tiistai 13. tammikuuta 2009

Meitä harrastelijoita ja muita...

Tikkalan koulumuistelmat julkaistiin v. 2009. Takana op. Maija-Liisa Jääskeläinen ja istumassa Aili-mummo.
Kirjan toimitti Sari Tuuva-Hongisto. 


Omat kirjani ja toimittamani teokset.
VAIHDEVUODET

Tässä istumme, limoviikuna ja minä. Silläkin hedelmällisyys
vain nimessään. Eikä se edes hikoa, rontti. Keinutuolista ei
saa aikaa kiinni, katoavat minuutit kellastavat viherkasvin
lehdet. Pitäisikö opetella paistamaan piirakoita vai tilata hautakivi?


~~~~


tulet ovelleni
kuin vartiotornin kauppias
hurskauden naamio
lupaa pelastusta
pyyhkisit edes kumiteräsaappaasi
ennenkuin tulet sisään



~~~~


olen luojan pikku paskakärpänen ja syntynyt haistelemaan
hännänalusia työni on kiertää tunkiolta tunkiolle ja
juoda lietelammikosta älkää tulko sanomaan, etten saisi
surra otsoonikatoa minäkin.

Katri Tirkkonen antologiassa Kahdeksan minuuttia aurinkoon. Toim. Jouko Lehtonen (1991)
~~~~


Simämunat hellinä
siivoan
viimekesän jälkiä
annan uuden kevään
astua eteeni
tuorein lehdin
Mitä kummaa niihin lie
kirjoitettu?

~~~~
Herra Viitasammakko
Sinun pulputuksesi saa
pienen sydämeni
hypähtämään kurkkuun asti
tämän rapakon reunalla
minä istun ja ajattelen
Sinua uskollisesti
Yhteen liimautuneina
pulahdamme nirvanaan
jatkamaan sammakoitten
sukua!


Aili Nupponen samassa antologiassa.

Olkohan vuosi 1988 tai niillä seuduin kun kirjailija Jouko Lehtonen tuli asumaan Pohjois-Karjalaan ja pestautui Pohjois-Karjalan Lääninkirjailijaksi. Niissä merkeissä tulin tuntemaan Lehtosen, ja voin sanoa että hän oli oppi-isäni vuosia. Kävin useilla Lehtosen vetämillä kirjoittajakursseilla Pohjois-Karjalan opistolla Niittylahdessa ja myös yhden talven ajan Kiteellä Tianko-ryhmässä vuosian 1992-93. Keväällä piti lopettaa osallistuminen siksi, että Tikkalan neljä vuosisataa piti saada painoon, ja jouduin tekemään sitä yötä myöten. Karjahommatkin unohtuivat miesväelle, ja lähes kaikki muukin kodinhoito.

Kahdeksan minuuttia aurinkoon on kirjoittajayhdistys Ukrin jäsenten teksteistä koostettu, ja valitettavasti siitä on tullut irtolehtipainos ajan mittaan. Nähtävästi sitä kuitenkin voisi vielä ostaa Ukrilta. Painos oli 500 kpl, jotka on numeroitu.

Vajaa vuosi sitten Jouko Lehtonen karisti Pohjois-Karjalan pölyt jaloistaan siirtyen muualle asumaan. Lehtonen asui alkuaikoina Kiihtelysvaarassa, mutta sitten myöhemmin hän osti Liperistä Ahonkylän lakkautetun kansakoulun, jonka risti Lehtolinnaksi. Siellä hän järjesti kirjoittajakursseja ja retriittejä ihmisille. Viimeisinä vuosinaan Lehtonen toimi Rääkkylän ev.lut. seurakunnassa osa-aikaisena pappina. Lehtonen kertoi olleensa opiskelemassa Helsingin Yliopistossa yhtäaikaa Risto Jääskeläisen eli metropoliitta Ambrosiuksen kanssa.

Eilinen kului taas kaksosten ja Ellun kanssa. Tultiin meille ja keitettiin munia, Ellu taas halusi syödä vattuja ja mansikoita. Sulattelin niitä pakkasesta. Pitää muistaa antaa miniälle marjoja syötäväksi ja mehustettavaksi. Nyt niillä on käyttöä.

Oikein hyvää tiistaita kaikille toivoo Aili-mummo

8 kommenttia:

  1. Lääninkirjailija Jouko Puhakka lähetti aikoinaan takaisin eräät kilpailurunoni ja antoi murskakritiikin: runoilu ei ole sitä, että asettaa sanoja peräjälkeen, vaan runot syntyvät monen tuskan kautta.

    Olisipa Puhakka tiennyt, miten monen tuskan kautta runoni olivat pusertuneet: olin murrosikäinen ja palavasti rakastunut.

    VastaaPoista
  2. Ei se runoilu aina välttämättä ole tuskaa, voi se olla iloakin. Halusin kirjoittaa "meistä harrastelijoista" sen vuoksi, kun muutamien mielestä vain jotkut, muka "oikeat" runoilijat ovat niitä ainoita oikeita. Harrastajakirjoittajiin suhtaudutaan usein vähätellen, vaikka harvapa niistä "ammattilaisista" taitaa runoilullaan elää. Mutta saavatpa ainakin helpommin apurahoja.

    Jokainen harrastaa omalla tavallaan ja omilla kyvyillään niin runojen kuin muunkin tekstin luomista. Ja jokaisella on myös oikeus siihen omaan tekstiinsä.

    Paljon innostusta ja onnea sinulle Erkki! Luen mielenkiinnolla näitä henkesi tuotteita blogistasi. Hyvä kun tämä julkaiseminen on helppoa ja halpaa. Kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  3. Sinun runojasi mainostetaan jo täyttä päätä Kauppalehen palstoilla, Hikkajin erään plogin kommenteissa.

    VastaaPoista
  4. No, sepäs oli uutinen. Mainio mies, tämä hikkaj, samoin kuin sinäkin.

    Kiitoksia paljon sinulle Erkki!
    Pitää lukea se hikkaj:n blogi.

    VastaaPoista
  5. Nyt vähän uudempi kommentti. Hienoa Aili! Eipä voi kuin ihailla lahjakkuuttasi.
    Oikein hyvää viikonloppua

    VastaaPoista
  6. Hei Minttuli!

    Sanovat, että lahjakkuutta on 10 prosenttia, ja raakaa työtä 90 prosenttia...:)

    Olen vain tuntenut suurta kutsumusta näihin kirjallisiin piireihin, koska tykkään kovasti kirjoittamisesta. Ja nämä erilaiset kokoomateokset ovat näköjään muodostuneet kohtalokseni...Runot ovat asia erikseen.<3

    Kiitos kommentistasi, Minttuli, ja oikein mukavaa sunnuntaipäivää sinulle<3

    VastaaPoista
  7. voi Aili kun oli taas haukoja runoja, palaan illalla tai viimneistään huomenna lukemaan lisää.,. olet suosikkini.. nyt hymyilytti tuo eka runo.. kiitos hyvästä mielestä jonka taas toiy ja kiitos myös vierailustsa, aion nyt bähän aikaa raportoida miten kuntoutus vaikuttaa ja laihdutus etenee..

    VastaaPoista
  8. Hei Aikatherine!

    Todella hauskoja nämä Katri Tikkosen runot, hän on kesälahtelainen toimittaja, jonka joskus olen tavannut. Ennen etsin ja löysin aina hauskan aloitusrunon, mutta nyt sellaisia ei enää niin helposti löydy...

    Sinulla on oikea vauhti päällä, olet ottanut terveys-, kauneus- ja kuntoiluasiat vakavasti, ja toivotan sinulle oikein hyvää menestystä<3

    Olet ihana ja valoisa ihminen, Aikaherine, oikein hyvää ja mukavaa loppuviikkoa ja viikonlopuua sinulle; kiitos myös kommentista<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥