perjantai 29. toukokuuta 2009

Pilkan aiheita?

Margitin saaren kukkaloistoa syksyllä 2007.
Harley Parkinson

Lähtevät baanalle, stradalle,/ polkaisevat/
kaljunkiiltävät pyöränsä matkaan/ pitkin palvelutalon/
loputonta käytävää, antavat hanaa,/ kumi palaa, muisti palaa/
Vapauden kesytön tuuli ulvoo/ sudenharmaissa päissä:/
On the road again!/ Lets's go/ Täältä tulee Harley Parkinson!/
Sellaista se on, ikinuori rakkaus,/ rollaattorirakkaus/ se paras/
Dosetissa päivän pillerit, tahdistimessa/ takuutuoreet patterit. Antaa palaa!/
Ei tutise kyhmyinen käsi/ omia aikojaan,/ ei hamuile olematonta/ hampaaton suu/
Täältä tulee harrikkajengi,/ tosi paha porukka,/
orastavia pääkalloja, hauraita, onttoja/ sääriluita ristissä/
Harley Parkinson! Lisää hanaa!/

Kundit ja gimmat, döbit ja dillet,/ Erkit, Emmit, Dorikset, Villet/
Edestakaisin/ pitkin palvelutalon apeaa käytävää,/
pitkin kutsuvasti kiemurtelevaa tietä,/
kohti Rovaniemeä, Rondaa, Roomaa, yli Rialton/
ikinuori on pyhä kiima, rakkaus,/ eikä koskaan sammu/
vapauden varttihullu, järjetön kaipaus!/

Tommy Tabermann kokoelmassa Valitusvirsiä valkoisille heteroille (2005)
Raju on tämä pilkkaruno, monet varmasti loukkaantuvat. Harley Parkinson on olettamukseni mukaan Parkinsonin tauti, joka on yksi julmimmista sairauksista, joita olen nähnyt. Niitä ihmisiä, jotka tähän tautiin sairastuvat, ei pidä pilkata. Kuulemma entinen valtiovarainministerikin, Iiro Viinanen, sairastaa tätä tautia, tosin vielä varsin hyväkuntoisena. Jokaisella sairastuneella tauti etenee omaan tahtiinsa, jollakin nopeasti, toisella paljon hitaammin.

Tämä runo kuvastelee myös vanhojen ihmisten elämää, kun muisti palaa tai ei palaa. Puhutaan jopa pyhästä kiimasta ja rakkaudesta. Minusta tämä runo on liian raju ja absurdi, jossa halutaan nähdä elämän loppuvaiheet surkuhupaisena jatkumona. Tämä on ainakin lähiomaisille raskas ja koetteleva asia, jossa kuolema päättää vihdoin lähiomaisen kärsimyksen.

Taberman itsekin on kuusissakymmenissä oleva kansanedustaja. Minusta tämä kokoelma on Tabermannin kaikkein huonoin ja harrastelijamaisin. Voi myös sanoa, että Tommylläkin on itsellään kaikki tämä edessäpäin, mistä hän pilkkaa toisia. Jokainen meistä saa oman osansa kärsimystä, syystä tai syyttä.

Tulossa on Helluntai, kevään juhla. Huomenna on lakkiaiset ja koulujen päättäjäiset.
Oikein heleää Helluntaita kaikille toivoo Aili-mummo

torstai 28. toukokuuta 2009

Historiaa ja Marttakokouksia

Riihiahon marttoja Perinnepihassa lounaalla, edessä puheenjohtaja Eila Simonen. Tunnelmallinen tupa, ikoni nurkassa.
Honkavaaran ekumeeninen siunauskappeli läheltä katsottuna. Todella massiivisesta hirrestä rakennettu.

Olemme taas tänään saaneet viettää aurinkoista kesäpäivää, vaikkakaan ei kovin lämmintä. Lämpötila on ollut jossain 18 asteen vaiheilla ja tuuli on pureva. Marttamme kokoontuivat viimeiseen viralliseen kokoukseensa Riihiahoon Alapihan taloon, jonka seinien suojassa kävin vuosian 1948-53 kansakoulua peräti viiden vuoden ajan. Talo on tosin toinen, mutta piharakennukset ovat entisiä. Kaikki hyvässä kuosissa ja maalissa vaikka vanhoja ovatkin. Se vanha talo, jossa kävin koulua, oli rakennettu 1800-luvulla.
Alkuperäisen tilan nimi oli Hästilä, ja nykyinen tila sijaitsee talon alkuperäisellä paikalla. Ensimmäinen isäntä Hästilässä oli Kostamon Anttilan tilan (nro 12, vanha/nro 17, uusi) Mikko Simonen (1760-1810), joka hallitsi tilaa 1803-1810. Mikko Simonen oli harrastanut perunanviljelyä, joka on jäänyt historiankirjoihin. Simoset ovat olleet yritteliästä ja oma-aloitteista väkeä, joista olisi paljonkin kerrottavaa, ovathan he asuneet Onkamossa noin 300 vuotta. Myös omat esi-isäni liittyvät Simosen sukuun. Lisää Simosen suvusta voi lukea teoksesta Havutar, hyvä emäntä, jonka olen koonnut.

Meillä oli hauska ja rattoisa kokous. Puheenjohtajana toimi taas Eila Majoinen, ja sihteerimme Raili Kuronen kirjoitti pöytäkirjat. Talonemäntä Tuula Simonen ja minä toimimme pöytäkirjan tarkastajina. Pari Mattiakin vilahti mukana osan aikaa, pitäähän olla kyytimies. Yhdistys lopetettiin ihan sovinnossa, yhtään tappelua ei 50 vuoden aikana ole järjestetty, vaikka puheenjohtaja sitä muka epäilikin.

Ukki taas oli lapsenvahtina minun puolestani. Kävi ihan kateeksi, kun hän kertoi tyttöjen puuhista. Oli ollut kiikkumista, sitten leikkimökin siivousta ulkona. Se oli sujunut siten, että toinen kaksonen oli pidellyt mahallaan maaten pöydällä rikkalapiota pystyssä ja toinen oli harjalla lakaissut mökin lattiaa. Sitten vuoroja oli vaihdettu. Viime keväänä sain minä ihan sovussa siivota mökkiä, joka oli hiekan, kivien ja muiten roskien vallassa. Sitten oli menty sisälle, Pippuri oli tuonut Lasten raamatun ukille, ja sanonut mitä luetaan. Kaksoset olivat istuneet toinen ukin polvella, toinen vieressä, Angi oli istunut tuolilla. Sitten hän oli laulanut kauniilla äänellään seurakunnan kerhossa oppimiaan lauluja.

Niin se meni mukavasti tämäkin päivä iltaan. Aamulla oli sähköt poikki jo toisena päivänä PKS:n linjatöiden vuoksi. Kävin aamupäivällä Tohmajärvellä hammaslääkärissä Hellin tykönä.

Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Mummoilua kesälaitumilla




Kesä ja matkailu kutsuvat meitä. Taideyhdistys Okra teki kulttuurimatkan Salmelaan Mäntyharjulle 4.8.2007.
Alimmainen kuva on Lappeenrannasta samalla reissulla. Tulomatkalla kävimme vielä Imatran koskella katselemassa sen kuohuja.

Tähän kesäntuloon liittyy joka kevät aina paljon työtä ja puuhaa. On siivottava sekä sisätilat että pihamaat ja muut aputilat. Pyykkiä riittää talven jäljiltä melkoisesti, mattopyykkiä ja talvivaatteiden pesua. Onneksi meillä on nykyisin nämä automaattipesukoneet, jotka helpottavat työtämme kovasti.

Omakotitalous maalla on parempi olla kahden hengen yritys, yhdelle se olisi rankkaa. En ole enää niin hyväkuntoinen, että jaksaisin tehdä kaikki työt yksin, onneksi minulla on apua. Kahdestaan me jaksetaan melkein mitä vaan, ainakin teoriassa. Kun piha-alueet on siivottu, pitää siirtyä sisätilojen kunnostukseen. Eilen pesin ulkokuistin ikkunat, ja mies siivosi sen muuten. Tänään kannoin kukat kesälaitumille mummon "huvilalle", joka on se ulkoeteinen.

Meillä nämä "huvilajutut" on ratkaistu aika luovasti. Savusauna lampareineeen ja ulkokuisteineen on meidän ikioma huvilamme, lisäksi tämä hirsitalo luonnon keskellä, jossa olemme asuneet jo vuodesta 1996 asti, on mielestämme erinomainen kesä- ja talviasunto.

Jotakin pitäisi laittaa myös kasvimaalle kasvamaan, muuten se kasvaa pelkkää roskaheinää. Herneitä ei ukki enää jaksa viljellä, vaikka tytöt niitä mielellään söisivätkin. Kaksoset ovat silloin tällöin täällä päivähoidossa. Onneksi hyvin mielellään. Yhtään itkua en muista heidän tehneen, olinpa heidän tai meidän kotona. Jos menen heille, pian tytöt sanovat, että mennään mummolaan. Ja sitten tietysti mennään. Kahden vuoden päästä kaksoset menevät jo esikouluun. Niin se aika rientää!

Oikein hyvää kesää ja sunnuntai-iltapäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

torstai 21. toukokuuta 2009

Honkavaaran Perinnepiha



Terveisiä Honkavaaran Perinnepihasta. Riihiahon Martat kävivät juhlimassa siellä tänään 50v. toimintansa lopettamista. Enää on jäljellä yksi kokous viikon päästä Alapihassa. Sen jälkeen emme kokoonnu ainakaan marttatoiminnan merkeissä.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Paljon kiitoksia emäntä Tarja Lehikoiselle. Valitettavasti pihapiirissä olevaan ekumeeniseen tsasounaan emme päässeet, sillä se on nykyään Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistuksessa. Perinnepihassa vietetään pääasiassa pienimuotoisia juhlia, sillä tilat asettavat omat rajoituksensa. Varsinainen matkailukausi ei vielä ole edes alussa, mutta silti siellä lisäksi vietettiin ainakin yksiä syntymäpäiväjuhlia meidän lounasruokailumme lisäksi. Ulkorakennuksessa on lisäksi museoaitta, jossa on vanhoja esineitä nähtävillä. Edellisinä vuosina entisessä laajennetussa navettarakennuksessa oli myös viininmyyntiä, olihan paikka viinitila, mutta kuuleman mukaan se on nyt lopetettu. Uutena toimintona on tsasounan takapuolella rakennettu kesäteatteri, jossa lapset ja aikuiset voivat käydä katsomassa näytelmiä. Katsomo on katettu, joten katsojilla on ihan hyvät oltavat.

Perinnepihan päärakennus on alkuperäisessä asussaan. Tuvassa on oikea entisajan tunnelma, ja siinä on tummaksi patinoituneet hirsiseinät. Kalusteina vanhaan maalaistyyliin pitkät pirtinpöydät ja penkit niiden ympärillä, lisäksi kaunis vanhanajan tuvanuuni helloineen. Näin kesällä voi kauniilla ilmalla oleskella myös ulkona, ja katsella avaraa maalaisympäristöä, jossa heinämammutti laiduntaa pellolla kesät talvet. Tämä on Hammaslahden Tiistaipiiriläisten aikaansaannosta samoin kuin pellolla sijaitseva muhkea tsasouna, joka on arkkitehti Ville Suonmaan suunnittelema. Aika suuri ponnistus kaiken kaikkiaan Hammaslahden ortodokseilta tämän mahtavan tsasounan rakentaminen, se on vaatinut paljon rahaa ja talkootunteja.

Paikka sijaitsee aivan kuutostien varrella Honkavaaralla, mistä se on helppo löytää. Poiketkaa kulkiessanne katsomassa.

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Aikuiselätettävä tai avustava perheenjäsen


Tohmajärvi Jouhkolan hovin rannasta. Tuolla lautalla seilataan kesällä...

Kullankarvainen leskenlehti
ulkorakennuksen seinustalla
juhlii sunnuntaita ja valkovuokkoja.
Käki jossain metsikössä
kukahtelee kevättä:
kukkuu, kukkuu...

Aili Nupponen 17.5.2009

Hiirenkorvat ovat jo auenneet, vaikka viime viikko oli erityisen kylmä. Heinikkokin jo vihertää; jospa se tästä vielä lämpeneisi! Lähiympäristön siivousta riittää vielä viikoiksi, mutta kyllä se siitä...Kun ei voi enää rehkiä pitkiä päiviä niin kuin ennen, silloin laittoi päivään tunteja lisää. Kesäaikaan pahimmillaan tai parhaimmillaan, lasten ollessa pieniä, jotakin 17 tuntia päivässä, eivätkä siltikään kaikki työt tulleet tehdyiksi, hyvä kun tärkeimmät. Sellaista oli pienviljelijän emännän arki, sunnuntait toki hieman lyhyempiä.

Ilman hyviä harrastuksia en olisi jaksanut enkä pysynyt järjissäni siinä hommassa. Vielä 1970-luvulla emäntä oli avustava perheenjäsen tai aikuiselätettävä. Tilastoissa siis AIKUISELÄTETTÄVÄ. Kyllä se oli ja varmaan on vieläkin emäntä, joka tekee pitempiä työpäiviä kuin niin sanottu isäntä, maanviljelijä, jyväjemmari, tai miksi maanviljelijää nykyisin haukutaankaan.

Luin juuri lehdestä, että meijeri maksaa maitolitrasta nyt 34-37 centtiä. Sehän tekee entisessä rahassa jo ruhtinaalliset 2 markkaa/litra. Jo pelkät rehukustannukset tekevät tuon summan, muut kulut ja työpalkat siihen lisää. Eurovaaliehdokas Timo Soini on sanonut, että tukiaisten maksaminen maanviljelijöille on lopetettava. Samalla ainakin Suomesta loppuisi koko maanviljelys, mutta sehän ei tietysti ketään haittaa. Rahaa on kuulemma paljon, ja ruokaa ostetaan suuresta maailmasta, maksoi mitä maksoi. Jos ja kun nämä lama-ajat jatkuvat, saattavat ne paljot rahat hävitä meidän tavisten lompakoista ja pankkitileiltä, kun se tehdastyökin on kadonnut Kiinaan ja ties minne ulkomaille.
Rahalla ei kuulemma ole isänmaata, niinpä se usein ajautuukin veroparatiiseihin. Sinne asti eivät verottajan kynnet yllä.

Jo muutaman päivän perästä on helatorstai ja ensi viikonvaihteessa tuo kuulu merkkipäivä, helluntai. Silloin piti entisaikaan olla heila tytöllä ja pojalla, muuten ei heilaa saanut koko kesänä. Helluntaisaunassa tehtiin entisaikaan lemmentaikoja, jotta tämä päämäärä, naimisiin pääseminen, toteutuisi. Helluntaina myös kylien nuoriso kokkontui kyläkeinuille ja -kallioille karkeloimaan. Samoihin aikoihin nuoriso siirtyi myös aittoihin nukkumaan, jossa sulhot hiipivät hiljaa yöjalassa.

Entisaikaan on munamaito ollut helluntain seremoniallinen juhlaruoka. Ennen lehmät poikivat keväällä, saatiin maitoa ja kananmunia, joista voitiin keittää munamaitoa. Laiskalla tuulella ollessani minäkin teen niin joskus, en tosin helluntaina.

Oikein hyvää pyhäiltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo

perjantai 15. toukokuuta 2009

Hoidoista huolimatta...

Kylpylä Karsbadissa. Kuva vuodelta 2000, jolloin kävimme Prahassa Okran kanssa.


"Tällä hetkellä ei kipua peräaukossa eikä ulosteissa".
"Käyttää kuivaan silmään tippoja sekä purukumia".
"Saanut yksivuotiaaksi asti rintaa, sitten munaa".
"Potilas kertoo myöskin, että hirttämisen jälkeen tuli erittäin kipeäksi".
"Potilas 130 cm, paino 146 kg. (Potilas 9-vuotias, paino 34 kg".)
"Saa fysioterapeuttia kerran viikossa kotona".
 "Infektio on edennyt ja käynyt korvalääkärissä".
"Kyseessä 3-vuotias nainen, jolla anamneesissa 7 raskautta, 6 synnytystä, 1 keskenmeno elokuussa -99 ja nyt siis 8. raskaus. (Potilaan oikea ikä 33 vuotta".)
"Potilas katsoo silmiin tutkijaa ja irvistelee symmetrisesti".
 "Yleistila hyvä. Tällä hetkellä vainaa".
"Yksi synnytys vuonna 1964, muuten terve".
"Konservatiivisesti hoidettava, niska-kaulalenkki kaksi viikkoa".
 "Pitänyt lehmää vasemmassa kainalossaan, joka nostanut päätään".
"Suoli toimii voimakkaasti aina syömisen yhteydessä".
"Pystyy mm. hyvin maitotölkin siirtämään paikasta toiseen".
"Sairaus ei ole hävinnyt, vaan on hyvän hoidon ansiosta siirtynyt eläkeiän jälkeiseen aikaan".
"Syntyi kuolleena, mutta saatiin elvytettyä ja oli kuolla sen jälkeen vielä monta kertaa uudestaan".  "Potilas lopetetaan kortisoniannoksella muutaman päivän perästä".

Teoksessa Parantunut hoidosta huolimatta. Koonnut Mervi Marttila, kuvat Katja Tukiainen. Keuruu 2005.
***
Lääkärikaskut ovat aina olleet suosittuja kansan keskuudessa. Muutamia vuosia sitten satuin hankkimaan kirjasen, jossa nuo edellä mainitut kaskut eli lääkärien potilaskertomukset ovat peräisin. Naurattavathan ne kovastikin, elleivät sitten satu omalle kohdalle. Olisi hauska tietää mitä noihin salaperäisiin potilaskansioihin on kirjoitettu, joita sairaalassa näkee. Nykyään on terveyskeskuksen tiedot tukevasti tietokoneilla, joita monet ihmiset voivat niitä tutkailla. Sairaalan polilla kysyttiin lupa, saako tietojani lähettää terveyskeskukseen. Totta kai annoin luvan, pitäähän tiedon kulkea. Tällä kertaa lupa otettiin kirjallisena. Ihan hyvä, jos ne tiedot olisivat myös yksityislääkärin luettavissa, mutta sellainen ei tietääkseni ole mahdollista. Minusta sairaustietojen salaaminen ei ole potilaan etu, vaan yksinomaan haitta.

Jäätävät ilmat tällä viikolla, äsken taisi olla ihan 10 astetta. Eilen oli vähän yli kuusi keskipäivällä, mutta säätiedotuksessa lupasivat pyhästä lähtien lämpenevää. On oikein sopivat kelit lämmittää uunia ja paistaa ruisleipää.

Oikein lämmintä kevättä teille lukijoille toivoo Aili-mummo

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Kyllä mummon nyt kelpaa!



Ailikallion hiirenkorvat.


Lenseän etelätuulen mukana 
kohisee kevät
vihreissä vaunuissa ajaen.
Nuorten koivujen kunniaportit.
Jäät jo järvistä lähteneet.

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

Oikein iloista ja kaunista äitienpäivää ja kevättä! Kesä on myöhässä tänä vuotena, valitettavasti. Viime vuonna vastaavana aikana oli lämmintä ollut jo 19,6 astetta, tänään vain 15 ja risat, lisäksi kylmä tuuli, joka puree luihin ja ytimiin asti. Koivujen hiirenkorvat ovat aukeamassa, metsä jo alkaa vihertyä kuin kateellinen kevätmorsian. Kyllä se siitä vielä kesäkin tulee, kun joutuu.

Juhlimme tänään porukassa äitienpäivää pojan perheen kanssa. Isommat neidot, joita on neljä, olivat kaikki piirtäneet mummolle hienon onnittelukortin, ja kirjoittaneet itse tekstinkin, paitsi Pippuri. Hänen kortissaan on upea kukkaketo, ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Kuvan alle hän oli kirjoittanut nimensä ihan itse. Evellä oli hyvin mukava ja persoonallinen kortti itse kirjoitetuin onnitteluin. Kortin sisällä oli lisäksi teksti: MOLLEA MUMMOE, alla luki oma nimi. Kuvassa oli auringon lisäksi sateenkaari, joku mörköolento, kukkia, lintuja ja iso hyönteinen. Väriä oli kuin sateenkaaressa. Ei huono!

Angin kortin kannessa on jätskitötterö ja aurinkolasit sekä itse tehty onnittelukirjoitus. Sisäaukeamalla liihottelee enkeli kädet kädet levällään, ja vasemmalla puolella pupujussi pyörittelee suurta, punaista palloa. Takakannessa on varmuudeksi vielä toinen enkeli, ja oma nimi.
Isosisko Ellu oli piirtänyt kortin etukanteen suuren, monivärisen auringonkukan, ja kukassa lukee: Onnea Mummolle. Käsiala on oikein hieno. Sisällä on vasemmalla puolen korttia kenguru hyppäämässä molemmat jalat tukevasti ilmassa, oikealla puolen loikkii kaksi jänisjussia, ja piristykseksi on piirretty iso määrä oranssin värisiä porkkanoita. Myös pari h
yönteistä on mukana. Alla nimi ja päivämäärä. Kortin takakannessa on vielä oikein suuri ja punainen sydän, varmuuden vuoksi. Onnittelukukat olivat iloisen keltaisia narsisseja, joita saa omasta kukkapenkistä. Lahja tulee kuulemma myöhemmin.

Kyllä mummon nyt kelpaa odotella seuraavia äitienpäiviä. Silloin varmaan jo Paupaukin tekee oman korttinsa, nyt hän nukkui vaunuissa ulkona koko ajan.

Ukilla on ollut työteliäs päivä. Naapuri Kostamosta soitti aamulla, että hän on saanut ison saaliin lahnoja, joita mies sitten pakastaa tulevaa tarvetta varten. Itse en oikein välitä pakastekaloista. Kalan rasva tahtoo muuttua eltaantuneen makuiseksi, varsinkin jos kala on pakasteessa tarpeeksi kauan. Kyllä minä silti ainakin pakastettua kirjolohta syön ihan mielelläni.

Täytekakkuja meillä ei paljon harrasteta, lääkärin määräyksestä, eikä paljon karjalanpiirakoitakaan samasta syystä. Pöydässä oli piimäpiirakkaa, pitsaa ja tuoreita pullia kahvin ja mehujen lisäksi. Joten näillä eväillä mennään...

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

perjantai 8. toukokuuta 2009

Helvi Juvosen seurassa

Tuohilippi ja lähde

Repussa leiväntähde,/ tuohilippi ja lähde,/ mätäs juurella puun./
Kanssani etkö lähde/ metsään toukokuun./

Polkua koukeroista/ metsä sinua vie./
Ihmettä tuskin moista/ tarjosi tasainen tie./

Asuu kaikissa puissa/ kauneus hiljainen./
Viipyy lintujen suissa/ onni sen./

Repussa leiväntähde/ Kanssani etkö lähde?/
Siellä juurella puun/ on tuohilippi ja lähde,/
on lähde toukokuun.//

Helvi Juvonen kokoelmassa Kääpiöpuu (1949)

***
Pohjajäätä

Iloni on pohjajäätä./ Se ei sula./ Syvältä käy vesisuoni/
ehtymätön, lähde kuultaa/ hopeaisen jääni yllä/ lasinkirkas./

Näet jääni./ Älä koske./ Onhan kylmää/ lähdevesi./

Katso./ Näet ihmiskasvot,/ omasi näet,/ kasvot hyvät.//

Helvi Juvonen kokoelmassa Pohjajäätä (1952)
Runoilija Helvi Juvonen (1919-1959) eli melko lyhyen elämän, mutta hän oli jo elinaikanaan yksi maamme merkittävistä runoilijoista. Helvi Juvonen syntyi Iisalmessa kauppias Juho Juvosen (1873-1930) ja Impi Liimataisen tyttärenä. Isän suku kuuluu samaan sukuhaaraan kuin Tohmajärven Jouhkolan Juvoset. Sukuhaaran kantaisä on 1500- luvulla syntynyt Niilo Juvonen Säämingistä. Helviltä julkaistiin kuusi runoteosta, ja muutama proosateos. Helvi Juvonen toimi työkseen stilistinä, oikolukijana ja pankkivirkailijana. Helvi Juvosen runot ammentavat usein lähtötekstin raamatusta ja sen sanomasta. Helville oli elävää usko pyhään kirjaan ja ihmisen kilvoittelun riittämättömyys. Erikoisesti Kuningas kultatakki-runo on monitasoisesti puhutteleva teksti. Helvi kirjoitti sekä mitallista että vapaata (ei mitallista) runoa.

Myös Helvi Juvosen isä, Juho Juvonen, on kirjoitellut runoja, niitä oli julkaistu muun muassa ilmoituksina. Muuan ralli, Heinäsaaren
keisari, on ollut aikanaan (1925-30) tunnettu kansan keskuudessa.
***
Kävimme tänään kaupungissa (Joensuussa) asioilla. Menee usein monta kuukautta kun näin teemme, emme käy siellä viikoittain. Muutama päivä sitten skannasin tyttöjen piirustuksia tietokoneelle. Miniä opetti minua hyväntahtoisesti siihen. Pitäisi opetella vielä valokuvien skannausta, sillä niitä on todella isot määrät. Digikamera minulla on ollut vain muutamia vuosia. Siltä on helppo siirtää kuvat tietokoneeseen, asettaa vain kortin pc:n kortinlukijaan. Kuvankäsittely ei myöskään ole minun heiniäni, joten paljon olisi opeteltavaa. Näin vanhana sitä tuntee itsensä tyhmäksi kuin lapanen.

Onneksi meillä ei ole kesämökkiä, olisi hommia kaksinverroin. Kyllä tuolla ulkona silti puuhaa riittää ihan omiksi tarpeiksi.

Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo