lauantai 20. joulukuuta 2008

Toisinajattelijan joulu




Ystävällinen lanttulaatikko
sianpotkan seurassa lievittää
synttärijuhlien hautajaistunnelmaa.

Mistellinoksan alla Jeesus uusi
juhlamaihari yllään jakaa
lahjuksia hyväosaisille.

Hoosianna!
Hoosianna!
Hoosianna!

Kokoelmasta Elämänpelto (1991)
Siitä joulusta kun kirjoitin tuon runon, on kulunut jo 19 vuotta. Monta vuotta on virrannut elämäni joessa. Hyvin monta raskasta vuotta, jotka olisin voinut käyttää paremminkin kuin käytin. Mutta surut on surtava ajallaan, ja ilot iloittava taas omalla ajallaan. Paljon enemmän olisin muuten varmaan tehnyt kuin tein, mutta suru ja loppuunpalaminen veivät voimani niin tarkkaan, että hyvä kun selvisin taas siitä elettävätä päivästä. Töistäkin tein vain välttämättömän leipätyön eli karjanhoidon ja kotihommat, nekin ehkä miten kuten. Paras lääke ylivoimaiseen suruun tuntui olevan nukkuminen, sitten jaksoi tehdä taas seuraavan työvuoron navetassa. Monesti tuntui etten jaksa enää kantaa vastuuta talosta ja karjasta.

Onneksi kuitenkin sielunvoimat kestivät enkä joutunut pilleripurkkien orjaksi niin kuin monelle vastaavassa tapauksessa on käynyt. Lääkkeitä kyllä tuputetaankin, ehkä ne ovat avuksi pahimmassa shokissa, mutta pitkän päälle ne tekevät ihmisen niiden orjaksi.

Kolmen kuukauden kuluttua tulee kuluneeksi 18 vuotta vanhemman poikani kuolemasta. Se on pitkä aika. Mitä silloin menetin ei tule enää koskaan takaisin. Ei myöskään elämänilo ja optimismi. Mutta hyvä kun edes näin: jokainen päivä on uusi mahdollisuus.

Melkoisen hienot kuvakirjat tulivat eilen painosta, viipyivät vain viikon.

Oikein hyvää lauantai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi ♥