perjantai 27. huhtikuuta 2012

Suomalainen mies


Suomalaisia miehiä esiintymässä...
Kulunut sanonta on, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa eli ei osaa näyttää tunteitaan eikä sanoa selvinpäin mielipidettään asioista. Mutta annas olla kun on viikonloppu ja mies vetää perskännit: silloin puhetta tulee kuin putkesta, paljon sellaistakin joka saisi jäädä sanomatta. Alkoholi nostaa monen miehen mieleen ihan sairaitakin ajatuksia ja tekoja. Kun murhia ja itsemurhia tapahtuu, se suoritetaan tavallisesti humalatilassa. Selvänä suomalainen mies on jäyhä, rehellinen, ahkera ja hiljainen, usein syrjään vetäytyvä.

Nykyajan sielunhoitoa on painua kapakkaan tai baariin vetämään lanttu täyteen. Meillä ei hyvällä katsota sitä, jos pappi menisi kapakkaan kuten Englannissa ja Irlannissa. Niissä maissa bubi on tavallisten ihmisten olohuone; siellä kerrotaan ilot ja surut ystäville, osallistutaan yhteisön elämään.

Suomessa ovat naisverkostot ja yhdistykset joka päiväisessä käytössä. Naisten on meidän kulttuurissamme helpompi avautua ja kertoa murheensa naisystävälleen. Miesten kulttuurissa avaudutaan vain humalassa, hyvä jos silloinkaan. Ei ole ihme, että mies on ahdistunut ja hädissään, tekee ennemmin itsemurhan kuin että puhuisi jollekin asioistaan.

Tämä umpimielisyys on perintöä vanhoilta ajoilta. Mies tekee töitä ahkerasti, on luotettava kumppani ja kelvollinen isäkin, mutta puhua hän ei osaa. Vai eikö miehellä ole sanoja, ajatuksia tuppaa olemaan sitäkin enemmän, niin paljon että järki menee.

Salailukulttuuri saisi meiltä jo loppua. Sellaisesta ahdistuu kuka tahansa. Ellei ole jotakin tapaa purkaa ajatuksiaan ja paineitaan, olemme tuhon tiellä. Ei ole miehuuden merkki se, että mies ei itke. Jokaisella meistä on lupa itkeä ja nauraa, lupa olla välillä heikko. Ei tarvitse olla aina superihminen, sellainen on hölynpölyä. Kaikki me olemme jollakin tavalla heikkoja. Ehkä eri tavalla kuin joku lähimmäinen, mutta kuitenkin...

Pitää päästä sallivampaan kulttuuriin, saa olla erilainen ihminen kuin naapuri. Ei ole yhtä sopivaa ihmisen mallia, vaan hyvin monenlaisia on olemassa. Yhteisöllä on kuitenkin omat lakinsa ja sääntönsä, joita on noudatettava.

Rauhallista perjantai-iltaa toivottaa Aili-mummo

6 kommenttia:

  1. Tässä suomalaisen miehen puhumattomuudessa meillä naisilla on osuutemme jo siitä lähtien kun olimme pikku poikien äitejä. Kun osaisimme puhuttaa ja kuunnella alituisen itse puhumisen sijasta..

    VastaaPoista
  2. Olet oikeassa Ellinoora, tiesin sen kokemuksesta. Minulla oli kaksi poikaa, joista toinen kuoli itsetuhoisesti vuonna 1992.

    Onko puhumattomuus geeneissä? Voiko puhumista opettaa?

    Suomalainen on liian sisäänlämpiävä luonne, varsinkin pojat ja miehet. Meidän naisten pitää voida muuttaa vallitsevaa toiminta- ja tapakulttuuria. Tunteet ovat tytöille sallitumpia kuin pojille. Kuitenkin pojat ja miehet ovat ihmisiä siinä missä mekin naiset.

    Paljon on pohtimista ja tekemistä näiden asioiden eteen.

    Kiitos kommentistasi, Ellinoora.

    VastaaPoista
  3. onkohan lopulta paljon eroa enää naisiin,,fyysisesti miehet on vahvempia, nainen henkisesti. näin olen kokenut, yksi mies kymmenestä suostuu juttelemaan syvemmistä asioista. alkoholi turmelee jokaisen, ikävä kyllä juominen on lisääntynyt myös naisilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Aikku!

      Tarkoitat nykymiehiä?
      Tiedän, ettei moni mies suostu puhumaan muuten kuin humalatilassa, ja silloin se on typerää jankkaamista. Uskon että tuossa väiteessäni on paljon perää, olen seurannut omien poikieni elämää, ja muidenkin naapureiden.

      Valitettavasti nykynaisille alkoholi on tullut elämässä yhä tärkeämmäksi tekijäksi, mikä nykynaisia lähentää ehkä eniten miessukukuntaan. Valitettavasti, kuten sinäkin sanot.

      Juominen aiheuttaa tänään mahdottoman paljon ongelmia elämässä, myös pikkulapsien perheissä. Yksi grogi ei ketään metsään vie, mutta monet grogit ovat liikaa;((

      Poista
  4. Uudenlaista yhteisöllisyyttä kyllä kaivattaisiin ja kipeästikin monin paikoin.Eikä riitä enää alkoholikaan, vaan on myös huumeet tulleet kuvioihin, että kyllä meno vaan kovenee, ikävä kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Taina!

      Se on ihan totta, mutta miten kaupunki-ihminen saa sen yhteisön? Huonoa se alkaa olla jo maaseudullakin, naapuriin on liian 'pitkä' matka. Muista huumeista kuin alkoholista minulla ei ole kokemusta, mutta tiedän, että se vaara on nykyään todellinen;//

      Ihminen jää liian heikoille, jos hän on yksin---.

      Kiitos kommentistasi, Taina, ja mukavaa viikon jatkoa.<33

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi ♥