maanantai 23. maaliskuuta 2009

Lääkäri, joka kokosi kaskuja


Kuva Google.


Tohmajärvellä vaikutti 1950-luvulla kunnanlääkärinä nuori mies, Terho Toivonen. Tiedän että hän nyt on jo siirtynyt tuonpuoleiseen. Viimeksi hän oli Hyvinkäällä sisätautilaääkärinä. Netistä löysin tietoja mm. Wikipediasta.

Syksyllä 1956 sain keuhkokuumeen, jonka johdosta jouduin Kemieen kunnansairaalaan. Se sijaitsi Laatikaisen talossa. Olin potilaana kahdeksan vuorokautta yhteen menoon, kesken kaiken jouduin käymään kerran Joensuussa keuhkoröntgenissä, joka taisi olla tuolloin tuberkuloositoimistossa.

Joka iltainen vieras sairaalassa oli Terho Toivonen, hän kävi päivittäisellä tarkastuksella potilaittensa luona. Muita kunnanlääkäreitä ei tuolloin ollut. Kalle Ruuskasella lienee ollut eri vastaanotto, isäni kävi hänen luonaan, silloin harvoin kun joskus tarvitsi lääkäriä.

Terho Toivosesta tuli lääkärikaskujen kokoaja, ja ainakin seitsemän kirjaa, hän on yhteensä pannut kansien väliin:
Seuraava potilas (1962), Tuleeko tohtori (1963), Katsotaan, sanoi lääkäri (1965), Tosta poikki, sano tohtori (1969), Verenpaine (1977), Välskärin kertomuksia (1978) ja Airilasta Ylppöön (1987). Todennäköisesti kirjoja on enemmänkin kuin mainitut seitsemän teosta.

Yritin etsiä tohmajärveläiskaskuja, mutta löysin vain muutaman Kalle Ruuskasta koskevan jutun.
Alahärmän kunnanlääkäri, sittemmin Tohmajärven piirilääkäri Kalle Ruuskanen oli tulossa sairaskäynniltä jo kello seitsemän aikaan aamulla, kun ensimmäinen potilas oli tulossa vastaanotolle. - Missäs se tohtori on jo näin varhain ollut? - Missäs muualla kuin pappilassa. Kun on vanha mies ja pappi vielä eikä kuolis millään.

Kalle Ruuskanen Tohmajärveltä ajaa alamäkeä. Pyörä osuu pehmeään paikkaan ja Ruuskanen lentää nurin taittaen käsivartensa. Paikalle kerääntyy runsaasti väkeä ja joku joukosta kehottaa kutsumaan lääkärin paikalle. Ruuskanen nousee irvistäen kivusta ja sanoo: - Tässähän mie jo olen, mutta minkäs mie tälle mahan.

Suorasukaisen tunnetun entisen piirilääkärin R:n vastaanotolle tulee vanhuuttaan tutiseva potilas. R. kysäisee heti alkuun: - Joskos tulit kuolintodistustas hakemaan?

Silmälääkäri vietti 50-vuotispäiväänsä ja saman sairaalan gynekologi sattui onnittelukäynnille. Hän toi mukanaan kakun, jonka päälle oli koristeeksi muovailtu suurikokoinen silmän kuva. Lahjan saaja oli huomaavaisuudesta ihastunut, mutta sanoi: - Täytyypä miettiä miten kakkuni koristan sitten kun sinä täytät vuosia.

Hauskoja ovat kaskut. Tulevaisuuden kannalta olisi tosi hyvä, jos meillä keksuudessamme olisi näitä kaskujen kerääjiä. Antavathan ne iloa ja värikkyyttä kotiseudun meinneisyyden kuvaukseen. Ja siitä on hyvä, että kaskuja syntyy koko ajan yhä uusia, ne eivät koskaan lopu.

Oikein hyvää maanantaipäivää kaikille toivoo Aili-mummo

4 kommenttia:

  1. Tunsin Kalle Ruuskasen, kerran vissiin kävin vastaanotolla. Hänestä kerrottiin jo silloin tarinoita, joita ei sovi toistaa naisten kuullen.

    VastaaPoista
  2. Kalle Ruuskanen oli kuulemma käskenyt vanhojen ihmisten mennä "Leskisen opottaan" eli hautausmaalle. Aika suorasukaista toimintaa, nykyään voisi tulla valituksia sellaisesta käytöksestä.

    Minä en koskaan ole käynyt lääkäri Ruuskasen vastaanotolla, joten omakohtaisia kokemuksia ei ole.

    VastaaPoista
  3. Onpa ollut Ruuskanen melkoinen mies. Toisaalta mikäpä tuossa kun ei kavahda k-sanan lausumista. Ei siitä mörköä pidä tehdä, jos kohta ei vitsiäkään.

    Mukavaa jatkoa, pitää tulla toistekin tänne vierailulle.

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia, Raine, kommentista.

    Tämä Kalle Ruuskanen on meidän tohmajärveläisten ihastuttava juttujen aihe. Emme me millään pahalla hänestä näitä tarinoita kerro, vaan pohjalla on ihan oikea rakkaus henkilöön.

    Jäisipä meistä jälkeen tuleville edes muistoksi hauskoja kaskuja...

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥