torstai 25. syyskuuta 2008

Laulu nukkumatista



Even piirustus Keijukainen, teoksesta Mummo ja muusat (2010).


Joka ilta kun lamppu sammuu
ja saapuu oikea yö,
niin nukkumatti nousee
ja ovehen nyrkillä lyö.
On sillä uniset tossut,
ja niillä se sipsuttaa
ja hiipii ovesta sisään
ja hyppää kaapin taa....

Teoksesta Pikku Pegasos, Keuruu 2005. Sanat Martti Haavio, sävel Tapio Rautavaara.



Olin taas eilen pikkuisten, Pippurin ja Even, kanssa. Tunnin verran viivyimme heidän kodissaan, sitten puin pikkuprinsessat, ja kävelimme meille, mummolaan. Paistoin taas pannareita Even toivomuksesta.

Syönnin jälkeen yritin johdatella pikkuneitejä kirjallisuuden pariin. Esitin edellä mainittua Pikku Pegasosta luettavaksi. Siinä on paljon vanhoja suomalaisia kansanrunoja ja myös muuta vanhempaa kotimaista lastenrunoutta lähemmäs 300 sivua sidottuna samoihin kansiin. Piirroskuviakin kirjasta löytyy. Pippuri valitsi luettavat runot aina kuvan mukaan, eihän hän kirjoitettua tekstiä osaa lukea, vasta kolme ja puolivuotias pikkutyttö. Eveä nämä jutut eivät enemmälti kiinnostaneet, mutta kyllä hänkin kuunteli sujuvasti.

Kun tuli esille kuva ja runo Laulu nukkumatista, muistin että siihen on olemassa kaunis sävel, jota olen ennen laulanut. Ääneni on päässyt huonoon kuntoon, sillä en ole laulanut moneen vuoteen; hävettää kun ääni rahisee ja särkyy.

Lauloin siis nukkumattilaulun kertaalleen, Pippuri kuunteli ihan hiljaa ja pää mummon kainalossa. Kun pääsin loppuun tyttö sanoi: "Laula mummo vielä". Ja eihän siinä muu auttanut kuin laulaa tämä hieno laulu uudelleen. Pippuri oli oikein liikuttunut ja mennyt syvälle nukkumatti satuun.

Olen yrittänyt saada lapsia kiinnostumaan runoista, saduista ja kirjallisuudesta, merkitseväthän ne minulle paljon. Sen rakkauden haluaisin antaa perinnöksi lapsenlapsilleni, rakkauden kulttuuriin ja omiin juuriin. Se on ollut elämäni suurin rikkaus ja rakkaus, jota ei ruoste raiskaa eikä kukaan ota minulta pois. Se on ja pysyy niin kauan kuin elän.

Pippuri on myös mainio kuvataiteilijan alku Ellun tavoin. Erinomaisen värikkäitä ja esittäviä piirroksia syntyy mummolle annettavaksi ja tallennettavaksi. Olen mapittanut niitä kansioihin suuret määrät, jotta lapset voisivat katsella niitä sitten isompana ja aikuisena.
Niin, ja käytän niitä myös omien lapsirunojeni raaka-aineena.

Lapset ja lapsenlapset ovat elämäni rikkaus kirjallisuuden ja kulttuurin ohella.

Nyt on päästävä reippaalle lenkille luontoon, sää on hieno ja luonto parhaimmillaan.

Oikein hyvää päivän jatkoa kaikille toivoo Aili-mummo

4 kommenttia:

  1. Pikku Pegasos on aivan ihana kirja, harmittaa kunomani annoin lainaan joskus ja se jäi sille tielleen.
    Ja lasten kanssa laulaminen, vaikka särkyvällä äänellä (kuten minullakin) on mukavaa

    VastaaPoista
  2. Kiitos Aili-mummo tästä hienosta, koskettavasta postauksesta. Kaunis keijukaispiirustus Eveltä ja runo siinä mukana.

    Nukkumatti laulu on myös niin kaunis. Ei siis ihme, jos Pippuri on halunnut kuulla sen uudelleen mummin laulamana.

    Miekin olen säästänyt kaikki lastenlasteni piirustukset kansioon. Ja kaikkien tyttäriemme askartelut ja piirustukset ja jopa heidän koulukirjoista suurimman osan olen säilyttänyt muistoina varastossa. En tiedä, onko se hamstrausta, mutta joskus on ihan kiva ottaa niitä esiin ja muistella menneitä.
    Oman paksukantisen päiväkirjani olen myös säilyttänyt ja kaikki "rakkauskirjeet" nuoruudestani. Ja on siellä "aarrearkussa" paljon muitakin muistoja.

    Oikein hyvää sunnuntai-illan jatkoa sinne Tohmajärvelle ja hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
  3. Hei Minttuli!

    Pikku Pegasos-kirjassa on satoja runoja, eri kansanrunoista alkaen nykykirjailijoihin saakka. On paljon lainaajia, jotka eivät "muista" palauttaa lainaksi ottamiaan teoksia.

    Nytpä lapset laulavat mummolle ja ukille, ja heillä on kaunis ja kantava ääni. Sanatkin pysyvät hyvin muistissa, jo alle 3v. Paupaulta, muista puhumattakaan...

    Oikein mukavia muistoja on sinullakin, Minttuli, ja varmasti niitä tulee lisää.:D

    Oikein aurinkoista ja mukavaa uutta heinäkuun viikkoa sinulle, Minttuli, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  4. Moi Eila!

    Valitettavasti ei ollut Nukkumatin kuvaa, ajajttelin että lasten piirustus ajaa saman asian.;)

    Lapsi eläytyy satuihin ja tarinoihin koko sielullaan, ja sadut vaikuttavat heihin voimakkaasti.

    Onneksi sinä, Eila, olet säilyttänyt lastesi kirjat, kuvat ja muut muistot, samoin omasi. Niistä voi löytää aina uusia ilonaiheita, ja voipa niitä hyödyntää muullakin tavoin, esim. kuvakirjoina omille lapsilleen, samoin vanhat valokuvat. Meillä on miniä tehnyt vuosittain kuvakirja tytöistä ja heidän elämästään. CD taitaa olla suuritöisempi juttu. Tytöistä on tehty vain yksi romppu, he olivat aivan pieniä.

    Niin valtavan pian se aika menee, vain muutamia vuosia, ja lapset ovat jo aikuisia...

    Minä hävitin omat päiväkirjani, joita kirjoitin noin viisi vuotta. Lapsellisia ne olivatkin---, samoin kirjeenvaihdon poikaystäväni kanssa.

    Eila, älä tee samoin, vaan säästä oma historiasi, onhan se jälkikasvullesi ainakin uutta tietoa.

    Lämpimät terveiset sinulle Outokumpuun, kiitos kommentistasi ja oikein mukavaa tulevaa viikkoa<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥