maanantai 16. helmikuuta 2009

Sukututkimuksen salaisuudet


Juvosten asiakirjat on siirretty Joensuun Maakunta-arkistoon.


Viime aikoina olen syventynyt - pitkästä aikaa - sukututkimuksen kiemuroihin. Aika kuluu kuin siivillä tehdessä sukutauluja muinoin eläneistä ja nykyaikana elävistä henkilöistä. Mielenkiinto saattaa kohdistua johonkin esi-isään tai -äitiin, jonka suvusta haluaisi saada lisäselvitystä. Joskus sitä saattaa saada ihan yllättävältäkin taholta, kuten minä olen saanut.

Havuttaren tiimoilta tutustuin erääseen eteläsuomalaiseen persoonaan, jonka kanssa olemme vaihtaneet sähköposteja aika usein. Hän on kertonut omista tutkimuksistaan, ja minä olen vastannut siihen oman kantani, tai sen mitä olen saanut selville. Kysymys on tietenkin paikallisesta Simosen suvusta, joka on vaeltanut Onkamossa noin 300 vuotta. Isäni Oskari Juvosen molemmat isoäidit olivat Simosia, nyt sain vihdoin selville tämän uuden tuttavuuden avulla, tämän toisen salaperäisen isoisoäitini syntyperän. Paljon kiitoksia tästä ystävällisestä avusta hänelle!

Valitettavasti virheitäkin on tullut tehtyä, mutta pidän itsestään selvänä sitä, että tekevälle sattuu, ja varsinkin niitä.
Olen aika sähäkkä ja kärsimätön ihminen, joten en jaksa tarkistaa kaikkia tietoja monista eri lähteistä. Ja myös asiakirjoissa on virheitä, ihan pappien kirjoittamissakin kirkonkirjoissa. Kirjoituksia on myös sutattu ja raavittu niin ettei nimistä ja päivämääristä saa aina selvää. Vanhat käsialatkin vaikeuttavat lukemista, ja myös se, että ennen kirkonkirjat kirjoitettiin vanhalla ruotsinkielellä. Kaikenlaisia lyhennyksiä ja muita koukeroita on pilvin pimein. Maakunta-arkistolla on sikäli hyvä tutkia sukua, koska tarvitessaan voi aina pyytää apua kokeneemmilta henkilöiltä. Siellä on mm. arkiston palkkaamina sukututkimukseen erikoistuneita ihmisiä, jotka ihan mielellään antavat tietotaitonsa käyttöönsä.

Nykyään sukututkimusta vaikeuttaa uusi henkilötietosuojalaki ja uudet sopimukset sukututkimuksen käytännesäännöistä. Salassapitoaika (suoja-aika) arkistoilla on yli 100 vuotta. Siispä ei sovi kirjoitella ihan mitä sattuu, vaikka juttu olisi tottakin. Eikä varsinkaan julkaista kaikkia tietojaan. Jokaisen elossaolevan ihmisen mainetta on varjeltava, ja jokaiselta elossa olevalta henkilöltä pitää saada lupa kyseisten tietojen julkaisemiseen. Se on aika paljon se, ja maksaakin melkoisesti. Omaan käyttöönsä saa tietoja toki koota, jos ei niitä julkaise. Rekistereitä ei myöskään saa jakaa kenelle hyvänsä, mutta sukututkijalle luovuttaminen hyväksytään. Suomessa tietosuojalaki on paljon tiukempi kuin Ruotsissa, missä sukututkimus on rajattu tietosuojalain ulkopuolelle.

Sukututkimus on antanut minulle paljon tietoa ennen Onkamossa ja Tikkalassa eläneistä ihmisistä ja heidän suvuistaan. Myös tilojen ja sukujen kohtalot ovat tulleet itselleni osaltaan selvitettyä, mutta onhan vielä paljon sukuja, joiden tutkimiseen en ole panostanut. Toivon, että minun jälkeeni tulevat ihmiset olisivat yhtä uteliaita kuin minä, ja panisivat sukututkimusmyssyn päähänsä. Jälkipolvet saanevat nauttia ehkä heidän työstään. Toivottavasti.

Tarvitsee paneutua isännän veroilmoitukseen. Nyt on se aika.

Oikein hyvää päivänjatkoa kaikille toivoo Aili-mummo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi ♥