sunnuntai 30. elokuuta 2009

Sukulaiset ja sukuhistoriat

Aili-mummo Budapestissä Tonavan varrella 7.10.2007. Aurinko häikäisi silmiä. Joki oli mutainen...

Kävi miehen sukulaisia Tampereelta, autolla kahdestaan, vaikka ikää miehellä on jo 83v. ja risat. Lääkkeitä tuskin nimeksikään. Tervaskantojen sukua, isoisä oli elänyt lähes yhdeksänkymppiseksi. Rouvalla oli jotakin juttuja, mm. polvinivel oli vaihdettu, joten nyt kävely sujuu kuin tanssi. Päivitimme sukutietojamme, joskin olemme olleet miehen kanssa jatkuvasti sähköpostiyhteydessä. Mies teki Nupposista sukukirjan syksyllä 2007, joten ajatteluelimet ovat erinomaisessa kunnossa. Kelpaa meille nuoremmille esimerkiksi joka suhteessa.
Tarjosin vieraille ruoaksi lammaskaalia, joka on ollut syksyinen perinneruoka Nuppolassa, etenkin vanhoina aikoina. Kun Maurin ukki ja mummo vielä elivät, heillä kävi paljonkin sukulaisia kyläilemässä. Syksyllä vietiin kaupunkiin perunoita, voita, lihaa ja mitä nyt talossa sattui olemaan. Varsinkin sota-aikana ja sen jälkeen, kaupunkilaisserkut kävivät ahkeraan kylässä sukulaistaloissa. Minun kotonani kävi muuan joensuulainen rautatieläinen töissä, jotta sai perheelleen särvintä ruokapöytään. Varsinkin sianliha oli kovasti haluttua, samoin voi. Nyt tuntuu siltä, ettei meitä maalaisia enää tarvita, ainakaan nuoremman väen mielestä. Maalaiset ovat muuttuneet rasitteeksi.

Meidän talomme historiasta on tehty sukukirja. Siihen on pantu kaikki faktatiedot, jotka arkistoista ovat löytyneet. Varsinkin kaikki käräjäkirjat on tutkittu tarkkaan. Nupposet ovatkin joutuneet käräjöimään paljon, jotta talo on pysynyt suvun omistuksessa. Ja hilkulla sen menetys joskus on ollut. Mikko Heikinpoika Nupponen (1804-1862) lahjakirjalla luovutti veljelleen Pekka Nupposelle puolet omistamastaan Nuppolan tilasta vuonna 1849, joka pelasti tilan joutumisen kokonaan vieraiden haltuun. Mikko nimittäin myi oman osuutensa Olli Haloselle, joka nähtävästi tuolloin asui naapurimme Heikki Simosen maalla (1780-1854), tilan nimi on Ahola. Onneksi myöhemmin Pekka Nupponen (1819-1898) osti tilaosuuden Halosilta takaisin Nupposille. Näin Nuppola on säilynyt vuodesta 1767 meidän suvullamme, joskin kantatilan nimi on aikojen saatossa muuttunut Riihiahoksi. Ennen isojakoa tila on sijainnut Särkijärven rannalla Nuppolan niemessä, mistä se siirrettiin tänne karuun ja kiviseen Riihiahoon.

Sukujutuissa historia tiivistyy, kun se koskettaa läheltä meitä jokaista. Moni salattu asia selviää jälkipolville sukuasioita tutkimalla. On mukavia ja vähemmän mieluisia juttuja. Ennen ikävät asiat vaiettiin kuoliaaksi, niitä ei kerrottu lapsille. Mutta arkistot ovat lahjomattomia, niistä löytyy tosiasiat. Myös meidän jälkipolvemme ovat hyvillään jonakin päivänä, kun he kiinnostuvat menneisyydestään ja esivanhemmistaan. Tiedetään ainakin se, mistä juuret ovat lähtöisin. Ja se on aika paljon se.

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

torstai 13. elokuuta 2009

Onko fobia vai ei?

Kuopion kaupungintalo 8.8.2009.


Viime päivinä on puhuttu sukupuolivähemmistöjen aiheuttamasta fobiasta. Muitakin fobioita (pelkoja) ihmisillä tietysti on, mutta erityisen ajankohtaista näyttää olevan homofobioista kertominen. Jopa evankelisluterilainen kirkkokin on nyt muutaman vuoden aikana yrittänyt ottaa kantaa tähän polttavaan asiaan. Näihin asti kun on luultu, että Jumala on luonut ainoastaan yhteen muottiin eli heteroihin kuuluvia ihmisiä. Näin ollen kai pitäisi olla niin, että kaikki muutkin ihmisen ominaisuudet, paitsi tietysti ne raamatun sallimat, olisivat ihmisiltä kiellettyjä. Ei onneksi näin tämä meidän Jumalamme niin yksisilmäinen ole, että se loisi kaikki ihmiset samanlaisiksi. Kaikilla meillä on omat ominaisuutemme ja omituisuutemme, ainakin naapureiden mielestä. Pienillä paikkakunnilla pelätään leimautumista, ja sitä, että kaikki tuntevat ja tietävät kaikkien intiimeimmätkin salaisuudet. Siksi poikkeavien pitäisi muuttaa Helsinkiin, siellä voi erilainenkin ihminen hengittää vapaasti. Ainakin helsinkiläisten mielestä. On siis yksi ainoa paikkakunta suloisessa Suomenmaassa, jossa ollaan niiiiin hirmuisen edistyksellisiä!

Oma ajatteluni lähtee siitä, että meille jokaiselle on annettu jo syntymässä erilaisia ominaisuuksia, ne eivät siis ole hankittuja, vaan synnyinlahjoja. Tarpeetonta puhua siitä, että jotkin ominaisuudet olisivat sallittuja ja toiset kiellettyjä. Niin ahdas ja typerä ajattelu ei mahdu minun vanhaan päähäni. Eräät uskovat ihmiset ovat niin ahdasmielisiä, että panevat toiset ominaisuudet kiellettyjen listalle, kunhan vain omat ominaisuudet ja lahjat ovat niitä sallittuja: tämä on eriarvoistavaa evankeliumia. En usko, että tällaisella jumalalla on mitään annettavaa nykyajan maailmassa.

Älkäämme siis luokitelko lähimmäisiämme heidän ominaislaatunsa mukaan, vaan katsokaamme tekoja, joita he tekevät. Tekevätkö he tekonsa hyvästä vai pahasta sydämestä, ovatko he vilpittömiä vai vilpillisiä ihmisiä; mikä on ihmisen tekojen motiivi ja päämäärä? Siinä joitakin kysymyksiä, joihin haluaisin vastauksen. Jokaisella meistä lienee oikeus olla onnellinen, olipa hän homo tai hetero tai jotakin siltä väliltä.

Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

tiistai 11. elokuuta 2009

"Kallavesj, Kallavesj, suarines ja salamines..."

Kaunista Kallavettä M/S Osmon kannelta nähtynä 8.8.09. Kuva AN.

Okra ja Tohmajärven Posliiniyhdistys tekivät yhdessä perinteisen kesäretken kalakukkojen kaupunkiin, Kuopioon. Ensimmäinen käyntikohde oli Ortodoksinen kirkkomuseo, jota katselimme kokonaisen tunnin ajan. Tälle kohteelle olisi aikaa voinut varata reilumminkin. Tämän perästä jotkut menivät Kiinalaisen nykytaiteen näyttelyyn, ja me laiskemmat ihmiset suunnistimme torille Mualiman Nappaan nauttimaan tarjolla olevaa roskaruokaa lounaaksi. Muuta ei näet ollut saatavilla. Mukavaa jutustelua kuskin ja matkatoverien seurassa vierähti pari tuntia, jonka jälkeen siirryimme satamaan ja nousimme M/S Osmo-laivaan, jolla risteilimme Kallavedellä puolitoista tuntia. Saimme nähdä "mereltä" käsin uuden asuntomessualueen, jonne nousee 15 000 ihmisen kaupunginosa. Ensi kesään mennessä messualue on valmis. Sitä ei rakenneta köyhille eikä raajarikoille, vaan hyvin toimeentuleville ihmisille...
***
Tämä kesänloppu on sellaista hoppua ja säheltämistä, ettei kerkiä oikein mitään. Pääasiassa aika on kulunut marjastuksessa, muuta ei sitten ehdikään. Päätin että tämä viikko saa riittää vadelmapuskissa kuukkimiseen, on niitä kerättykin melkoinen määrä. Kun ensin on viisi tuntia metsässä, ja sitten vielä siivoaa marjat, on niin kypsä ja poikki, ettei jaksa enää yhtään mitään. Hyvä puoli on, että se tekee hyvää verensokerille ja onpahan sitten vuoden mittaan mitä panna suuhun. Mustikoita ja puolukoita en enää kerää, koska selkä ja polvet ovat huonossa kunnossa.

Oikein hyvää tiistaipäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

tiistai 4. elokuuta 2009

Pitäjäntuvalla sunnuntaina

Maija Kukkonen (vas) palvelee Pirkko Löppöstä.
Olin taas kulttuuriyhdistys Okran puolesta sunnuntaina myymässä kahvia Kirkkoniemessä. Suurimman työn teki tietysti lähetystyön puolesta emäntä Maija Kukkonen, ja minä avustin häntä parhaani mukaan. Saadut tuotot Okran viikolta käytetään Radio Dein lähetystyöhön. Kahvilla kävijöitä olikin ihan riittävästi, noin 35 henkeä, joten jumalanpalveluksen jälkeen meillä riitti vipinää, kun piti kantaa pötyä pöytään ja välillä taas tiskata.

Pitäjäntupa on saatu hyvin viihtyisäksi, ja sen yhteydessä oleva kamari on myös kunnostettu. Ikkunoissa ovat ihanat mansikkaikkunaverhot vanhaan malliin, eli kappa ja salusiinit. Lähetysasia on Kukkosen Maijan sydämenasia, jolle hän on täysin omistautunut. Talvet Maija kutoo, ompelee ja askartelee uutta myytävää seuraavaa kesää varten.


Kirkkoniemi on päässyt ihmisten tietoisuuteen paljolti juuri Pitäjäntuvan ansiosta. Monet jotka menivät katselemaan tai hoitamaan hautausmaata, pistäytyivät nauttimassa kahvikupposen ja juuri leivottuja leivonnaisia, niin myös kuvassa oleva Pirkko Löppönen. Sirpa Pitkänen oli valmistanut myytävät vatruskat ja vadelmamarenkileivokset, joita vieraat kovasti kiittelivät. Päivän kaukaisimmat vieraat olivat Saksasta asti. Kauppakin kävi ihan kohtuullisesti, joskin myytävänä olevat kirjat olivat lähes lopussa. Myös pika-arpoja myytiin lähetystyön hyväksi. Itse ostin kaksi kangasväreillä painettua tyynyliinaa. Monenlaista tavaraa on tarjolla, käykäähän katsomassa. Pitäjäntupa on vielä auki tämän ja ensi viikon eli 16.8. asti.
Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo