keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Prinsessaelämää

Even piirustus teoksessa Mummo ja muusat (2010).

Kaksi pikkuprinsessaa tanssii matolla tuvan lattialla. Eve-prinsessa laukaisee: "Laula mummo!" Ja mummo yrittää laulaa rahisevalla äänellään prinsessalaulua, jonka tahdissa pienet, pulleat jalat tepsuttavat. Välillä pienempi, Pippuri-niminen, käy voimistelemassa riipuntakapulassa, sitten taas on tanssin vuoro. Pippuri sanoo: "Minusta tulee jumppari". Saattaa vaikka tullakin, mummo tuumii itsekseen. Pikkuprinsessa on riski ja nopealiikkeinen, ehtii joka paikkaan. Välillä käy kiskaisemassa juhlamekon niskaan, eiväthän prinsessat tanssi muuten kuin juhlavaatteissa. Ja hauskaa on.

Eve peilaa kuvaansa vitriinikaapin peilistä, josta näkyy iloinen ja punapukuinen pikkutyttö. Prinsessoja laulattaa samassa tahdissa mummon mukana. Jos mummo laulaa jotain muuta laulua, Eve ojentaa heti: "Ei sitä, mummo!" Ja tietysti mummon on toteltava.

Mummo yrittää saada tyttöjä lähtemään mummolaan, se ei näytä paljon kiinnostavan. Tällä viikolla on oltu joka päivä mummolassa, mutta äiti sanoi, että Ellukin tulee koulusta mummolaan. Mummo keksii sitten
sanoa, että mummolla on keitettyjä munia. Sekös naula vihdoin vetää, Eve on perso munille.

Puetaan ulkovaatteet päälle, ja lähdetään matkaan. Matkalla syödään punaherukoita villipensaasta, mutta Pippurilla on kiire päästä perille, ja hän juoksee. Ukki on onneksi kotona, ja ottaa tytön vastaan.

Eve ja minä tulemme jäljessä, Eve haluaa kiikkua pihakeinussa. Ukki jää lapsen kanssa ulos, Pippuri tulee sisään mummon kanssa. Riisutaan haalarit ja liiat vaatteet. Ruokapöytään on kiire, syödään munia ja kaurahuttua. Evekin ehtii eineelle, samat syöntijutut. Lopuksi mummo ottaa rikkalapion ja harjan ja siivoaa pöydän alukset munan paloista.

Myös Ellu tulee koulusta, ja syö kaurahuttua. Ellu käy keräämässä kaikki tomaatit ulkoa ja tuo ne mummolle keittiöön. Mummo on sillä välin tiskannut likaiset astiat, nyt on vihdoin kaikki siistiä. Tytöt leikkivät ukin ja mummon makuuhuoneessa keskenään. Sopu säilyy siihen asti, kunnes mummo löytää rojukaapista puisen
avaimen perän, tullut kuka ties mistä. Se on niin arvokas kiistakapula, että siitä kannattaa kaksosten nahistella ja riidellä, kunnes mummo ottaa sen pois.

Kello on lähes kolme, kun prinsessojen äiti tulee matkaltaan ja vie pienet naisenalut omaan kotiin. Mummo on helpottunut kun pääsee vihdoin lehden lukuun.

Näin ne päivät kuluvat, tämä Ailinpäiväkin. Kaksi puhelinsoittoa on tullut ystäviltä. Kiitos niistä heille.

Oikein hyvää Ailinpäivän iltaa toivoo Aili-mummo

2 kommenttia:

  1. Hyvää Ailinpäivän iltaa täältäkin. Ihana Mummo-tarina!

    VastaaPoista
  2. Anteeksi, Ellinoora, en ole huomannut kommenttiasi tähän päivään mennessä<3

    Kaunis kiitos kommentistasi, nyt kolme vuotta myöhemmin<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥