lauantai 27. joulukuuta 2008

Joulumakkarat ja muut entisajan jouluruuat


Katettu pöytä Nymanin talomuseossa Tohmajärvellä.

Muistelen tässä entisajan jouluruokia. Tarjoilu erosi hieman nykyisestä.

Lapsuudenkodissani Perivaarassa ei tarjottu jouluruuaksi kinkkua, vaan hyvissä ajoin ennen joulua äiti valmisti sian teurastuksen jälkeen ryynimakkaroita. Muistaakseni sika teurastettiin jo marraskuussa, jolloin sen lihat suolattiin aittaan lihatynnyriin. Sian suolet äiti siivosi ja kalttasi puhtaaksi, sen jälkeen ne täytettiin keitetyllä ohraryynipuurolla. Puuron seassa oli runsaasti sian rasvaa. Täyttämisen ja makkaroiden päiden sitomisen jälkeen makkaratikuilla, makkarat keitettiin suolavedessä ja vietiin kylmään odottamaan uunissa paistamista. Makkarat saivat jäätyä, ne säilyivät hyvin näin "pakastettuina". Kun talon tuvan uuni lämmitettiin, voitiin makkaroita panna uuniin paistinpannulle kypsymään, ja talonväki söi ne hyvällä ruokahalulla.

Toinen jouluruoka oli karjalanpaisti, sitä syötiin myös aina sunnuntaisin, kun tuvan uuni oli lämmitetty. Karjalanpaistin lisäkkeenä saattoi olla lanttulaatikkoa ja uuniperunoita, nehän kypsyivät hyvin samassa uuninlämmössä.

Niin, ja tietysti karjalanpiirakat olivat se ainainen välttämättömyys joka pyhänseutu, siitä ei passannut livetä, muutoin olisi talon isäntä suuttunut pahanpäiväisesti. Ainakin minun isäni, varmaan kaikki muutkin vanhan kansan miehet.

Riisi- tai ohraryynipuuro rusinasopan kanssa oli joulupöydän jälkiruoka. Luumuja en muista olleen sota-ajan jälkeen, mutta "väskynäsoppaa" sain maistella, se oli muistaakseni sekahedelmäkeittoa, mahdollisesti mukana oli myös rusinoita.

Maalla syötiin rehtiä maalaisruokaa, vain säätyläisemännillä lienee ollut tarjolla kokonaista joulukinkkua. Sianliha paistettiin uunissa pieninä, korkeintaan kilon tai puolentoista kilon, paloina. Vasta 1957 tai niillä seuduin meillä lienee ollut ensimmäinen joulukinkku. Opiskelin sen paistamisen keittokirjasta, muistaakseni keitin sen ennen paistamista. Kinkku muuten paistettiin entisaikaan taikinakuoren sisässä, ei näet ollut silloin saatavilla paistokelmuja.

Myös mämmit ja muut erikoisruuat jouduin opettelemaan itse kirjasta opiskellen, ja hyvin ne hommat opinkin. Elämä ja talouskoulu on opettanut sen jälkeen lisää.

Oikein hyvää ja herkullista vuoden loppua kaikille toivoo Aili-mummo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi ♥