksisessa talossa. Alueella oli mm. tuohiesineiden myyjiä, jotka pitivät kovaa hintaa tuotteistaan, maksoi jopa enemmän kuin Suomessa. Emme ostaneet...
***
Lauantaina pidimme kokouksen Kontkasten kirjatyöryhmän kanssa, johon oli ehtinyt vain neljä henkilöä. Ryhmän vetäjänä toimii Juhani Kontkanen, joka on joutunut koville tässä ja muissa luottamustehtävissään. Vasta heinäkuun alussa oli sukukokous, ja sukulehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa Juhanin vastuulla, ja sitten kirja. Ei käy kateeksi. Kirja pitäisi olla painossa huhtikuussa 2010, ja kirjoitukset ovat monen osalta pahasti kesken. Vastuu on suuri, mutta yritystä ei ainakaan ole puuttunut.

Tein eilen punajuurilaatikoita pakkaseen, kun mies lämmitti tuvanuunin. Äsken tiskasin, ja vielä pitäisi tehdä sangollinen hapankaalia tulevaa talvea varten. Onneksi ehdin tehdä rästityöt tällä viikolla, loppuviikolla on vielä Huokkolassa käynti ja Ellun ja Paupaun syntymäpäivät. Viime aikoina olen ollut väsynyt, onneksi nyt tuntuu jo paremmalta. Olen neulonut nuorimmalle kahdet sukat, menossa ovat lapaset, ja vasta sitten pitää neuloa myös toisille lapsille.

Oikein hyvää viikonjatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

9 kommenttia:

  1. Tunteepa veli venäläinen jo kapitalismin alkeet!
    Komeita kirkkoja, luostareita, tsaariajan tuntua...

    ihailtavaa maalaiselämää teillä kotona.

    Hymyilevä

    VastaaPoista
  2. Hyvin venäläinen rahan tuntee, nyt kun hänestä on tullut kapitalisti.
    Ilmankos niitä Venäjän rikkaita riittää meillä ostoksilla. Viime aikoina huvilakauppa on kuulemma hiljentynyt.Heikäläisethän ostavat vain suurimmat ja hienoimmat huvilat maksaen niistä jopa kolminkertaisia hintoja suomalaiseen hintaan verrattuna.

    Mistähän nämä superrikkaat ovat rahansa saaneet? Työnteolla? -Tuskinpa vain...

    Mikäs sen parempaa kuin maalaiselämä? Muuta en tiedä, kun muuta en ole kokenut.

    Kiitokset kommentistasi Hymyilevä Anonyymi!

    VastaaPoista
  3. olisi(kasvattivanhempien )- mummoni ja tätini iloinneet tuosta matkasta, kun karjalasta olivat, minä en tiiä siitä mittää. Pietarissa oon käynyt Iisakinkirkos ja siinä taidetalossa, ku en ny muista nimeä, se kun on maalima kuulu;)) kyllä sie oot Aili mahottoman vikkelä, kirjotat kokkaat kudot, teet historiaa, sukututkimusta, runoja ja matkustelet.. huh hah hei.. mutta nää tarinat on joillekkin hirmu tärkeitä, jos on ollut sukua sieltä päin ja sillee.
    mieliksee näitä lukee vaikka ois muualtakin. nuo vanhat valokuvat on kiehtovia, ne puhuvat niin paljon kun katsoo tarkoin. ihmiset on kuvissa vakavia, ei virnistele, se kuvaaminen oli vakavasti otettu homma, oltiin niin tomerana ja siistinä yleensä kirkkovaatteet päällä jos ei ollu työkuva
    äh joka paikas on tuo nimen kuittaus koukeroista, että mie inhoon, ku en nää kunnolla.. viepi aikaa. onneks ei tupakkaa kun en polta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, Aikku, en osannut itse niitä koukeroita poistaa, ilmoitin kyllä niistä ylläpitäjälle, että on poistettava. Ymmärrän harmistuksesi.

      Kyllä ne tekemiset vähenevät koko ajan, kun kunto huononee;/

      Pietarissa ovat panneet kovat pääsymaksut näihin nähtävyyksiin, sellaisia ei tunneta länsimaissa...
      Onneksi kiertelin niissä 1970-luvulla, jolloin polvet olivat kunnossa eikä pääsymaksut päätä huimanneet.

      Ei entisaikoina paljonkaan työkuvia otettu, joskus tultiin työmaalle pyhäkamppeet päällä kuvattavaksi.

      Mukavaa pyhäpäivää sinulle, Aikatherine.<3

      Poista
  4. Olipa hyvä, että mainitsit tämän Novgorodin kirjoituksen! Minä tykkään oikein lukea näistä Sinun matkoistasi, varsinkin Suomen itäiseen naapurimaahan. Onhan tehty iskelmäkin kauniista Novgorodista ja sen puistosta, oliko se kaunis, enää? Siellä piti olla taiteellisesti tehtyjä puusiltojakin, ainakin Appi-ukko aikoinaan kertoili.

    Niihin vanhoihin luostareihin pitäisi päästä katsomaan ja haistelamaan ilmaa:) Onhan ne vieläkin elävässä käytössä munkkeineen, vai onko pelkästään turistinähtävyyksiä vain?

    Taisin joskus kertoakin, että on niitä tuttavia Imatralla,jotka olisivat venäjänkielen osaavina lähtemässä oppaaksikin, jos vain täältä yhtävien kanssa jaksaisin lähteä. Puhetta siitä on ollut aina kun Suomessa ollaan käyty.

    Miten Sinä sitä punajuurilaatikkoa teet?
    Mainitsit tuolla siitä, voisko saada reseptin?

    Kiitos Hyvistä kirjoituksista, Aili-Mummolle!

    VastaaPoista
  5. Nyt minä muistin väärin, minä tarkoitin
    Monrepon puistoa, joka oli Viipurin lähellä ja jossa molemmat
    minun Anoppini ja Appeni olivat syntyneet. He aina kehuivat sitä kaunista puistoa ja niitä puusiltoja jotka olivat hienoa kösityönäytettä. Iskelmä oli Monreposta, Annikki Tähti lauloi; http://www.youtube.com/watch?v=6XY3oAB7Vyk
    Ja Novgorodistakin on tehty iskelmä: Eila Pellisen laulama:
    http://www.youtube.com/watch?v=L-uMKsmqeUg&feature=related
    Ruotsissakin sitä lauloi Zarah Leander.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Herne!

      Kysyit Monrepon puistosta, minä en ole muistaakseni käynyt siellä, mutta mieheni on, jossain on kuviakin, kunhan ne löytäisin...

      Tuo iskelmä lienee "On kotiseutu Novgorod, tuon ruusun kultaisen..." Sitä laulettiin minun nuoruudessani. Annikki Tähden laulama Monrepos on hyvin muistissani;)

      Kuten kirjoitin, luostareita kunnostetaan, rahat on hankittava luostariväen omalla työllä, siellä tarjotaan mm. turisteille ruokaa. Jotkut vanhat puurakennukset ovat niin huonokuntoisia, ettei niitä enää kunnosteta, katselimme niitä ulkoapäin, olivat hirveän vanhoja (ehkä 1300-luvulta). Mutta niitä on kyllä paljon, joten väkeäkin on oli entisaikaan paljon.

      Laatokalla on Valamonluostari, joka oli aikaisemmin suomalaisten hallussa, siellä käy paljon vierailijoita. Useita luostareita on melko lähellä Suomea, myös Konnevitsa, jossa en ole käynyt.

      Teen punajuurilaatikon keitetyistä punajuurista, jotka raastan hienoksi. Ruskistan jauhelihaa, ja maustan sen suolalla ja jauhelihamausteella; laitan ensin kerroksen raastettua punajuurta uunivuokaan, sitten ohraryynejä muutaman desilitran kerrokseen ja päälle jauhelihakerroksen. Ja taas sama alusta, jos vuokaa sopii. Teen lihaliemen kuutioista, ja kaadan sen vuokaan liemeksi. Vuuan päälle laitan kerroksen korppujauhoja (kuivumisen estämiseksi). Ja vielä voinokareita ripottelen sinne tänne antamaan makua. Ja sitten vain uuniin paistumaan 200 asteen lämpöön vähintään tunniksi tai puoleksitoista (ne ohraryynit).
      Eikä sitten muuta kuin syömään;D

      Laatikon voi tehdä pakastevuokiin, ja myös pakastaa.

      Poista
  6. Kiitos reseptistä, kokeilen nyt viikonlopulla!

    Kyllä nuo vanhat luostarit olisivat mielenkiintoista katseltavaa. Minua aivan harmittaa, ettei ole tullut matkustettua sinne, oikein tutkimusmatkalle! Kai se on syy, että täällä asti asuu, ja kun sitten jaksaa lähtiä kotimaahan, niin sinne jää sukulaisten "iloksi" ☺.

    VastaaPoista
  7. Herne!

    Ole hyvä vaan;D

    Hyvä tavata joskus sukuakin;))

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥