torstai 14. elokuuta 2008

Siitä on jo 60 vuotta...


Syksyllä 1950 Alapihan pihamaalla.Oikealla opettaja Sirpa Juvonen.

Olin pieni tytönrääpäle syksyllä 1948. Pyrin Tikkalan kansakouluun, olin 6½-vuotias, reipas ja rohkea naisenalku. Koulumatkaa minulle olisi tullut yli viisi kilometriä yhteen suuntaan. Opettaja Jenny Siitonen oli päätellyt, että en pärjäisi heidän koulussaan. Joten en päässyt Tikkalan kouluun oppilaaksi.

Samana syksynä aloitettiin kuitenkin Riihiahossa supistettu kansakoulu Alapihan tuvan nurkassa, ja siihen kouluun minut sitten hyväksyttiin.

Opettajana toimi hammaslääkäri S. Siitonen, Jenny Siitosen sukulainen.

Supistetussa kansakoulussa oli opetusta 1-2 luokille kaksi viikkoa syksyllä ja keväällä kuutena päivänä viikossa, muulloin koulua oli vain lauantaisin. Viitenä päivänä viikossa opettaja opetti luokkia 3-7. Vähällä työvoimalla siis pärjättiin. Kouluaterian tarjosi talon emäntä tai muu talon naisväki. Meillä oppilailla oli koulussa mukana omat eväät, leipäpalaset ja maitopullo kunnan antaman keittolautasen höysteenä.

Opin ainoana oppilaana lukemaan syksyn -48 aikana, toiset oppivat vasta kevätkaudella.

Kirjat olivat vanhoja, ja niistä olivat jo monet oppilaspolvet aikaisemmin opiskelleet. Oppikirjoista, opettajista ja koulutarvikkeista oli silloin sotien jälkeen huutava pula; saimme kuitenkin aapiset, vihkot, lyijykynät ja kumit kunnan puolesta.

****
Lapsenlapseni, Ellu, aloitti tänä syksynä peruskoulunsa Tikkalassa. Hänen kirjansa ovat uusia, ja ainakin laskukirjaan tehdään merkintöjä, ei siis lasketa vihkoon. Koulumatkaa on saman verran eli viisi kilometriä, kuin meidän pojillamme, ja se kuljetaan taksilla. Meidän aikanamme oli kuljettava omilla kyydeillä eli jalkaisin ja suksilla. Jos matka oli liian rasittava, piti hankkia asunto, jossa voi olla kouluviikon ajan.

Muutoinkin olosuhteet ovat kokonaan erilaiset kuin sukupolvia aikaisemmin. Onneksi lasten kannalta ovat erilaiset, ja muutenkin ihmisten elintaso on valtavan paljon parempi kuin silloin vuosikymmeniä sitten.

Tohmajärven kunnassa on vuosia riehunut väittely siitä, mitkä koulut pitäisi lopettaa. Tällä valtuustokaudella ei yhtäkään koulua lopeteta, mutta seuraavalla kaudella on varmaan pakko. Oppilaat kuulemma vähenevät kyliltä radikaalisti, ja oppilasennusteet ovat huonot. Onneksi näin ei ole omassa kylässämme Tikkalassa. Täällä asuu ja tänne muuttaa paljon nuoria, kasvavia perheitä, joihin syntyy lapsia.

Tikkalan koulun kotisivuja olen ihmetellyt. Niitä ei ole päivitetty moneen vuoteen. Uudessa koulussa on nyt kolme opettajaa niin kuin koulussa tulee ollakin, lapsiluku lienee yli 40. Esikoululaiset kuljetetaan Kemieen asti, siis 25 kilometrin päähän. Tulee siinä autossa istumista pienille ihmisille! Esiopetustiloja ei Tikkalaan rakennettu säästösyistä.

Aika näyttää mihin nämä koulukiemurat päättyvät. Toivottavasti olen vielä vähän aikaa niitä ihmettelemässä, ja seuraamassa seuraavan sukupolven edistymistä. Lapsissa meillä on aina toivoa!

Oikein hyvää päivänjatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

3 kommenttia:

  1. Otsikko pitäisi olla: Nyt jo kuusikymmentäkuusi vuotta (2014)...

    VastaaPoista
  2. Niin minuakin ihmetyttää, kun lapsia kuljetellaan tuollaiset matkat. Kunnat ovat kurjalla säästökuurilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä rahtaus ei kun lisääntyy, pian on enää yksi koulu joka kunnassa, paitsi isoissa kaupungeissa!

      Pian varmaan opiskellaan netin välityksellä, ei tule kustannuksia...
      Kunnilla ja niiden asukkailla on yhtä kurjaa;/

      Kaunista viikonloppua sinulle, Emilie! ♥♥

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi ♥