tiistai 30. kesäkuuta 2009

Retki Heinävedelle

Heinäveden uuden Valamon kirkko 29.06.2009. Kuva AN.

Eilen heittäydyimme erään keskikarjalaisen yhdistyksen mukaan, ja matkustimme Karhun linja-autolla Heinävedelle. Ensimmäinen käyntikohde oli oli Kerman Savessa, jonka nykyään omistaa Tulikivi Oy. Esillä olivat uudet trendituotteet, muuten huippuhinnakkaat. Olisin ostanut lasten astioita, mutta ne olisivat viidelle lapselle maksaneet lähes puolitoistasataa euroa, joten tuumasta oli luovuttava. Kalliiksi olisivat tulleet yhdellekin. Poistomyynnissä oli vanhaa Heinäsarjaa, ja siitä löysin itselleni nimikkomukin. Tähän mennessä minulla ei ole sellaista ollutkaan, mutta entinen Heinäastiasto on meillä ollut jokapäiväisessä käytössä useita vuosikymmeniä. Ei niitä astiastoja kannata ostaa ihan uusia vuosittain, tulee se niin kalliiksi. Joimme aamukahvit Kerman Savessa, ja lähdimme liikkeelle Uuteen Valamoon, jossa en ole käynytkään kuin kerran noin 30 vuotta sitten.

Valamo oli kokenut suuren muutoksen viimeisestä käynnistäni. Piha-alue oli täyteen rakennettu, joka tuolloin 70-luvun lopulla oli väljä.
Nippanappa kuski sai auton pihassa käännetyksi. Aikaa meille annettiin kaksi tuntia, mutta se oli melkoisen vähän, kun ensimmäinen tunti kului syömiseen. Ehdimme syömisen ohella vilkaista kirkkoa, johon sain kuvausluvan ja matkamuistomyymälää. Sieltä ostimme tuliaisiksi kirjoja ja viinipullon, vanhoja lehtiä ja mainoksia sai ottaa ilmaiseksi.

Sunnuntaina 28.06.09 oli kirkossa pidetty vaikuttava jumalanpalvelus, jossa mukana oli ollut monta piispaa ja arkkipiispaa, mm. Kyproksen arkkipiispa Krysostomos oli tuolloin Suomessa vierailulla. Opas kertoi hyvin ystävällisesti näistä, kun kysyin sitä häneltä. Sunnuntain lehdestä (Karjalainen) luin, että lauantaina tulkkina toiminut nunna Kristoduli ei saanut lupaa arkkipiispa Leolta kääntää erään toimittajan kysymystä isä-Mitrosta hänen virastapidättämisestään. Toimittaja oli myös yrittänyt vieraalta kysyä heidän kantaansa pappien Eu-ehdokkuuteen, oli senkin kysymyksen arkkipiispa Leo keskeyttänyt. Nähtävästi puheenaihe ei ollut niin arvokas, että se olisi kelvannut arkkipiispojen väliseen keskusteluun. Tämä on minun johtopäätökseni.

Eiköhän ortodoksikirkon olisi jo aika astua "kaapista" ulos? Noin vanhakantainen ajattelu ei iske oikein nykyihmisen ajatteluun.

Päiväkahvit joimme Lintulan luostarissa sen vanhassa päärakennuksessa. Myös entinen kivinavetta oli tukevasti pystyssä. Viimeksi siinä on hoidettu lampaita. Nykyään luostarissa valmistetaan kirkkokynttilöitä eli tuohuksia. Kesäaika kuluu turistien palvelemisessa ja ympäristön hoidossa. Lintulan kirkko on remontoitu, ja luostarin asuintiloja, keljoja, laajennettu. Valitettavasti en muistanut kysyä montako sisarta nykyään luostarissa asuu vakinaisesti.

Päivä meni kaunista isänmaata katsellessa, joskin harmitti hiukan tienvierusten pusikoituminen. Ne olivat huonomassa kunnossa kuin meillä Pohjois-Karjalassa. Olisi metsureille töitä!

Oikein lämmintä ja kaunista kesän jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

lauantai 27. kesäkuuta 2009

Kenelle kellot soivat?

Lieksan ulkomuseo elokuussa 2008. Ukkosta ilmassa; värivirhe kuvassa!

Taas on talonpojille luvassa jäitä niskaan, kun Valio alentaa tuottajille maksettavaa maidon hintaa 4,5 centtiä litralta. Tänä vuotena jo yhteensä n. 10 centtiä tuottajille maksettua maidon hintaa on pudotettu. Syy on kuulemma ulkolainen maito ja maitotuotteet, mutta itse epäilen eniten Valion Venäjän kauppaa, jonka iso ja kaunis meijerijärjestö aikoo maksattaa talonpojilla.

Luin taas Maaseudun Tulevaisuudesta, että isoja maatiloja on menossa konkurssiin. Lisäksi monet uhkailivat yleisönosastossa lopettavansa kannattamattoman tuotantonsa, mikä on hyvin ymmärrettävää. Isolla tilalla velatkin kasvavat nopeammin, ja maatila on suoritustilassa heti kun pankki/pankit eivät anna enää lainaa. - Miten käy Tikkalan maidontuottajille tässä rytäkässä?

Maidontuotannon kiintiöjärjestelmä on loppuu lähiaikoina myös Suomessa. EU on jakanut lisäkiintiöitä tuottajille ennen kuin se lopettaa kokonaan kyseisen kiintiöjärjestelmän. Niinpä suurtuottajat ovat joutuneet ostamaan suurilla rahasummilla oikeuden itselleen tuottaa maitoa satojatuhansia tai miljoonia litroja. Nekin on maksettu selvällä setelirahalla muiden laajennusinvestointien ohessa. Jokaisella suurella maitotilalla on paljon velkaa, josta on maksettava lyhennykset määräpäivänä pankille.

EU tappoi ensin pienet tilat, nyt on vuoro suurilla tiloilla. Juuri niin kuin itse pelkäsin. Tämä on tapahtunut hiljaa hivuttamalla. Meillä Suomessa ei helposti hypitä barrikadeilla niin kuin esimerkiksi Ranskassa, vaikka kyllä syytä olisi!

Meidän kuluttajien on ostettava kotimaisia maito- ja muita tuotteita, jotta niiden saanti olisi tulevaisuudessakin turvattua. Eurooppalaiset tuotteet ovat tulleet meidän marketteihimme jäädäkseen. En kyllä osta balttilaisia juustoja, vaikka mikä olisi. Vaikka saisin kuinka halvalla.

***

Tänään on Potsilauantai. Kaupalla kisataan iltapäivällä Särkijärven ympäriajon merkeissä. Myös tontteja esitellään kyläyhdistyksen toimesta ihmisille, jotka haluavat rakentaa Tikkalaan omakotitalon. Tänne onkin muuttanut nimekästä väkeä useina vuosina, onhan meillä tarjota hienoja vesistöjä yleisine uimarantoineenja venevalkamineen. Lahnalammin mailla on rakenteilla huvila, sen perustuksia ollaan parhaillaan tekemässä.

Kassan baari täytti muutama viikko sitten vuoden, ja nyt kesällä asiakkaita varmaan riittää, ovathan kesävieraat jo saapuneet. Myös meidän naapurimme Järvenpäästä tulivat kesäkuun puolenvälin jälkeen. Tällä viikolla myös helteitä on ollut lähes joka päivä, joten nauttikaamme hienosta kesästä, kun se kerran lopulta saapui.

Oikein hyvää ja lämmintä lauantaita kaikille lukijoille toivoo Aili
-mummo!

Ps. Huomaathan, että kirjoitin näin kuusi vuotta sitten!

torstai 25. kesäkuuta 2009

Matkailua ja muuta mukavaa...

Tikkalan naisia Budapestissä lokakuussa 2007.


Kirjoittelu on näin kesäkiireiden aikaan jäänyt vähemmälle, kun ei ole ehtinyt. Piipahdimme eilen Joensuussa asioilla, noudin mm. Huokkolan paperit Kontkasen sukuseuran arkistonhoitajalta. Vielä pitää lainata kirjastosta Liperin historiakirjoja, ja tutustua tarkkaan saatuun materiaaliin. Muutaman viikon perästä on sukuseuran kokous, jossa sukukirja-asioita voi vielä tarkistaa ja lisätä tietoja. Kaikkiin sukulaisiin ei kuitenkaan voi saada yhteyttä, netistä saa tietoa Kontkasista sukuseuran sivuilta. Sieltä löytyvät myös yhteystiedot henkilöihin, joihin voi ottaa yhteyttä. Kontkasten linkki on: http://www.kontkaset.fi

On kaunis kesä ja ystäväni Marjatta Nousiainen (kuvassa oikealla) soitti, ja pyysi matkaseuraksi Venäjälle ja Viroon. Matka tehdään syksyllä ja se Okran tämän vuoden ohjelmassa. Niinpä sittenkin perun puheeni ja matkustan esi-isieni valtakuntaan, vaikka sanoin etten enää lähde sinne. Kun nuo polvetkin ovat kovasti huonot, eivät kestä paljon kävelemistä ja kyykkimistä. Mutta ainakin saahan sieltä -toivottavasti - paljon valokuvia, joita voin hyödyntää esimerkiksi tässä blogissa.

Ajattelin eilen käydä ostamassa erästä lääkettä, mutta kun tarkastin reseptiä, huomasin että se oli jo mennyt vanhaksi. Tuli taas Tohmajärven reissu, sillä lääkettä on saatava pikapuolin. Jokainen resepti on uusittava eri aikaan, yleensä. Elämä on paljon mutkikkaampaa, kun on vakituinen lääkitys, ne on otettava huomioon joka päivä. Ja lisäksi kiloja on saatava vähenemään, joten ruoka- ja juomavaliosta on pidettävä aika tarkkaa lukua. Diabetes opettaa ainakin kohtuullisen säännöllisille elämäntavoille, joten se on joidenkin mielestä ihan "positiivinen sairaus", vaikka se kavala onkin.

Alkuviikosta tilasimme netistä valokuvia parin vuoden ajalta. Silja käsitteli kuvat ennen sitä, joten pian saan ihailla kameran satoa. Tilasin myös valokuvia Riihiahon ex-martoille. Onhan noita tänä vuotena tullut otettuakin, koska kamera on ollut joka kokouksessa mukana.
Tyttöjen touhuista taas teemme kuvakirjan ennen joulua. Niistä on mukava muistella menneitä ja tiirailla prinsessojen kasvua ja kehitystä.

Oikein hyvää ja kaunista torstaipäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Runon vääntämistä pakosta ja pakotta

Raili Näätäsen pajupiha Tohmajärvellä v. 2007.


Vihdoinkin sain tehdyksi tervetuliasrunon Kontkasille sukujuhlaan lauantaina 4.7.09 Joensuussa. Työ tuntui hankalalta, kun ensin oli perehdyttävä Kontkasidentettiin, joka on minulle ollut aikalailla hukassa. Toki haluan tutustua oikeasti omaan sukuuni, vaikka muistot äitini suvusta ovat mitä ovat.

Nyt ovat ajat toiset, ja samoin myös ihmiset. Serkkujani äidinpuolelta en tunne montakaan, mutta noin teoriassa olen tutustunut heidän sukupuuhunsa, olenhan koonnut ukkini Tohmajärven sukuhaaran. Ukilla ja hänen veljillään on melkoisesti jälkikasvua olemassa. Sitten on vielä mummon sukuhaara, jota en tunne senkään vertaa. Kovin eriseuraista tämä Kontkassuku. Arvostavat vain omiaan, ainakin minun äitini niin teki.

Tein onnittelurunon ystävälleni, joka täyttää huomenna pyöreitä vuosia. Sitä ei ollut vaikea tehdä. Meillä on ollut monia hienoja hetkiä elämässä ja yhteisen harrastuksen parissa. Olen saanut ystävältäni suurta tukea elämäni vaikeimpina aikoina. Toivon, että minusta olisi ollut myös hänelle apua ja lohtua hänen elämänsä koettelemuksissa. En tiedä, minä olen itsekeskeinen ihminen, toivon silti hartaasti, että voisin jakaa jotakin itsestäni muille. Nykyään ovat lapsenlapset olleet lohtuna ja ilona elämässäni.

***

Nyt on kesäkukat laitettu ja suvun haudatkin kunnostettu. Tikkalassa ei nykyään ole erikseen hautausmaan hoitajaa, siksipä yleisilme on siellä hyvin roskainen ja siivoton. Seurakunta lopetti meillä kokonaan hautojenhoitopalvelun, ainoastaan muutamat yksityisfirmat hoitavat maksua vastaan hautoja. Roskia heillä ei ole aikaa lakaista, korkeintaan haudan päältä, hyvä jos sitäkään. Miten lie kukkien kastelun laita? Kovasti näyttivät kukat kuivilta. Tikkalan hautausmaata ei ole nurmetettu, on kuulemma liian kallista. Pitäisi ensin levittää savikerros koko hautausmaan yli, jotta sen voisi nurmettaa. Vesi menee hiekkamaan läpi ihan hetkessä. Tein haudoilla hommia 2,5 tuntia, lisäksi mieheni, joka kävi välillä kotona noutamassa lannoitteet. Olen hoitanut yhdeksää hautaa kahdesta eri suvusta jo yli 40 vuotta. Saa nähdä, kuka jatkaa jälkeeni...

***

Tuo alussa oleva kuva on Raili Näätäsen pajupihasta, Kemiestä. Se on ollut jo vuosia suosittu matkailukohde kesäteatterin lisäksi. Kesäteatteri alkaa jo muutaman viikon jälkeen taas esitykset Kemien teatterissa, jossa mm. kälyni Eeva Manninen on ollut innolla mukana jo monia, monia vuosia. Katsomo on katettu ja siellä on myös hyvät äänentoistolaitteet. Tänä vuotena esitetään Kätkäläisen jättipottia alkaen sunnuntaista 28.6.2009, joka on Potsi-sunnuntaina. Käykäähän katsomassa ja viihtymässä!

Oikein antoisaa sunnuntaita ja kesää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Kesä ja mummon kullat

Aili-mummon "kesähuvila".

Lintu salaperäinen

Lintu salaperäinen asuu tässä puussa.
Munii joka kuussa munan eri värisen.
Lintu salaperäinen asuu tässä puussa.

Tsekkiläinen kansanruno, suom. Eeva-Liisa Manner. Antogiasta Pikku Pegasos (2005)
Kesä on tullut vihdoin ja viimein, säätkin ovat jo oikein lämpimät ja kesäiset, sunnuntaina taisi olla lähempänä 28 astetta. Kävimme iltapäivällä Eevan ja Arvon kesämökillä Mässällä. Kestitys oli hyvin vieraanvaraista kuten muulloinkin. Tuli myös kuulumiset vaihdettua. Päivällä kävivät meillä pojan "naiset", ja tänään olivat kaksoset mummon ilona hoitamassa (lue: kastelemassa) kukkia. Tyttösillä oli tekemistä riittävästi. Välillä kävimme tuvassa syömässä, ja keskustelimme elämän perustotuuksista. Eve kysyi kissoista, ja selitin, että kun kissa tai muu kotieläin tulee vanhaksi, se viedään eläinlääkärille, joka antaa eläimelle piikin, ja sitten se nukkuu pitkään uneen, josta ei enää herää. Pippuri järkeili ja sanoi: "Siehän oot jo vanha". Eve lisäsi siihen: "Eihän ne vielä anna sinulle piikkiä?" Minua nauratti, ja sanoin, että minä olen jo saanut monenlaisia piikkejä, mutta sellaista piikkiä ei ihmisille anneta.

Sitten mummo lauloi nukkumattilaulun, ja tytöt lauloivat mukana. Sitten se piti vielä lukea uudelleen ääneen, ja myös muita runoja Pikku Pegasoksesta. EVe hoputti koko ajan: "Lähetään jo ulos leikkimmään!" Lopulta lähdettiinkin, ja taas alkoi kukkien kastelurumba uudestaan.

Jo alkavat syreenitkin kukkia, samoin kuin pihlajatkin. Tänä vuotena tulee paljon pihlajanmarjoja. Joimme päiväkahvit, ja lähdimme kasvimaalle tekemään kylvötöitä. Jäi sitä hommaa vielä huomiseksikin. Aamupäivällä käyn Tohmajärvellä hammashoitajalla, ja toimittelemassa muita asioita.

Oikein hyvää tiistai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo