torstai 20. marraskuuta 2008

Tupakkalakko



Mv. Oskari Juvonen (1883-1969)
Isäni, maanviljelijä Oskari Juvonen Tikkalasta, oli jo vanha mies (58v ja risat) kun synnyin. Hän oli myös kova tupakkamies, poltteli itse tekemiään "sätkiä" kotona kasvatetusta kessusta, myös Sikarinlehdistä ja Jymystä. Paperi oli tietysti sanomalehdestä saatua.

Olin kolmevuotias, kun minuun iski tupakanhimo. Tiedämme kaikki, että pikkulapset ovat kovia matkimaan isoja ihmisiä. Oikeastaan pikkulasten oppiminen perustuu aikuisten matkimiseen.

Polttelin joitakin isän tekemiä sätkiä. Mutta sitten isä saikin päähänsä pistää pieneen suuhuni ison ja mahtavan sikarin. Minä poltin sikaria, mutta en muista poltinko sen kokonaan vai jäikö homma kesken. Minua oksetti ja huimasi ja sain oikein hirvittävän päänsäryn sikarinpolton seurauksena. Se oli viimeinen tuntumani tupakointiin enkä ole tätä tupakkalakkoani koskaan katunut.

Jäljellä on vain jonkinlainen allergia tupakansavua kohtaan, punaiset silmät ja kova päänsärky.


Meidän huushollissamme ei ole kukaan tupakoinut vuosikymmeniin. Menneinä aikoina vieraat saattoivat sauhutella toisten kodeissa piittaamatta talonväestä. Ja joskus 1970-80 luvuilla miesväki poltteli surutta kokouksissa, ilma oli sakeana savusta. Siinä oli vaikeaa istua ja olla mukana. Mutta kertaakaan en lähtenyt kesken pois.

Sanotaan että tupakasta on vaikea irtautua. Uskon sen. Onneksi minun kohdaltani asia loppui jo ennen kuin pääsi edes alkuun. Nykyään on lisäksi apuneuvoja tupakasta irtautumiseen, nikotiinipurkkaa ja -laastaria. Meille monille terveytensä menettäneille tupakanpolton lopettaminen on niitä tärkeimpiä ja ratkaisevimpia päätöksiä elämämme tiellä.

Savutonta ja hyvää loppuelämää kaikille toivoo Aili-mummo

8 kommenttia:

  1. Muistan minäkin kun kylän miehet tulivat kotitupaan, kyllä siinä ilma oli sakeana savusta.
    Onneksi nyt on aika toinen, mutta edelleen pikkupojat kokeilevat, kerrankin oli naapurin nassikalta tukka kärähtänyt. Taisi silloin olla n.nelivuotias.
    Terveiset täältä, sataa edelleen...

    VastaaPoista
  2. Hei Aili-mummo.
    Onneksi sinulta jäi tuo tupakan poltto sinne lapsuuteen. Mie muistan kanssa, kun maistelin ensimmäisen kerran tupakkaa. Se oli tosi jännä hetki. Olin n. 8 vuotias. Meillä oli kotona kioski ja isäni eli vielä. Muistan, kun isä laittoi kioskin kiinni ja yksi mies jätti tupakan natsan palamaan maahan. Mie oottelin, että isä lähtee kotiin päin, niin ottaisin ja maistaisin sitä palavaa tupakkaa ja se maistui tosi pahalle. Minulle tuli hirveän huono olo ja huono omatunto siitä, kun olin "polttanut" tupakkaa. Muutaman päivän päästä läksimme lomamatkalle Karhulaan mummon luo. Siellä matkalla minun oli pakko kertoa äidille ja isälle, että mie olen polttanut tupakkaa. En muista miten he reagoivat, mutta minulta putosi taakka harteiltani, kun sain sen sanottua.

    Murrosiässä aloin taas polttamaan. Olen monta kertaa lopettanut, mutta vielä tänä päivänäkin minä poltan. Tiedän, että se ei tee hyvää keuhkoille, mutta...niin...

    Koskaan me ei kyllä polteta sisällä ja en anna kenenkään vieraankaan poltella sisätiloissa.

    Ja sen verran kunnioitan vanhempia ihmisiä, että en polta heidän nähtensä, vaikka he tietävät minun polttavan.

    Mutta nyt toivotan sinulle oikein hyvää lauantai-illan jatkoa ja terveiset täältä Outokummusta.

    VastaaPoista
  3. Hei Minttuli!

    Meillä poltti tupakkaa isä ja työmies, joka asui talossamme. Tuohon aikaan, kun kokeilin tupakanpolttoa, renki oli vielä rintamalla. Matkin siis isää, joka oli polttanut tupakkaa 15v. lähtien.

    Tupakka on paha myrkky, moni ei arvaa sitä. Tukkii myös verisuonet, jos paljon tupakoi...

    Jospa vain saisi nuorisolle opetukset perille, niin että he uskoisivat. Jotkut eivät pääse ikinä eroon tupakasta, vaikka miten yrittäisivät; ja se on surullista.

    Oikein hyvää sunnuntaipäivää sinulle, Minttuli, ja lämpimät kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  4. Moi Eila!

    Mikä ihme siinä tupakassa niin paljon kiinnostaa, onko se kokeilunhalu? Olen hyvilläni siitä, että mielitekoni loppui näin radikaalisti, vaikka tämä on kuulemma huono tapa panna lapselle sikari suuhun palamaan...

    On tietysti jokaisen oma asia, jos polttaa, mutta terveyden kannalta asiaa ajateltuna, kannattaisi pyrkiä tupakasta eroon. Onhan siihen keksitty nikotiinipurkat ja laastarit, joista voi olla apua. Lisäksi kannttaisi vältellä toisten tupakoitsijoiden seuraa.

    Murrosikäisinä monet aloittavat tupankanpolton, harvat vanhempina. Ennen mainoksissa annettiin ymmärtää, että tupakointi on jotenkin miehekästä tai naisellista, jotakin "hienoa", mutta nyt ei enää näin tehdä.

    Onneksi mieheni ei tupakoi, vaikka seurusteluaikana hän jopa tarjosi minulle tupakka ja poltti muutaman savukkeen itsekin. En ole pitänyt tupakasta kokeiluni jälkeen..;/

    Oikein hyvää sunnuntaipäivää sinulle sinne Outokumpuun, Eila, ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  5. Aina kun katson vanhoja kotimaisia elokuvia, niin siellä näyttelijät polttaa joka elokuvassa, ei edes elokuvia tehdessä tupakkaa voitu jättää pois. Mun tupakan kokeilu liittyy tietysti sinne Tohmajärvelle,15v. siellä Aseman baarin vessassa kokeilin eka kerran ja olin tukehtua sinne, naama punaisena poistuin sieltä, enkä sen koommin ole tupakkaa suuhun laittanut.Mutta sydän on puolittain vielä siellä. Mielenkiintoinen tarina sinulla, kiitos myös kommentistasi, samoin hyvää viikon alkua!

    VastaaPoista
  6. Hei Pipsa!

    Aika hyvää tupakkamainosta, vai mitä Pipsa?
    Ei ihme, että nuoriso tarttui koukkuun, olihan tupakointi niin trendikästä, tai muodikasta, kuten silloin varmaan sanottiin...

    Hyvä kun et jäänyt tupkkakoukkuun loppuiäksi, olen iloinen siitä. Monilta menee terveys, joiltakin henki, mutta kaikilta rahat.

    Minun lapsuudessani tupakoivat korkeintaan kaupunkilaisnaiset, ei heistäkään kaikki, ja joku Tupakka-Anni (paikkakuntalainen) niiden niiden lisäksi.

    Tositarina, mutta onneksi ohi..;)

    Kiitos kommentistasi, Pipsa, ja mukavaa uuden viikon alkua sinulle<3

    VastaaPoista
  7. Mä saatan tietää tuon Annin, ei enää ole elossa, oli pieni ruskea mummo silloin jo, ulkona kun oli paljon niin ruskettui, yleisessä saunassa aina kävi ja tuli jonottamaan 3-4 tuntia ennemmin,asui pienessä mökissä kemien rinteessä.Ehkä ei oo sama, mut tuli vain mieleen nimestä Anni.Olen nyt pepita,kun pipsoja on monta,on selvempää.Kurjet on täältä lähdössä, muutama jo lähti, ovat aika lähellä rahka suolla, toivottavasti saan kuvan jos oon silloin ulkona, aina ne tulee tästä ohi ja lähtee.

    VastaaPoista
  8. Hei Pepita!

    Tuo tuntemasi oli siis Kemien tai Aseman Tupakka-Anni, minä viittasin tässä ennen minua Tikkalassa eläneeseen naiseen, jota oli kutsuttu tuolla nimellä. Minäkään en ole koskaan sitä Annia tuntenut, mutta hänen tyttärensä kylläkin. Tälla Annilla oli ollut lehtolapsia...

    Kurkien lähtöä en ole seurannut, olen nyt influensassa. Syksyllähän ne lähtevät, kun viljat on puitu, käyvät ruokailemassa viljansänkipelloissa. Suolla ne kurjet asuvat, tietääkseni.

    Kiitos kommentista, Pepita, ja oikein mukavaa syksyä sinulle<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥