tiistai 11. marraskuuta 2008

Pontikkajuttuja Tikkalasta



Kyläpoliisi Teuvo Hietala.
Eeva Latvala kertoo isästään Teuvo Hietalasta: Isäni toimi Tikkalassa maanviljelyksen ja mylly- ja sahatoiminna ohessa kyläpoliisina. Sotien jälkeen ja niiden aikana oli monia hämäräperäisiä juttuja, joihin isä joutui sekaantumaan viranomaisena. Isä ei aina lähtenyt virka-asioihin ennen kuin oli saanut ylemmältä taholta eli nimismies Ruuthilta komennuksen.

Kerran tuli komentokäsky mennä Atte Erosen taloon Riihiahossa. Aten näet tiedettiin keittävän pontikkaa. Isä kurkisti sisään saunan ovesta ja sanoi: "Tyhjiihän nuo näkkyy olevan". Lasipurkit olivat niin täynnä, piripinnassa, että niitä olisi voinut luulla vaikka tyhjiksi.

Eräillä oli vain yksi lehmä, ja isä joutui tekemään ulosmittauksia. Hänestä tämä tehtävä tuntui vaikealta, hän kirjoitti siitä kerran jopa lehteen: "Siäl huttuu, siäl mahhoo". Hyvin tiukassa paikassa isä maksoi jopa omasta kukkarostaankin näitä, koska tuntui aivan mahdottomalta ulosmitata köyhiltä näiden ainoaa lehmää.

Kerran nimismies Ruuth käski isän luokseen, jotta hän voisi tunnistaa pontikankeitosta epäiltyjä henkilöitä kyläläisiä. Isä pyysi nähdäkseen pontikkapullon, maistoi sitä, ja sanoi: "Ei oo Tikkalan miesten keitoksia, tämä on kiteeläistä".

Kerran taas isä yritti saada putkaan humalassa ollutta seppää, mutta se ei onnistunut, koska isä oli pieni mies ja talutettava oli suuri. Isä sanoi: "Ei onnistu kun livettää". Tästä lähti puheenparsi: "Livetti kun Tikkalan poliisia".

Kerrotaan jopa kyläpoliisin varoituksista: "Pankeepa vehkeet piiloon, myö tullaan ehtimmään niitä".

Eräs säkäniemeläinen kertoi: "Kun muutimme asumaan Säkäniemelle, piti talon emäntä meille tulokestit, ja me nautimme talon tarjoiluista. Talon rappusille ilmestyi reppuselkämies, joka meni tapaamaan talon isäntää kamarin puolelle. Talonemäntä tunsi miehen viinakauppiaaksi. Meidän lapset kertoivat omalle isälleen viinakauppiasta, mutta isä ei ostanut. Illalla tuli naapuri kylään, ja sanoi ettei viinakauppiasta tarvinnut pelätä. Sehän on siisti, tuohtaalainen mies Kiteeltä, joka keittää ja tuo viinoja sitä mukaa kuin viinaa tarvitaan".

Teoksesta Aili Nupponen, Havutar, hyvä emäntä. Joensuu 2004
Oikein hyvää päivän jatkoa toivoo Aili-mummo

2 kommenttia:

  1. Niitä tehtaita tais ennen olla joka kylän metsissä, vieläkin voi joku yrttää pistää tehtaan pystyyn, mutta ehkä eimetsään.Humenna sit äänestämään.

    VastaaPoista
  2. Pepita!

    Kävimme jo äänestämässä.<3

    En oikein usko, että nykyään niin paljon enää keitetään viinaa, Venäjältä saa halvalla...

    Kuka tietää siellä kaupungeissa.;?

    Oikein leppoisaa vaali-iltaa sinulle.<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥