keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Timantteja Myllyteatterissa

Timanttien kimallusta Kyläparin Myllyteatterissa sunnuntaina 26.07.2009. Kuva AN.

Oli polttavan kuuma ja hikinen pyhäpäivä Kiteellä Myllyteatterissa. Iho paloi ja käry kävi, hyvä kun ei tullut pyörtyminen, lähellä se ainakin minulla oli. Onneksi tauolla pääsi vähäksi aikaa varjoon, ja voi hieman vilvoitella itseään. Huono juttu, että sadekatos puuttuu, se suojaisi myös auringolta.

Katsojia oli paikalla runsaasti, ei ihan täyttä katsomoa, mutta kovinkaan monta henkeä lisää ei olisi mahtunut. Kesäteatterit ovat nykyään haluttuja viihdykkeitä, kovin vakavahenkistä katsottavaa ei yleisö nähtävästi halua. Timantin kimallus on Leena Kotilaisen kirjoittama ja Tarja Jäniksen ohjaama veijarikomedia, jonka kiteeläiset esittävät ihan kivasti, melua ja meteliä on riittämiin. Lavasteiden teossa on mielestäni osoitettu kekseliäisyyttä, kun pieneen tilaan on kyetty saamaan varsin monta esityspaikkaa. Kulissit on Petra Luukkais
en opinnäytetyö. Petralla on aika suuri rooli myös itse näytelmässä, jonka hän vetää tarmokkaasti. Naiset ovatkin tämän näytelmän tarmonpesiä, kuten myös talon vanha isäntä, Kaarlo Holopainen, joka "kuolee" näytelmässä, mutta myöhemmin herää udelleen eloon. Hauska rooli oli myös Esko Juvosella, joka esitti naapurin emäntää. Ihan hyvin se meni, oli hieman erilainen emäntä kuin yleensä, pitkä ja rotevatekoinen ihminen. Eskoa taisi pelottaa, että tissit tipahtavat tielle, kun hän aina piteli käsiään rinnan alla käsilaukun ohella. Hermanni Nieminen Viljona, toisena vätysveljeksenä, erottuu aina joukosta positiivisesti. Myös kesälahden Katja Asikaisella oli pienehkö rooli Jaanana, Matin ja Kaisan tyttärenä. Arja Havukainen, Matin vaimona, oli uskottavin maalaisemäntä koko seurueesta. Anni Malinen Bellana, oli toinen Matin ja Kaisan tyttäristä. Hänellä oli melko suuri ja sympaattinen osasuoritus.

***
Tällä viikolla aika on mennyt tyttöjen kanssa mansikkaretkillä, myös metsävadelmat alkavat olla kypsiä. Ja sieniäkin löytyy, etenkin tatteja. Tällä viikolla on satanut joka päivä, mutta lämmintä on ollut. Vähempikin sade riittäisi, pian iskee perunoihin rutto. Huomisiltana
on runomatinea Tikkalassa Kassan Baarilla klo 19.00, mm. Anna-Liisa Alanko esiintyy.

Oikein hyvää keskiviikkoiltapäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

torstai 23. heinäkuuta 2009

Huikea Kätkäläinen Tohmajärvellä

Herrasväki Hurskaisen kahvipöydässä Pietari ja Iitamaria keskustelevat. Takana seisoo Aimo Hurskainen. Kuva AN


Päähenkilöt kiittävät yleisöä esityksen lopussa. Ohjaaja väitti, sillä heillä oli "kaikkien aikojen mahtavin yleisö", mutta taisi olla niin, että yleisö sai nähdä kaikkien aikojen mahtavimman esityksen! Kuva AN.

Tiistai-iltana kävimme, mieheni ja minä, katsomassa Tohmajärven kesäteatterin esityksen Kätkäläisen jättipotti. Esitys oli niin hauska, suorastaan riemukas, että on ihan pakko kehua sitä. Pietari Aholaisen roolissa toimi Raimo Bergman, ja hänen suorasukaisena vaimonaan Iitamariana Raili Björn. Päähenkilö Pietari alias Raimo oli niiiin mahtava ikiliikkujan ja elohopean nopea mies, joka nauratti yleisöä lähes joka repliikillään. Vaikka pääosan esittäjä onkin jo ikämies, ei hänen veroistaan löydy monesta nuorestakaan ihmisestä, puhumattakaan jo 70 lähestyvästä henkilöstä.

Monilla sivuosien esittäjällä oli kolmekin eri roolia, eräs heistä on Mikko Sairanen, joka on kuulemma aikaisempina vuosina pyrkinyt teatterikorkeakouluun. Mikolla onkin hyvät esittäjänlahjat, etenkin laiskana ja tupakoivana tarjoilijana hän jäi hyvin mieleen. Mervi Venäläisellä, Veijo Hämäläisellä, Kirsi Kaikolla sekä Pentti Lindsbergillä oli myös monta pientä roolia, joissa he pääsivät hyvin esille. Rikkaina talollisina Hurskaisen pariskuntana näytelmässä oli isot roolit Markku Hämäläisellä ja Eeva Mannisella, joskin he ovat esitysvuorossa vuorottain Teemu Jaatisen ja Seija Pirhosen kanssa. Minusta Eeva ja Markku olivat oikein onnistunut pari, jonka varakkuus tuli esille mm. kahvittelukohtauksessa, kun emäntä kattoi pöydän Myrna-astioilla.

Näytelmän on ohjannut Jouko Tyyni, jolla on jo vuosikymmenien kokemus alalta. Varmaa ja hyvää työtä Jokelta ja Tohmajärven näyttelijäporukalta. Kiitokset heille vielä kerran hienosta esityksestä!

***

Eilen oli taas Joensuun vuoro, kävin ravintoasiantuntijan puheilla. Olisi tarkoitus karistaa kiloja enemmänkin, saa nähdä mihin sisu ja kyvyt riittävät. Alku on kuulemma ollut lupaava. Kun on diabetes ja huonot polvet, on paljon painavia perusteita painon pudotukseen. Loppui välipalojen mussuttaminen, jotka ovat olleet minun heikkouteni. Tähän asti olen saanut ravitsemusneuvontaa kunnan diabeteshoitajilta, jotka ovat ansiokkaasti osanneet motivoida minua elämänmuutoksessa. Nyt on enää kaksi vastaanottoa vuosittain, joten seuranta on jäänyt vähemmälle. Oikein hyvä, että lääkäri antoi minulle tämän lähetteen, uskon ja toivon siitä olevan paljon hyötyä.

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Kylässä Karvisen Kissanpäivillä Roukalahdessa

Pyhäselkä siintelee selän takana. Rannasta näkee Joensuuhun saakka, ja kalaa nousee järvestä runsaasti. Kuvassa Martti Karvinen vaimonsa Päivi Kurosen kanssa.

Päivi Kurosen ja Martti Karvisen matkailutila Karvisen Kissanpäivät ovat Liperin Roukalahdessa, osoite Roukalahdentie 33. Kuva talon pihasta.

Tikkalan tyttö, Päivi Kuronen päätyi emännäksi Liperiin Martti Karviselle. He kävivät yhdessä aikoinaan Ilomantsin maatalousoppilaitosta n. vuoden 1980 tienoilla, jossa he tapasivat toisensa. Siitä lähtien pari on tehnyt töitä yhdessä Martin omistamalla maatilalla, jonka pellot on nyt vuokrattu naapurille. Nykyään tila on erikoistunut maatilamatkailuun. Molemmat ovat käteviä käsistänsä, ja se näkyy kaikesta. Päärakennus on kunnostettu ja laajennettu matkailukäyttöön, sen lisäksi talossa on kaksi vuokrattavaa "mökkiä", joista suurempi olikohan 80 neliömetriä kooltaan, saanut viiden tähden Malo-luokituksen. Kotieläimiä tilalla on monta lajia, on erirotuisia kanoja ja kukkoja parikymmentä kappaletta, omina ryhminään ja omissa "bokseissaan". On vuohia ja lampaita, joista viimeksi mainitut olivat läheisessä saaressa kesälomalla. Kanit asuvat pihassa omassa kopissaan, myös possuja sanotaan löytyvän. Niin - ja tärkeimmät lemmikit olivat tietysti kissat, joita on elävinä noin kolme aikuista ja kaksi pentua, ja niiden lisäksi vielä 600 kappaletta kissapatsaita, kaikki erinäköisiä ja kokoisia: "kovia ja pehmeitä, isoja ja pieniä, mustia, valkeita ja kaikenkirjavia".

Vanhasta navetasta kunnostetaan nyt kahvi- ja kokoustiloja vieraiden käyttöön. Toisella puolen navettaa asuvat lampaat ja vuohet omissa karsinoissaan, niitä voi seurata kokoustilan ikkunasta. Siihen on hankittu myös vuolukivitakka, johon voi panna tulen loimuamaan ja antamaan huoneeseen tunnelmaa. Navettaan tulee Päivin kissakokoelmalle oma tila, jossa vieraat voivat niitä käydessään ihastella.

Talossa on hyvin ystävällinen ja lämmin tunnelma, ei ihme että matkailijat viihtyvät ja tuntevat itsensä tervetulleiksi. Isännällä on aikaa vieviä harrastuksia kylän toiminnoissa. Roukalahden teatterissa hän näyttelee Tankki täyteen- näytelmässä useita pieniä rooleja, on myymässä lippuja ja vähän joka paikassa. Hän on myös Roukalahden kylätoimikunnan puheenjohtaja, joten kylän menestys ja yhteinen hyvä on hänelle sydämenasia.

Kissanpäivien pääpalvelu on majoitustoiminta, mutta tilauksesta saadaan myös ulkopuolisen toimittamana ruokailupalveluja. Ohjelmaa voi lukea netistä sivuilta http://www.karvisenkissanpäivat.com/
Sieltä löytää myös muut tarvittavat tiedot. Joten ei kun menoksi...

Oikein hyvää tiistaipäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Suvut ja sukulaiset, yhdessä ja erikseen

Maurin veli Arvo Manninen vaimonsa Eeva Mannisen kanssa. Kahvitteluhetki kesällä 2007. Eeva on innokas harrastajanäyttelijä, ollut avustajana useassa elokuvassakin. Kuva AN.


Häivekuva
Hiljaa seisoo honkapuomi,/ äänetönnä nousee päivän luomi./ Usvavaippa soutaa yllä metsäpellon,/ yli usvavaipan ääni korpin sellon./ Häivehämärässä syntyy hankosarvet,/ salvaa sorkka sarkaan arvet./ Syntyy jyry uros, herkkä naaras, arat kaksoisvasat/ alla usvan seisahtavat,/ tuijottavat kuulostavat./ Toteavat vaaran vaistonvarat./ Sarvet korvat heilahtavat,/ turpa säkä värähtävät,/ karkuun, karkuun karahtavat./ Sorkkalauman nielee pellonlaita,/ tietä meneville viittoo seiväsaita./ Kuuluu jyty, kumu kintunsoiton,/ häipyy häivekuva aamunkoiton./ Hetken eessäni näin hirviperheen,/ karkasivat - tein kai jonkin erheen.// 

Antero Halttunen antologiassa Asemalaiturilta minusta pusertui kaikki. Kokkola 1976.
***

Kiirettä pitää näin kesällä ja eläkeläisenä. Alkuviikosta neljänä päivänä olin lasten kanssa, ja nyt loppu viikko menee juoksennellessa sinne tänne. Eilen oltiin Joensuussa, jossa satoi päivällä kaatamalla useampaan kertaan. Illalla siivosin hunajamansikat pakasteeseen. Tänään lipsahdimme Mässällä päiväkahvilla, ei joutanut koululaisen kanssa marjaan, valitettavasti. Lapset niin innolla odottavat mummoa marjareissulle, mutta kun niittivät mansikat ja heinätkin tiepuolista. Eivät yhtään ajattele pientä perhettä, joka vannoo metsämansikoiden nimeen. Onneksi ei sada joka päivä ja koko aikaa, niin kuin viime kesänä. Ja välillä on sentään ihan hellettäkin. Kuulin että elokuun loppupuolella joku Juvosen sukuseura (ei meidän) pitää sukukokousta Jouhkolan hovissa. Siihen on lähetetty joillekin kutsuja, sain asian tiimoilta tiedustelun Kiteeltä. Tämä sukuseura ei taida olla SSKL:n jäsen, koska en ole huomannut Sukuviestistä ilmoitusta. Eipä silti, ei Kontkasetkaan ilmoittele Sukuviestissä, vaikka se on ihan maksutonta. Kontkasilla on kuitenkin suuri ja komea sukulehti Kontkaset, joissa asiat puidaan perusteellisesti. Isäntä innostui lämmittämään savusaunaa, otin siitä muutaman valokuvan. Olen pohdiskellut kunnollisen kamerakännykän ostamista. Se olisi aina mukana kun tarvittaisiin eikä painaisi paljon. Saahan nähdä mihin sitten päädynkään. Oikein hyvää pyhänseutua kaikille lukijoille ja käykäähän nyt kesäteattereissa toivoo Aili-mummo

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Ihana kesän aromi...


Lintulan kirkko 29.06.2009. Kuva AN.


Tästä minä menen/ yli viljapellon/ ja kaste jaloissani/ kuin niljakas eläin./

Ahven ponnahtaa/ järven pinnasta/ ja putoaa kuin ammus,/
hetken värisee vesi/ ja minä/ kuin yhtä sen kanssa olisin.//


***


Vain käteni mahtui/ usvan ja veden väliin./ Männyt kylpivät kasteessa/
ja hevonen laitumella/ oli pysähtynyt ja odotti./
Juuri sillä hetkellä/ pyörähti aurinko/ metsän harjalle,/
pilvien vuoksi sitä ei näkynyt/ mutta tunsi.//

Mirja Kuivaniemi antologiassa Asemalaiturilta minulta pusertui kaikki. Kokkola 1976.

Koululaisen ja toisen kaksosen kanssa kerättiin mansikoita metsästä tienvarresta. Äiti ja kolme muuta lasta olivat käymässä Joensuussa asioilla. Hiki virtasi ja itikat purivat minkä kiireiltään ehtivät. Onneksi oli tuuli, joka aina välillä puhalteli niskaan. Palasimme melkoisen väsyneinä mummolaan ja rupesimme syömään...

Kyllä tytöille maistuivat mansikat, pelkäsin, että he "maistelevat" koko kerätyn mukillisen, mutta onneksi siitä jäi vielä toisillekin. Ainakin maistiaiset. Isompi kaksonen on vielä niin pieni itsekin, että lupasin hänen syödä kaikki keräämänsä marjat ja lisäksi vielä mummonkin keräämiä. Koululainen taas innostui mustikoista, kun sattui matkan varrella niitä hoksaamaan. Toppuuttelin niitä keräämästä, sillä kaikki mustikat eivät ole vielä kypsiä, eikä mustikat niin pian pilaannu kuin mansikat. Lopulta tyttö lopetti mustikoiden jahtaamisen, ja tuli perästämme mansikoita keräämään. Koko saalis taisi jäädä alle puolen litran, mutta tietenkin ne ovat erinomaisia aromiltaan ja maultaan, ei niitä voi edes verrata viljeltyihin mansikoihin.

Vanhin tyttö on tullut siihen ikään, että hän ikävystyy hirveän helposti. Sain kuulla monta kertaa: "Milloin se äiti tulee?" Taisi mennä peräti kolme tuntia lähdöstä, kun äiti tuli toisten tyttöjen ja mansikoiden kanssa. Minäkin tilasin meille yhden laatikollisen, eivät olleet nämä sengat kovin hyviä, oli paljon homeisia ja litskaantuneita marjoja. Laitoin niistä pääosan hilloksi. Tänä vuotena en aio säilöä niin paljon mansikoita kuin edellisinä vuosina, mansikka ei ole mielimarjani, varsinkaan viljeltynä. Sen sijaan metsämansikoita suorastaan rakastan, mutta nyt niillä on ollut parempia suita syömässä. Lapset tietenkin ovat tärkeämpiä kuin me vanhat huuhkajat.

Olisi vielä ehdittävä kierrellä niissä kesäteattereissakin, pian niitä ei enää ole...

Oikein hyvää keskiviikkoiltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo