tiistai 25. marraskuuta 2008

Potsipäivien isä (1868-1918)



Kirjailija, Maiju Lassila (1868-1918).
Tällä viikolla juhlitaan Tohmajärvellä, kotikunnassani, kirjailija Maiju Lassilaa. Alkuaan hänen nimensä oli Algot Tietäväinen, myöhemmin Untola. Hän käytti myös salanimiä J.I.Vatanen ja Irmari Rantamala.

Kirjailijan syntymästä tuli kuluneeksi 140 vuotta, ja kuolemasta 90 vuotta. Algot Tietäväinen syntyi kansan keskuudessa, hän oli maalaispoika. Jo nuorena poikana hän oli renkinä sukulaistalossa. Oppikouluun hän ei päässyt, köyhä kun oli. Sitten aikuisena hän hakeutui Sortavalan seminaariin ja valmistui kansakoulun opettajaksi. Opettajana hän toimikin alkuaikoina, mutta sitten myöhemmin hän siirtyi sanomalehtimieheksi.
Lassilan elämänvaiheet olivat hyvin vaihtelevat, hän toimi jopa liikemiehenä Venäjällä.

Maiju Lassilan nimellä on julkaistu kansanhumoristiset teokset: Tulitikkuja lainaamassa (1910), Manasse Jäppinen (1912), Kilpakosijat (1913), Liikaviisas (1915), Kuolleista herännyt (1916), Pirttipohjalaisia (1911), ja näytelmät Nuori mylläri(1912), Purasen häät (1897), Kun lesket lempivät (1911), Luonnon lapsia (1912), Kun ruusut kukkivat (1912), Mimmi Paavalinna (1916), Ikiliikkuja (1962, postuumisti).

Romaaneista on myöhemmin tehty näytelmiä, joilla on ollut hyvä kansansuosio. Tulitikkuja lainaamassa näytelmää on esitetty vuosikymmeniä Tohmajärvellä, mutta ainakin 10 viimeisen vuoden aikana sitä ei meillä ole esitetty. Itse olen ollut mukana Manasse Jäppisessä (1986-87) ja Pirttipohjalaisissa (2000). Täytyy sanoa, että viimeksi mainittu ei ollut menestys. Teos on kirjoitettu romaaniksi, sen tekeminen näytelmäksi on ollut fiasko. Näytelmässä on ehdottomasti liian paljon ihmisiä, ja juoni kehittyy liian hitaasti; sen "hauskuus" perustuu riitelyyn ja eripuraan.

Maiju Lassilan teokset ovat jääneet elämään syvän ja ymmärtävän huumorinsa ansio
sta. Se mitä Tietäväinen-Untola kirjoitti nimillä J.I.Vatanen ja Irmari Rantamala, ei ole kestänyt aikojen saatossa.

Lassilalla on ollut valtaisa luomisvimma, joita me sata vuotta myöhemmin syntyneet ihmiset voimme ihailla ja kadehtia.

Tuon otsikon nimi, Potsipäivät, ovat tulleet Tulitikkuja- teoksessa olleesta sianporsaasta, jota kansa sanoi "potsiksi". Näitä Tohmajärveläisten pitäjäjuhlia alettiin viettää Maiju Lassilan muistoksi, ja tekemään hänen syntymäpitäjäänsä Tohmajärveä tunnetuksi siinä siivellä.

Toivotan kaikille hauskoja Maiju Lassila-juhlia 2008!

Oikein hyvää tiistaipäivää kaikille toivoo Aili-mummo




Tohmajärven keväinen keskustanäkymä, takana vesitorni.
Ps. Maiju Lassilaa ja Potsipäiviä juhlittiin viikko sitten 1-3. heinäkuuta 2011, juttu on kirjoitettu kolme vuotta sitten. Tänä vuonna olimme Kontkasten sukujuhlissa, joten emme juhliin osallistuneet.


 - Oikein kaunista viikonvaihdetta kaikille lukijoille!
                                                              Aili-mummo

6 kommenttia:

  1. Kiitos tästä tietopaketista. En ollutkaan aiemmin tietänyt että juuri tohmjärveläinen hän oli.
    Kuopion Kaupunginteatterissa oli viime kauden yleisömenestyksenä Kilpakosijat-musikaali. Kantaesitys, johon musiikin on säveltänyt Sari Kaasinen. Karjalaistyttöjä hänkin. Käytiin karsomassa..
    Huvää viikonloppua sinulle ja terveiset taas niin helteistä Savosta!

    VastaaPoista
  2. Moi Minttuli!

    Sari Kaasinen on syntyjään rääkkylästä, sitten hän muutti lasten koulunkäynnintakia Joensuuhun, ja nyt sielä Lappeenrantaan, muistaakseni. Sari on musiikin tohtori, väitteli pari vuotta sitten Joensuussa asuessaan.

    En ole tuota Kilpakosijat musikaalia kuullutkaan. Mitä tykkäsit esityksestä ja musiikista?

    Mari Kaasinen, Sarin sisar, laulaa Värttinä-yhtyeessä, sitä en tiedä, onko hänelläkin perhettä. Hän on reissannut pitkin maailmaa Värttinän esiintymisten kanssa.

    Kiitos kommentistasi, Minttuli, ja terveiset takaisin sinulle sinne Savoon<3
    Hyvää heinäkuun jatkoa myöskin sinulle:D

    VastaaPoista
  3. Aili, vielä musiikaalista. Täytyy sanoa jotta tykkäsin ja en. Loistavia näyttelijäsuorituksia, vauhdikkaita tanssiesityksiä., mutta kyllästyin siihen samaan hömpönpömppöön ja musiikin samanlaiseen poljentoon.
    Kuopion teatterissa tulee käytyä usein, meillä on onni saada ilmaisia lippuja, kun tuttavamme on siellä töissä..
    Terveiset, helle piinaa.

    VastaaPoista
  4. Moi Minttuli!

    Hienoa että saat ilmaislippuja! Saisinpa minäkin, mutta siitä ei ole toivoa;/

    Sellaista sattuu, jostakin pitää, jostakin ei pidä, mutta jospa se Sari K. vielä kehittyisi siitä edelleen.:) Toivoa ainakin sopii...

    Kiitos kommentistasi, ja mukavaa lauantai-iltaa sinulle, Minttuli<3

    VastaaPoista
  5. Eipä ollut minun aikanani potsipäiviä, en ainakaan muista, onhan siellä Maiju lassilasta jokin muistomerkki, siellä Maiju lassilantiellä?.Tuota tietä on tullut kuljettua joskus,ihana katsella tuttuja maisemia, siellä asemalla on vielä se talo jossa viimeksi olen asunut ja josta lähdin maailmalle, lähellä Kinnusen kauppaa.t.pipsa

    VastaaPoista
  6. Potsipäiviä alettiin viettää Tohmajärvellä muistaakseni 1975, josta minulla on kuvia. Ne olivat yläasteen kentällä ulkosalla, ja siitä lähtien niitä on pidetty joka vuosi.

    Maiju Lassilan muistomerkki siirrettiin MaijuLassilantieltä kunnan keskuspuistoon. Muistomerkki ei ole siis enää yksityistalon pihassa, kuten se ennen oli.

    Asemanseutu on kovasti hiljentynyt entisestään, koulukin on suljettu jo useita vuosia sitten. Junia näkee harvoin asemalla, mutta tavarajunia silloin tällöin tulee Venäjältä, aika harvakseen.

    Kiitos kommentistasi, Pipsa, ja hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥