tiistai 20. tammikuuta 2009

Elämä on...

Nuppolan vanha asuinrakennus kesällä 2011.


Nupposen nuorta perhettä. Vasemmalla poikani, joka kuoli parikymmentä vuota myöhemmin.
Elämä on lyhyt/ on vielä monta asiaa miettimättä/
kirjaa lukematta/ sävellystä kuulematta./
Monta maata käymättä/ kieltä oppimatta/
rataosuutta ajamatta/ ihmistä tutustumatta/
virhettä tekemättä./ Yritän niin paljon kuin ehdin,/
ne jotka tulevat jälkeeni/ jatkavat tästä.//  


- Hannu Niklander -

Elämä on banaani, johon apinat eivät ylety. (Gunnar Björling)

Tee vain mitä itse haluat ja olet narsisti (Markku Envall)

Tee vain mitä toiset haluavat ja olet prostitioitu (Markku Envall)

Elämä oli se hauska juttu, joka sattui kun olin matkalla hautaan (Quentin Crisp)

Elämä, Jumalan matojen ihana ruoka (Uuno Kailas)

Tulevat sanomaan, että olet väärällä tiellä, jos kuljet omaasi (Antonio Porchia)

On vain yksi menestyksen tie: pystyä elämään omilla ehdoillaan (Cristopher Morley)

Ajoit nopeaa ohitustietä. Niin jäi elämä löytämättä (Niilo Rauhala)

Kaikki lainaukset teoksesta Elämän viisauden kirja. Koonnut Hannu Tarmio (1991)

Elämäni vaikeimpina hetkinä olen lukenut yllä mainittua kirjaa, ja löytänyt siitä sielulleni lohdutusta. Vaikeinta oli poikani kuoleman jälkeen keväällä 1992, jolloin kokosin toisten kirjoittamia runoja. Tein niistä muistopuheen pojalleni.
Sellaisina hetkinä ihmisyys punnitaan. Kuolema on vaikea ja lopullinen asia, on jätettävä lopulliset jäähyväiset perheen jäsenelle.

Enkelit, pienet enkelilapset,/ kantakaa rakkaani Tuonenvirran yli./

Hyvät kiltit enkelit,/ lohduttakaa lastani. Minne hän meni/
minä en voi häntä seurata./ Kiltit pienet enkelit,/
viekää lapseni kukkaniitylle/ poimimaan ilonkukkia./
Hänellä oli niitä/ liian vähän elämässä./
Hyvät enkelit, varjelkaa/ katkeruudelta ja itsesääliltä.

Aili Nupponen kokoelmassa Hullun lehmän tanssi (1999)

Kaikilla meillä on rajamme ja rajoitteemme. Suurin rajoite on aika, mutta onhan niitä paljon muitakin. Jokaisella omansa.

Hyvää tiistaipäivää kaikille lukijoille toivoo alakuloinen Aili-mummo

10 kommenttia:

  1. Kiitos Aili jälleen. Koskettavia säkeitä. Nämä omasi, sain kyyneleet silmiini..
    Valoisia päiviä elämääsi.

    VastaaPoista
  2. Oi Aili mummo.
    Pojallasi on hyvä olla siellä jossain enkelten varjelluksessa.
    Halaukset sinulle ja paljon voimia eteenpäinkin.♥♥♥

    VastaaPoista
  3. Hei Minttuli!

    Elämä satuttaa meitä jokaista, vuorollaan. Olen kirjoittanut näistä helpottaakseni oloani, mutta myös saman kokeneita ihmisiä. Sitten vasta kun on rakkaan lapsensa menettänyt, tietää miten kipeää kaipaus ja rakkaus on, on kuin olisi haudannut osan itsestään, ja hautaakin---<3

    Olen niitä valoisiakin päiviä saanut, vaikka en olisi sitä uskonut. Onneksi on lapsenlapset, he lohduttavat paljon!

    Kiitos kommentistasi, Minttuli, ja valoisia päiviä myös sinulle elämääsi<3

    VastaaPoista
  4. Hei Eila!

    Niin minäkin uskon ja ajattelen, että hän on mennyt parempaan paikkaan kuin tämä maallinen koti oli. Enkelit suojelevat lastani matkalla ikuisuuteen...

    Kiitos, Eila, halauksestasi ja osaaottavasta kommentista, ja siunausta elämääsi<3

    VastaaPoista
  5. Osa meitä on jo siellä, perillä... Halaan täältä, kohtalotoveria.

    VastaaPoista
  6. Pilviharso!

    Niin, yksi kerrallaan siirrymme sinne, ajan rajan tuolle puolen. Vain kaipaus jää, ja rakkaus<3

    Kiitos halauksestasi, sinä kohtalotoveri! Halaus sinulle, Pilviharso, ja kiitos kommentista<3

    VastaaPoista
  7. Aili,
    kiitos tästä kirjoituksesta ja kiitos ystävällisyydestäsi ja hyvyydestäsi.

    Minulle äidin, nuorimman sisaren ja hyvän ystävän ainoan lapsen kuolema muutaman vuoden sisällä ovat tuntuneet välillä liian raskailta asioilta. Suru nousi pintaan, kun luin menetyksestäsi.

    En tiennyt, että olet joutunut kokemaan noin suuren surun.

    On onnellista, että Sinulla on lapsenlapsia. Halaus

    VastaaPoista
  8. Anna hyvä!

    Kiitos itsellesi, Anna!

    Minä olen noudattanut antamiasi ohjeita, ja kokosin tämän bogin entisistä Aili-mummon kirjoituksista, pääasiassa.

    Monilla meistä on hyvin raskaita päiviä, jopa vuosia takana. Lähiomaisen, ja erityisesti lapsen menetys on niin suuri suru, josta kaikki eivät selviä. Kuolema koskettaa meitä syvältä--.
    Jotkut löytävät turvaa ja apua uskostaan Jumalaan ja Jeesukseen, minä olen lähinnä agnostikko.

    Sinulla on tukenasi aviomies ja perheesi, joita rakastat. Toivon, että saat lohdun sielullesi, ja pääset rauhaan ajatustesi ja kohtaamasi kuoleman kanssa. Jokaiselle meistä se tulee odottamatta ja vääjäämättä. Mitä enemmän rakastaa, sitä enemmän koskee omaisen lähtö luotamme pois.

    Mutta se on merkki siitä, että on elänyt, ja rakastanut - syvästi.

    Oikein hyvää viikonvaihdetta sinulle ja perheellesi, Anna, ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  9. Niin kaunista ja koskettavaa..oman elämänkokemuksen kautta.

    VastaaPoista
  10. Kiitos, Sofia, kauniista sanoistasi.<3

    Oikein hyvää tulevaa vuotta 2012 sinulle.<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥