maanantai 26. lokakuuta 2009

Juhlatunnelmissa

Karlsbad keväällä 2000, hienoja kylpylärakennuksia, jotka on rakennettu kuumien lähteiden "ympärille". Kuva AN.

Lauantaina osallistuimme Kontkasten sukuseuran kautta Kemal Achourbekovin 15v. juhlakonserttiin Joensuun konservatoriossa.
Taiteilija itse on asunut Suomessa tuon ajan, sanoi olevan kohtalo, joka johdatti hänet Suomeen. Siis nainen? Konsertin juonsi meille tuttu taiteilija Esa A Luukkainen. Huippumuusikoita oli konsertissa mukana pilvin pimein; Kemal itse on pianisti, oikea virtuoosi. Kuulin hänen soittavan ensi kerran viime kesänä Kontkasten sukujuhlassa yliopistolla. Muita maailmantähtiä oli mukana Romaniasta tullut viuluvirtuoosi Vasile Pantir, joka oli Joensuun tunnetuin muusikko vuosikymmenien ajan, mutta on nyt eläkkeelle jäätyään muuttanut takaisin entiseen kotimaahansa. Samoin pianisti Janne Mertanen tunnetaan maailmalla monessa maassa, kolmas pianisti oli Otto Korhonen.
Harmonikkataiteijoita olivat rehtori Pasi Hirvonen, ja Arto Tarkkonen, joka on monille tuttu. Laulua esittivät Raija Puhakka , Antti Soininen ja Grigori Smirnov. Musiikki oli monipuolista ja vaihtelevaa, viimeiseksi konsertissa esitettiin mustalaismusiikkia. Remu Aaltosen esityksen paikkasi Jasmin yhtyeineen, lisänä muut esiintyjät, tärkeimpänä Vasile Pantir. Hortto Kaalo esiintyi viimeisenä. Yllätysnumerona oli kolmen pianistin yhteisesitys nenillä soitettuna. Taiteilijoiden kukituksen jälkeen laulettiin yhdessä, taiteilijat ja yleisö, Kalliolle, kukkulalle, johon myös juontaja Luukkainen osallistui. Konsertti kesti väliaikoineen 3,5 tuntia, mikä oli mahtava yllätys yleisölle. Musiikki ja esiintyjät olivat huippuja; minua kiusasi ainoastaan alussa flyygelin äänen räminä, sillä Kemal soitti niin mahtavasti ja antautuen Sibeliuksen Finlandian, että tuntui siltä kuin vanha soittokone ei enää sitä kestäisi!


Konsertin perästä menimme ravintola Astoriaan syömään, jonne meille oli tilattu 59 henkilölle illallinen. Vasta puolenyön aikoihin alkoi ravintola tyhjentyä illallisvieraista. Kotona olimme noin puoliyhden aikaan yöllä. Eilinen kului vähissä voimissa, vasta päivällä nukutun "ettoneen" perästä virtaa tuntui tulevan lisää, joten kirjoittaminen jäi. Näistä syistä kartan iltavierailuja ja juhlia, kun en enää jaksa valvoa.

Oikein hyvää uutta työviikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Runoutta ja teatteria

Prahan Vanhan kaupungin torilla keväällä 2000. Näyttelijöillä on asiakkaiden kalastus meneillään, kulttuuria oli tarjolla paljon ja monessa muodossa.

Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en taro olla luav./ Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma./
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret./ Mää en tahro viärä sitä kirjet posti./
Mää en tahro soitta Kelan tätil./ Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori./
Antakka mu olla lehm koivu al./ Viäkkä mu väsyne nahk kamarim permanol,/
kakluni ette.//

Heli Laaksonen kokoelmassa Pulu uis. Turku 2001.
Maanantaina teki Tilastokeskuksen haastattelija viidennen haastattelunsa siitä, olenko hakenut ansiotyötä viime aikoina työvoimatoimiston kautta. Minusta on outoa kysellä tällaisia asioita jo kauan eläkkeellä olleelta henkilöltä. En koskaan ole avannut työvoimatoimiston ovea siksi, että olisin tarvinnut työtä, sitä on ollut paljon ja liikaakin. Jo neljätoistavuotiaasta asti, kun jouduin hoitamaan kotitilan karjan ja kotitalouden, joten koulut jäivät, vaikka yritin toki itsekseni opiskella silloin kuten tähänkin asti. 42 vuotta seitsemänpäiväistä työviikkoa tehden tulee minulle työvuosia ainakin 10 lisää, ja jos otetaan lukuun päivien pituus, niin vielä lisää ainakin 10 vuotta. Ei ihme, jos kulumia ja muita vikoja on tullut pilvin pimein...

Pyydettiin Kemieen Eläkeliiton paikallisyhdistyksen opintokerhoon lukemaan runojani. Varmaan olivat monelle tuttuja ennestään. Uusia lapsirunoja en ole esittänyt, koska ne ovat vielä julkaisematta.

Eläkeliiton joululehdessä oli värikuva lehden alussa ja hyvän joulun toivotus neljästä lapsenlapsestani. Kuva on otettu vajaata kaksi vuotta sitten. Pyydettiin minulta lehteen joulurunoakin, ja lähetin sellaisen, mutta rovasti Savola ei ollut sitä kelpuuttanut. Varmaan siksi, että kritisoin kansanjohtajia, jotka sotivat joulunakin. Olisihan minulla ollut vanhoja runoja 80-luvulta, mutta en halunnut sellaisia lähettää. Minusta runo, jolla ei ole sanomaa, on tyhjän väärti.

Tänä iltana esitetään seurantalolla Idiotia-näytelmä, jonka Hanna Kirjavainen on kirjoittanut Dostojevskin Idiootin pohjalta. Mukana on kuuluisuuksia, kuten Taisto Reimaluoto. Varmaan väkeä sinne on menossa tungokseen asti.

Oma kyläteatteri loppui, kun Kemien teatteri alkoi menestyä ja tekijät siirtyivät sinne. Lisäksi me vanhat parrat olimme jo liian vanhoja näin sitoviin harrastuksiin. Olihan se hauskaa niin kauan kuin se oli hauskaa. Viimeiseksi esiinnyin vuonna 2000 Kemien teatterin Pirttipohjalaisissa, joka ei tosiaankaan ollut mikään menestys. Vanha kunnon Tulitikutkin olisi ollut parempi kuin se, ja kiinnostanut katsojia enemmän.

Oikein hyvää keskiviikkoiltapäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Suku ja lapsenlapset

Laulu- ja kansantanssiryhmä Jyskyjärveltä Vienankarjalasta.
Yön silmät

Yöllä on tuhat silmää,/ mutta ihmisillä niitä on miljoona/ ja jokainen niistä poraa/
pieniä, paheksuvia reikiä kaikkialle,/ kivun reikiä,/ syyllisyyttä/ muistatko?/
Yövartijat, lappuliisat,/ portierit ja lakananvaihtajat/ ja partioautoissa poliisit?/
ja se ryppyinen ukko/ yömajan nurkalla/ ja resuinen tyttö aseman kulmalla/
ja se herra, joka salkkua kantoi?/ ja kaikilla niillä ja kaikkialla/
ne miljoonat silmät auki.//

- Maija-Leena Saarikangas antologiassa Kahdeksan minuuttia aurinkoon, toim. Jouko Lehtonen. Ukri 1991
Talolla juhlittiin kahden neidon synttäreitä, vanhimman tyttären (8v.) ja Paukun (1v). Eilen oli koululaisella omat juhlat kavereille hevosharrastuksen merkeissä. Vieraat olivat päässeet harjaamaan shetlannin ponia, Nataa, joka on astutettu. Nata on kuulemma arka peräpäästään eikä anna siitä paljon itseään kosketella. Toivon mukaan se keväällä synnyttää pienen ponivarsan.

Eilen hoidin kotona Paukkua vieraiden ollessa koululaisen luona. Paukku olikin helppo hoidettava, kun sai nukkua tarpeeksi ja syödä itsensä kylläiseksi, hän leikki mummon kanssa tyytyväisenä. Otin joitakin kuvia pikkuisesta uudella kameralla, mutta niinhän se on, etteivät lapset pysy kauan paikoillaan, vaan siirtyvät paikasta toisen. Onnistuneita kuvia tulee varsin vähän. Tänään jatkettiin harjoituksia, ja uudelle kortille kertyi taas katseltavaa. Huomenna taas menen Talolle kolmen nuorimman lapsen luokse, kun muut menevät Joensuuhun.

Torstaina paistoin ruisleipää pitkästä aikaa, ja keskikokoisen perunakukon. Perunakukko mielestäni paras, kun se tehdään ruisleipätaikinasta.
Kaupasta en perunakukkoa osta, lanttukukon joskus.

Perjantai-iltana kävimme miehen kanssa Huokkolassa Viinijärvellä. Isäntä Kalle Korhonen, jonka äiti on Kontkasia, antoi lainaksi pari valokuva-albumia, joten miniälle on tiedossa kuvankäsittelyä. Työ on tehtävä pikavauhtia, sillä jutun pitäisi jo olla toimittajalla, ja sen perästä taittajalla. Ulla Jolkkonen lupasi auttaa minua jutun työstämisessä, joten siitä se sitten varmaan lähtee...

Oikein hyvää viikon alkua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

torstai 15. lokakuuta 2009

Kirjoituksia yksinkertaisille

Jyskyjärven kylää v. 2000 Vienan- Karjalassa. Kuva AN

Elämänpakolaisia rientää matkalla jonnekin/ asunto jäljellä/ koti ryöstetty.//
Metsästäessäni totuutta löysin/ ikioman elämänvalheeni./
Harmaat ja mustat lampaat pistävät silmään/ puhtaan valkoisten joukosta./
Olen autuas - / siis yksinkertainen!//

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Eräässä paljon siteeratussa kirjassa sanotaan: "Autuaita ovat yksinkertaiset". Olen ymmärtänyt asian niin, että ihminen jolla ei ole täyttä ymmärrystä, on yksinkertainen. Sanalla voisi olla myös muita synonyymejä kuten tyhmä. Ainoita väriläikkiä puhtaan valkoisten lampaiden joukossa ovat joukosta erottuvat, mustat ja harmaat lampaat. Niistä riittää puhetta iltapäivälehtiä myöten, aina on oltava taivasteltavaa suurella massalla.

Olen alkanut kommentoida US:n eli Uuden Suomen blogeja, koska olen lukenut niitä jo pidemmän aikaa. Jotkut sielläkin haluavat muuttaa mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi, syyllinen löytyy sieltä missä sen ei pitäisi olla. Tarkoitusperiä on niin monta lajia, että äkkiä niistä on vaikeat ottaa selvää, vasta sitten, kun on oppinut tuntemaan kirjoittajan, voi keskustella hänen kanssaan. Älyllistä haastetta riittää aina tuntemattomien ihmisten blogeja lukiessa.

Elämässä pitää olla huumoria, jotta sen jaksaisi elää. Minullakin sitä oli johonkin 50 ikävuoteen asti, mutta poikani kuoltua huumori lähes tulkoon katosi elämästäni. Syynä oli raskas suru ja persoonallisuuden muutos, joka oli selviämisen hintana. Se hinta on ja oli raskas.

Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

tiistai 13. lokakuuta 2009

Muistoja Novgorodista...

Novgorodin Kremlissä sijaitsee tämä Tuhatvuotinen Venäjä muistomerkki. Kuvannut AN 2003.


Olhava-joki virtaa Novgorodin kaupungin halki, jolle teimme iltaristeilyn. Se kesti 1 tunnin ja maksoi meille 17 hengelle 25 euroa per nuppi. Hinta herätti keskustelua ja paheksuntaa mukana olleiden keskuudessa, sillä siihen ei sisältynyt mitään muuta kuin matka isolla laivalla. No, varmaan isossa laivassa on isot kustannukset, ajattelimme. Toista on, kun laivaan tulee satoja henkilöitä. Kremlin alueella on museoita, kirkkoja ehkä kymmenittäin, ja alueen kiertävä muuri. Sekä tietenkin melko suuri puisto. Kävelyä tuli useita kilometrejä perjantaina 25 päivä syyskuuta, ensin päivällä ja vielä illallakin. Onneksi jaksoin...
Pyhän Yrjön luostari Novgorodissa 2003. Pistäydyimme siellä, myös kuuluisassa P. Yrjön kirkossa. Kuva AN.


Paikkoja on alettu kunnostaa turisteja varten, mutta onhan niissä kunnostamistakin. Varsinkin kirkot ja luostarit ovat olleet retuperällä suunnitelmatalouden jälkeen. Niitä on pidetty jopa hevostalleina. 2003 kävimme tässä luostarissa syömässä (muistaakseni).


Novgorodin vanhojen rakennusten museoalue syksyllä 2003. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, emme käyneet siellä. Kuva AN.


Vitoslavlitsyn rakennusperinnemuseoalueella on paljon siirrettyjä vanhoja rakennuksia, edessä puutalo Novgorodin piiristä 1800-luvulta, takana puukirkkoja. Kävimme myös sisällä tässä vanhassa monikerroksisessa talossa. Alueella oli mm. tuohiesineiden myyjiä, jotka pitivät kovaa hintaa tuotteistaan, maksoi jopa enemmän kuin Suomessa. Emme ostaneet...
***
Lauantaina pidimme kokouksen Kontkasten kirjatyöryhmän kanssa, johon oli ehtinyt vain neljä henkilöä. Ryhmän vetäjänä toimii Juhani Kontkanen, joka on joutunut koville tässä ja muissa luottamustehtävissään. Vasta heinäkuun alussa oli sukukokous, ja sukulehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa Juhanin vastuulla, ja sitten kirja. Ei käy kateeksi. Kirja pitäisi olla painossa huhtikuussa 2010, ja kirjoitukset ovat monen osalta pahasti kesken. Vastuu on suuri, mutta yritystä ei ainakaan ole puuttunut.

Tein eilen punajuurilaatikoita pakkaseen, kun mies lämmitti tuvanuunin. Äsken tiskasin, ja vielä pitäisi tehdä sangollinen hapankaalia tulevaa talvea varten. Onneksi ehdin tehdä rästityöt tällä viikolla, loppuviikolla on vielä Huokkolassa käynti ja Ellun ja Paupaun syntymäpäivät. Viime aikoina olen ollut väsynyt, onneksi nyt tuntuu jo paremmalta. Olen neulonut nuorimmalle kahdet sukat, menossa ovat lapaset, ja vasta sitten pitää neuloa myös toisille lapsille.

Oikein hyvää viikonjatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!