torstai 25. syyskuuta 2008

Laulu nukkumatista



Even piirustus Keijukainen, teoksesta Mummo ja muusat (2010).


Joka ilta kun lamppu sammuu
ja saapuu oikea yö,
niin nukkumatti nousee
ja ovehen nyrkillä lyö.
On sillä uniset tossut,
ja niillä se sipsuttaa
ja hiipii ovesta sisään
ja hyppää kaapin taa....

Teoksesta Pikku Pegasos, Keuruu 2005. Sanat Martti Haavio, sävel Tapio Rautavaara.



Olin taas eilen pikkuisten, Pippurin ja Even, kanssa. Tunnin verran viivyimme heidän kodissaan, sitten puin pikkuprinsessat, ja kävelimme meille, mummolaan. Paistoin taas pannareita Even toivomuksesta.

Syönnin jälkeen yritin johdatella pikkuneitejä kirjallisuuden pariin. Esitin edellä mainittua Pikku Pegasosta luettavaksi. Siinä on paljon vanhoja suomalaisia kansanrunoja ja myös muuta vanhempaa kotimaista lastenrunoutta lähemmäs 300 sivua sidottuna samoihin kansiin. Piirroskuviakin kirjasta löytyy. Pippuri valitsi luettavat runot aina kuvan mukaan, eihän hän kirjoitettua tekstiä osaa lukea, vasta kolme ja puolivuotias pikkutyttö. Eveä nämä jutut eivät enemmälti kiinnostaneet, mutta kyllä hänkin kuunteli sujuvasti.

Kun tuli esille kuva ja runo Laulu nukkumatista, muistin että siihen on olemassa kaunis sävel, jota olen ennen laulanut. Ääneni on päässyt huonoon kuntoon, sillä en ole laulanut moneen vuoteen; hävettää kun ääni rahisee ja särkyy.

Lauloin siis nukkumattilaulun kertaalleen, Pippuri kuunteli ihan hiljaa ja pää mummon kainalossa. Kun pääsin loppuun tyttö sanoi: "Laula mummo vielä". Ja eihän siinä muu auttanut kuin laulaa tämä hieno laulu uudelleen. Pippuri oli oikein liikuttunut ja mennyt syvälle nukkumatti satuun.

Olen yrittänyt saada lapsia kiinnostumaan runoista, saduista ja kirjallisuudesta, merkitseväthän ne minulle paljon. Sen rakkauden haluaisin antaa perinnöksi lapsenlapsilleni, rakkauden kulttuuriin ja omiin juuriin. Se on ollut elämäni suurin rikkaus ja rakkaus, jota ei ruoste raiskaa eikä kukaan ota minulta pois. Se on ja pysyy niin kauan kuin elän.

Pippuri on myös mainio kuvataiteilijan alku Ellun tavoin. Erinomaisen värikkäitä ja esittäviä piirroksia syntyy mummolle annettavaksi ja tallennettavaksi. Olen mapittanut niitä kansioihin suuret määrät, jotta lapset voisivat katsella niitä sitten isompana ja aikuisena.
Niin, ja käytän niitä myös omien lapsirunojeni raaka-aineena.

Lapset ja lapsenlapset ovat elämäni rikkaus kirjallisuuden ja kulttuurin ohella.

Nyt on päästävä reippaalle lenkille luontoon, sää on hieno ja luonto parhaimmillaan.

Oikein hyvää päivän jatkoa kaikille toivoo Aili-mummo

lauantai 20. syyskuuta 2008

Melamiinimaitoa - terveydeksi!

Kiinassa on paljastunut maitoskandaali, johon ruotsalainen Arla-yhtiö on osallinen. Pikkulapsia on sairastunut ja kuollut munuaiskiviin ja munuaisten tuhoutumiseen. Tämä johtuu siitä, että roistoliikemiehet ovat sekoittaneet maitoon vettä saadakseen enemmän myytävää. Jotta veden lisäystä ei huomattaisi on vesimaitoon lisätty melamiinia "maidon" valkuaismäärän lisäämiseksi. Tämä on enemmän kuin moraalitonta, se on hirvittävä rikos!

Tästä "maidosta" on tehty imeväisille maitojauhetta, jolla äidit ruokkivat lapsiaan. Melamiinia on tavattu myös tuoremaidosta, jugurtista ja muistaakseni myös juustoista. Myös muun väestön munuaiset ovat siis vaarassa, sillä kuuleman mukaan maidon käyttö on Kiinassa lisääntynyt paljon.

Tiedän että Kiinassa samoin kuin monessa muussa maassa myös viranomaiset ovat lahjottavissa. Siis mitään kontrollia ei ole! Rikolliset voivat puuhailla mitä tahtovat eikä koira perään hauku.

On sentään hyvä ettei suomalainen Valio ole ollut tässä puuhassa mukana. Toivottavasti meillä on kotimaista jalostettavaa omissa meijereissä, ainakin suomalaisten tarpeiksi. Hirveää, jos joudumme tälläisten rikollisliikemiesten armoille; toivottavasti niin ei koskaan käy.

Sen olen nähnyt ettei liikemiesmoraalia ole, kunhan vain rahaa tulee ja paljon. Ja paljon sitä on tultava, että liikemies ja tehtailija olisi tyytyväinen. Ahneus on vallan kukkulalla, sitä ei voita mikään, paitsi tietysti vielä suurempi ahneus.
****
Kävimme miehen kanssa eilen Joensuussa. Huomasin että Tokmannin asiakasmäärä oli hirveän pieni entiseen verrattuna. Perjantaisin kello 16. aikoihin yleensä kaupoissa käy kova kuhina, kun kansa on tekemässä viikonlopun ostoksia, mutta nyt oli hiljaista ja autiota. Sen sijaan Lidlissä oli piha täynnä autoja, ja kansaa kaupassa että seinät pullisteli. Nähtävästi monet ovat tehneet saman liikkeen kuin mekin eli siirtyneet tekemään pääosan ruokaostoksista Lidliin. Ostin Tokmannilta ulkoilupuvun alemyynnistä, entinen on niin rähjäinen ettei sillä ainakaan kehtaa lähteä kylillä näyttäytymään.
****
Sain sentään niin paljon omenia omista puista että saatoin keittää niistä omenahilloa. Pakastin sen tänään. Nyt on pakastimet niin täynnä ettei niihin voi panna enää mitään.
Päivä on mennyt taloustöiden parissa oikein lennokkaasti.

Aloitin myös sukkien neulomisen pikkuisille, ja ostin lisää villalankaa. Ellulla on pian syntymäpäivä, ja myös jollain toisellakin...

Oikein hyvää ja kaunista lauantai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Prinsessaelämää

Even piirustus teoksessa Mummo ja muusat (2010).

Kaksi pikkuprinsessaa tanssii matolla tuvan lattialla. Eve-prinsessa laukaisee: "Laula mummo!" Ja mummo yrittää laulaa rahisevalla äänellään prinsessalaulua, jonka tahdissa pienet, pulleat jalat tepsuttavat. Välillä pienempi, Pippuri-niminen, käy voimistelemassa riipuntakapulassa, sitten taas on tanssin vuoro. Pippuri sanoo: "Minusta tulee jumppari". Saattaa vaikka tullakin, mummo tuumii itsekseen. Pikkuprinsessa on riski ja nopealiikkeinen, ehtii joka paikkaan. Välillä käy kiskaisemassa juhlamekon niskaan, eiväthän prinsessat tanssi muuten kuin juhlavaatteissa. Ja hauskaa on.

Eve peilaa kuvaansa vitriinikaapin peilistä, josta näkyy iloinen ja punapukuinen pikkutyttö. Prinsessoja laulattaa samassa tahdissa mummon mukana. Jos mummo laulaa jotain muuta laulua, Eve ojentaa heti: "Ei sitä, mummo!" Ja tietysti mummon on toteltava.

Mummo yrittää saada tyttöjä lähtemään mummolaan, se ei näytä paljon kiinnostavan. Tällä viikolla on oltu joka päivä mummolassa, mutta äiti sanoi, että Ellukin tulee koulusta mummolaan. Mummo keksii sitten
sanoa, että mummolla on keitettyjä munia. Sekös naula vihdoin vetää, Eve on perso munille.

Puetaan ulkovaatteet päälle, ja lähdetään matkaan. Matkalla syödään punaherukoita villipensaasta, mutta Pippurilla on kiire päästä perille, ja hän juoksee. Ukki on onneksi kotona, ja ottaa tytön vastaan.

Eve ja minä tulemme jäljessä, Eve haluaa kiikkua pihakeinussa. Ukki jää lapsen kanssa ulos, Pippuri tulee sisään mummon kanssa. Riisutaan haalarit ja liiat vaatteet. Ruokapöytään on kiire, syödään munia ja kaurahuttua. Evekin ehtii eineelle, samat syöntijutut. Lopuksi mummo ottaa rikkalapion ja harjan ja siivoaa pöydän alukset munan paloista.

Myös Ellu tulee koulusta, ja syö kaurahuttua. Ellu käy keräämässä kaikki tomaatit ulkoa ja tuo ne mummolle keittiöön. Mummo on sillä välin tiskannut likaiset astiat, nyt on vihdoin kaikki siistiä. Tytöt leikkivät ukin ja mummon makuuhuoneessa keskenään. Sopu säilyy siihen asti, kunnes mummo löytää rojukaapista puisen
avaimen perän, tullut kuka ties mistä. Se on niin arvokas kiistakapula, että siitä kannattaa kaksosten nahistella ja riidellä, kunnes mummo ottaa sen pois.

Kello on lähes kolme, kun prinsessojen äiti tulee matkaltaan ja vie pienet naisenalut omaan kotiin. Mummo on helpottunut kun pääsee vihdoin lehden lukuun.

Näin ne päivät kuluvat, tämä Ailinpäiväkin. Kaksi puhelinsoittoa on tullut ystäviltä. Kiitos niistä heille.

Oikein hyvää Ailinpäivän iltaa toivoo Aili-mummo

lauantai 13. syyskuuta 2008

Syksyn tuntua



Syksy on tullut myös Ailinkalliolle...
Kuka heitti kultaa
koivujen oksille?
Kuka kiskoi veneet hiekalle
nukkumaan?
Kuka unohti jälkeensä
aution rannan ja
vihlovan ikävän?
Kaislikko vapisee ja huutaa
- tule takaisin,
tule takaisin kesä!



Aili-mummo Kokoelmasta Elämänpelto (1991)


Syksy on saapunut pitkin askelin, puissa ovat syksyn värit, kulta ja punainen. Hallitseva väri on yhä vihreä. Syyskukat eivät ehtineet tänä vuotena kunnolla kukkia. Hallaa on odotettu vierailulle jo jonkin aikaa, mutta se ei vielä ole lakastuttanut kasveja. Peruna on meillä nostamatta, se on miesväen töitä. Minun syystöihini kuuluu ikkunoiden pesu, sekin on tekemättä.
****
Tämän päivän Karjalaisessa päästeli alakertakirjoituksessaan Helena Tahvanainen "poliitikon ketkuista", jotka taas vaalien alla ovat köyhän ja pienen ihmisen asialla. Olen samaa mieltä poliitikoista, vaalikarjaksihan me kelpaamme, emme muuhun. Saapas nähdä millaiset Tohmajärven ehdokaslistat tulevat olemaan? Tuntuu että olemme koko ajan menossa huonompaa suuntaan, eihän kuntapäättäjillä ole paljonkaan enää päättämistä. Vaalien yhteydessä tehdään vielä kuulemma kysely halutaanko kunta yhdistää, mihin suuntaan vai halutaanko peräti säilyä itsenäisenä. Siinä sitä onkin pohdiskelemista...


~~~~


Markku Pölönen oli kuulemma 11. päivä eli torstaina Tikkalan baarilla tekemässä elokuvaa. Katsoimme ohi kulkiessamme, miten paljon kaupan ympärillä oli autoja, niitä oli sekä taka- että etupuolella. Mauri huomauttikin minulle Ralliraidan kuvaamisesta.


Tänä iltana parhaillaan kuvataan Tuupovaarassa Ralliradalla loppukohtauksia. Siellä saattaa olla myös tikkalalaisia "yleisön" joukossa. Oletan että ainakin ne tavalliset linssiluteet ovat paikalla katsomossa.


Oikein hyvää lauantai-iltaa kaikille toivoo Aili-mummo!


Ps. Nyt syksyllä 2011 Kassan Baari Tikkalassa lopetti toimintansa.


Ralliraita elokuva esitettiin myös syksyllä 2011 Teeveessä.


Kevyet mullat Kassan baarin muistolle toivottaa Aili-mummo!