maanantai 15. joulukuuta 2008

Kansanperinnettä ja historiaa


Kuva: Akseli Gallen-Kallela teoksesta Juhla-Kalevala.

Tilasin viime torstai-iltana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta kuusi teosta pääasiassa kansanperinteestä. Paketti tuli jo tänään ennen puoltapäivää, joten toimitus oli nopea.
Näin tuli joulukirjat tilatuiksi ja lukemista riittää pitkäksi aikaa. Muuan teoksista oli Jukka Sarjalan Poeettinen elämä. Jyväskylä 2005. SKS.
Kirjan takakannessa sanotaan: "Miten ihminen tekee itsestään taiteilijan? Miten hänen onnistuu elää poeettinen elämä, jonka tarkoituksena on etsiä uusia toiminnan ja luomisen muotoja yhteisön tapoja ja moraalia uhmaamalla?". Teoksen päähenkilö on Axel Ingelius (1822-1868), säveltäjä, kirjailija, konsertoija ja kriitikko.
Jukka Sarjala on meille tikkalalaisille tuttu henkilö, kävihän hän 1989 koulumme 100v. juhlissa, missä piti juhlapuheen. Hän oli muistini mukaan silloin opetusministeriön osastopäällikkö, virkansa loppuaikoina hän taisi olla korkein viskaali samassa virastossa.
Nähtävästi nyt eläkevuosinaan hän ei ole jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan on jatkanut tutkimuksiaan. Muistelen Sarjalan saaneen professorin arvonimen.

Sarjala puhui juhlapuheessaan koulutuksen haasteellisuudesta, ja siitä että olimme tuolloin suurten muutosten edessä. Sarjalan puhe samoin kuin Antti Huttusen pitämä historiikki on Erkki Lehikoisen tekemällä videonauhalla, mistä sen voi tarkistaa. Myös paikallislehden lehtileike samasta tilaisuudesta on minulla tallessa.

En ymmärtänyt silloin kaikkea Sarjalan sanomaa, mutta jälkeen päin ajattelin hänen jo silloin tienneen sen, että tietotekniikka ja sen kehitys tulee mullistamaan yhteiskunnan. Niin kuin tekikin. Itsekin kävin 1980-luvun lopulla kansalaiopistossa atk-kurssin ensimmäisillä kunnan hankkimilla tietokoneilla, jotka tallensivat "lerpulle" työn tulokset. Sen jälkeen en ole käynyt atk-kursseja, vaikka syytä ehkä olisi. Olen opetellut käytännössä omalla koneella vuodesta 1991 lähtien, paras opettajani on ollut pojan vaimo.

Mutta miten ihminen tekee itsestään taiteilijan?

Mielestäni siihen tarvitaan suurta intohimoa omaa taidelajia kohtaan, on tehtävä uhrauksia, puurrettava ja aherrettava, opiskeltava päämäärätietoisesti. Taitelija on monesti itsekeskeinen ihminen, keskittyy omaan taiteeseensa eikä välitä ympäristön mielipiteestä tai sovinnaisuussäännöistä; taiteilija on kokeilija, elää polttaen kynttiläänsä molemmista päistä. Ilman luovaa intohimoa ja ahkeruutta mitään kestävää ei voi saavuttaa. Ellei ole valmis uhraamaan lähes kaikkea taiteelleen, jää ikuiseksi keskinkertaisuudeksi kadehtimaan toisten taiteilijoiden menestystä.

Lahjat ovat vain pieni osa taitelijan ominaisuuksista, se loppu, raaka työ, muodostaa suurimman osan taitelijan menestykseen johtavista syistä.

Oikein hyvää maanantai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo

2 kommenttia:

  1. "Miten ihminen tekee itsestään taiteilijan?"
    Katso Waka Wanha
    http://erkkijormanainen.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. "Ei parta pahoille kasva,
    turpajouhet joutaville"
    sanotaan Kalevalassa.

    Tuskin monikaan runnoiloo pata piässä, en usko sen auttavan
    runnoilussa.

    On miulakkii aika monta kalevalamittasta runnoo. Suap nähä millon sinne asti piästään.

    Hyvvee jatkoo siule Erkki nuissa kirjutushommissa...

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥