Kirjoitin tämän postauksen noin seitsemän vuotta sitten Aili-mummon arkea blogissani, joka nykyisin kantaa nimeä Kulttuuria ja kuusenkerkkiä!
Iloista huhtikuuta vuonna 2018 ♥ ♥ ♥
Voi niitä aikoja
Historiaa, perinnettä, Tikkalan ja Onkamon paikallishistoriaa ja niiden asukkaita, sukujuttuja, kannanottoja asioihin ja ilmiöihin. Siis sillisalaattia eli rosollia!
torstai 12. huhtikuuta 2018
torstai 1. helmikuuta 2018
Onkamon-Tikkalan hautausmaan perustaminen
![]() |
Lahnalammen Simosten sukuhaudalla.Kuva: Museovirasto. |
![]() |
Perivaaran Mikko Kurosen sankarihaudalla lähiskukua. Kuva: Veijo Kurosen arkisto. |
![]() |
Aapeli Kurosen hautajaiset Onkamolla 1944. |
![]() |
Kiviaidan teko hautausmaan ympäri. Kuva: Eeva Latvalan arkisto. |
Ennen kuin Onkamoon saatiin oma hautausmaa v.1922, väännettiin kättä seurakunnan kanssa hautausmaan perustamisesta. Väkevin vastustaja oli rovasti Konstantin Kalke. Hautausmaa perustettiin Onkamon lainajyvästön lahjoitusmaalle. Lahjakirjan allekirjoittivat lainajyvästön puolesta Lahnalammin Janne ja Iida Simonen. Lupa hautausmaan perustamiseen oli saatava opetusministeriöstä asti. Alla oleva kirje on jäljennös rovasti Konstantin Kalken kirjoittamasta vastustuskirjeestä. Alkuperäinen kappale lienee seurakunnan hallussa.
"1:ksi Tohmajärvelle vihittiin 10/8.1919 uusi hautausmaa, jossa on kyllin tilaa koko pitäjään henkilöille, onkamolaisillekin, noin 40 vuotta.
2:ksi Silmäys karttaan (esim. matkailia karttaan) näyttää, että Tohmajärvellä ovat kaikki kylät kaukana hautausmaasta. Mainitsen vain muutamia kyliä: Kutsun, Watalan, Wepsän, Patsolan, Riikolan kylät j.n.e. Entäpä jos toisetkin kaukaiset kylät haluavat laittaa mukavuudekseen oman hautausmaan keskelle kyläänsä! Voidaanko arvata mitä seurauksia tuosta tulee?
3:ksi On tunnustettua, että karjalainen aluksi innostuu, mutta pian laimenee. Kuka takaa, että edes 20 vuoden perästä on tuo hautausmaa täydessä kunnossa, ettei se silloin jo ole karjanlaitumena, risujen, metsän ja pensaitten peittämänä, ilman käytäviä kesällä ja talvella. On samoin rappiolla kuin Tohmajärvellä Petravaaran kylässä venäjän uskoisten hautausmaa.
4:ksi Kuka vartioi tahi on edesvastuussa siitä, että haudat kaivetaan tarpeeksi syviä ja kesällä tarkoin peitetään, jos vieraan pitäjän papitkin siellä käyvät ruumiita siunaamassa. Kuka tietää minkä uskoisia sinne multiin pistetään, ilman ilmoitusta ja kirjanpitoa haudatuista y.m. epäjärjestystä.
5:ksi Monet eivät mitään maksaisi papin matkoista ja kustannuksista Onkamoon, joka muissa toimituksissa jo usein on huomattu, vaikka Armollinen Asetus 5/8.1886 § 10 momentti 2 sen selvästi määrää.
6:ksi Köyhäin ruumiit unohtuisivat sinne siunaamatta, kun kyläläiset säälivät enemmän hevostaan kuin ihmistä, jotta ruumis tuotaisiin ja ilmaiseen siunattaisiin kirkon lähellä olevaan hautausmaahan. Näihin kohtiin nähden epäilen, että pitkän päälle tuo hautausmaa ei kunnialla menesty. Jos kuitenkin hautausmaan pyyntö saa laillisen luvan, niin anon, että koko kylä yhteisesti velvoitetaan kokoamaan riittävä hautausrahasto, jonka varoilla kaikki tinkimättä kustannetaan - kustannetaan köyhäinkin hautaus - kustannetaan: haudankaivaja, kantoliinat, siunauslapio, ruumisarkulle tuolit, haudanpeittolapiot, rautakanget, läpikäytävähuone, tilava ja hyvin tehty, hautauskaluille ja saattojoukolle purku- ja sadesäitä varten. Kaikki valmiiksi ennen kuin hautausmaata aletaan käyttää. Ja että papille, joka siunaamaan ruumista kutsutaan, maksetaan joka matkasta korvaus matkustusasetuksen mukaan. Samasta maksusta samana päivänä toimitetaan sitten muitakin tehtäviä: vihkimisiä, ristimisiä, jne. Näitä toimituksia älköön sovitettako sunnuntaiksi tai juhlapäiviksi, jotta kirkonmenot siitä häiriintyisivät. Sillä voi sattua niin, että ruumiita olisi joka pyhä Onkamossa siunattavana. Jos kuitenkin pyhäisinkin tahdotaan, niin on maksettava korvaus sille papille, joka yksin saa kirkossa pyhäisin toimia, siunata ruumiit, vihkiä pariskunnat, ristiä lapset ym. Myöskin tahdon huomauttaa, ettei lukkariakaan virallisessa toimituksessa jätettäisi käyttämättä ja virkaa lakkautettaisi. - Nykyisten onkamolaisten esi-isät nähtiin kymmenin hevosin käyvän pyhäisin kirkossa ja satoja ruumiita vuosien kuluessa tuovan kirkolla olevaan hautausmaahan. Heidän mielestään oli matka lyhyt Onkamosta Kirkkoniemeen. He jättivät siunauksen ja menestyksen lapsilleen. Mutta minkä siunauksen perivät nykyiset lapset isiltään, kun kirkossa käynti on jäänyt ja kirkkomatka on tullut pitkäksi ja raskaaksi. Tohmajärvellä 27.p. Joulukuuta 1921. K. Kalke Tämän kopion alkuperäisen kanssa yhtäpitäväksi todistaa: Janne Simonen, Tikkala, Juho Laasonen."
Lähteet:Reino Mannisen arkisto, rovasti Kalken lausunto (kopio) Tikkalan neljä vuosisataa, toim. Aili Nupponen. Kurikka 1993
Havutar Hyvä Emäntä, Joensuun Yliopisopaino 2004, 2006. Koonnut ja toimittanut Aili Nupponen.
lauantai 27. tammikuuta 2018
tiistai 19. joulukuuta 2017
RAUHATTOMAN RUKOUS
-----
Oi, joutuos kirkkahin jouluyö,
oi, syntyös sydämihin,
oi, syntyös syömehen jokaiseen,
joka tutkivi: mistä? mihin?
Oi, syntyös rauha mun rintaani
kuin syntyi seimehen lapsi,
sinä rauhani nuori ja naurusuu,
sinä kukkani kultahapsi.
Ja kilvan kulkisi kumartamaan
sua turhan tietoni aatteet,
kuka kullat tois, mikä mirhamit,
mikä päärlyt ja purppuravaatteet.
Mun henkeni tietäjät, harmaapäät
erämaita ne etsien käypi,
mut taivas on tumma ja tähdetön
ja yö yhä hämärtäypi.
Minä lapsena vanhaksi vanhenin.
En nuor' ole koskaan ollut.
Toki kerran mä keväästä haaveilin,
mut haavehet nuo oli hullut.
Olen väsynyt lauluni valheeseen.
Herra, tee minut lapseksi jälleen!
Minä tahdon soittoni särkyneen
viedä suurelle virittäjälleen.
- EINO LEINO -
♥ Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa Joulun odotusta ja siunattua Joulujuhlaa! ♥
Terveisin Aili-mummo
|
perjantai 1. joulukuuta 2017
♥ Juhlapuhe marraskuussa 2013 ♥
70v. synttäreillä Tohmajärven ev.lut. seurakuntatalolla marrasuussa 2013. |
”MITÄ
MINÄ PELKÄÄN? OLENHAN OSA ÄÄRETTÖMYYTTÄ,
OLEN
KAPPALE KAIKKEUDEN SUURTA VOIMAA,
YKSINÄINEN
MAAILMA MILJOONIEN MAAILMOJEN KESKELLÄ,
ENSIMMÄISEN
ASTEEN TÄHTI JOKA SAMMUU VIIMEISEKSI.
ELÄMISEN
RIEMU, HENGITTÄMISEN RIEMU, OLEMASSA OLON RIEMU!
RIEMU
TUNTEA AJAN VIRTAAVAN JÄÄKYLMÄNÄ SUONISSAAN
JA
KUULLA YÖN VAIMEA SOLJUNTA
JA
SEISTÄ VUORELLA AURINGONPAISTEESSA.
MINÄ
KÄVELEN AURINGON PINNALLA, MINÄ SEISON AURINGOSSA,
MINÄ
EN TIEDÄ MITÄÄN MUUTA KUIN AURINGON.
AIKA-
MUUTTAJA, AIKA - TUHOAJA, AIKA - LUMOAJA,
TULETKO
TÄYNNÄ UUSIA JUONIA, TUHAT KAVALAA AIETTA
MIELESSÄSI TARJOAMAAN MINULLE OLEMASSAOLOA
JOKA
ON KUIN PIENI SIEMEN, KUIN KERÄLLE KIERTYNYT
KÄÄRME, KUIN KARI KESKELLÄ MERTA?
AIKA
– MURHAAJA – MENE POIS MINUN LUOTANI!
AURINKO
TÄYTTÄÄ RINTANI ÄÄRIÄÄN MYÖTEN SULOISELLA HUNAJALLA JA SANOO:
KERRAN
SAMMUVAT KAIKKI TÄHDET, MUTTA
AINA
NE LOISTAVAT KAUHUA TUNTEMATTA”.
EDITH
SÖDERGRAN, SUOM. PENTTI SAARITSA
HYVÄT
SEURAKUNTALAISET, HYVÄT JUHLAVIERAAT!
ON
AIKA KIITTÄÄ JUMALAA, LUOJAA, KAIKEN ANTAJAA!
TAKANANNE
ON KUUSI VUOSIKYMMENTÄ, TOISILLA VIELÄ SITÄKIN ENEMMÄN. TÄNÄÄN
ON JUHLAN AIKA.
OLEMME
SAANEET PALJON LAHJOJA KAIKKEUDEN LUOJALTA OSAKSEMME, JOITA VOIMME
ILOITEN KATSELLA. VANHIMMAT TEISTÄ JUHLIJOISTA SYNTYIVÄT SOTIEN
AIKANA, NUOREMMAT
SOTIEN
PERÄSTÄ. ELÄMÄ OLI SILLOIN IHAN TOISENLAISTA KUIN NYKYÄÄN.
VOIMME SANOA, ETTÄ KAIKKI OLI SILLOIN PALJON ALKEELLISEMPAA,
MAALAISEMPAA, KÖYHEMPÄÄ. TYÖTÄ TEIMME PALJON JO LAPSINA
OLLESSAMME.
MONET
MEISTÄ JOUTUIVAT JO NUORINA AIKUISTEN SAAPPAISIIN ASTUMAAN.
NIISTÄKIN AJOISTA SELVISIMME!
TAKANA
ON PALJON TYÖTÄ JA TAISTELUA PAIKASTA ELÄMÄSSÄ, PAIKASTA
AURINGOSSA.
AIKA
VIRTAA MEIDÄN KANSSAMME MEITÄ VASTAAN. AIKA ON MURHAAJA, RUNOILIJAN
SANOIN. MUTTA SIITÄKIN ME VOIMME OLLA KIITOLLISIA.
FILOSOFI
EDITH SÖDERGRAN TOISESSA RUNOSSAAN SANOO:
”ELÄMÄ
EI OLE KEVÄT, VAALEANVIHREÄÄN SAMETTIIN PUETTU,
EIKÄ
HYVÄILY, JONKA SAAMME HARVOIN,
ELÄMÄ
EI OLE PÄÄTÖS LÄHTEÄ
EIKÄ
KAKSI VALKOISTA KÄTTÄ, JOTKA PIDÄTTÄVÄT.
ELÄMÄ
ON AHDAS KEHÄ, JONKA VANKEJA OLEMME,
NÄKYMÄTÖN
PIIRI, JONKA YLITSE EMME KOSKAAN ASTU,
ELÄMÄ
ON LÄHEINEN ONNI, JOKA KULKEE OHITSEMME,
TUHANNET
ASKELEET, JOITA EMME KYKENE ASTUMAAN.”
RUNOILIJA
TUNTEE AHDISTUSTA JA PESIMISMIÄ:
”ELÄMÄ
ON HALVEKSUA ITSEÄÄN
JA
MAATA KAIVON POHJALLA HIEVANHTAMATTA
JA
TIETÄÄ, ETTÄ YLHÄÄLLÄ PAISTAA AURINKO
JA
ILMASSA LENTÄVÄT KULTAISET LINNUT
JA
NUOLENNOPEAT PÄIVÄT KIITÄVÄT OHI.
ELÄMÄ
ON VIITATA LYHYET HYVÄSTIT
JA
MENNÄ KOTIIN JA NUKKUA...
ELÄMÄ
ON OLLA MUUKAINEN ITSELLEEN
JA
UUSI MAA JOKAISELLE MUULLE, JOKA TULEE.
ELÄMÄ
ON LAIMINLYÖDÄ OMA ONNENSA
JA
TYÖNTÄÄ LUOTANSA AINOA HETKI,
ELÄMÄ
ON USKOA OLEVANSA HEIKKO EIKÄ TOHTIA.”
Suom.
Uuno Kailas.
TÄMÄN
ELÄMÄMME AHDISTUKSEN VOIMME JÄTTÄÄ ARMORIKKAAN JEESUKSEN KÄSIIN
HÄNEN KANNETTAVAKSEEN. YKSIN OLEMME LIIAN HEIKKOJA KANTAMAAN
ELÄMÄMME TAAKKOJA, MUTTA USKOSSA JEESUKSEN LUNASTUSTYÖHÖN VOIMME
VOITTAA KAIKKI PELKOMME.
ELÄMÄ
ON ANTANUT MEILLE LÄHEISIÄ, PERHETTÄ, SUKUA JA LAPSIA, JOIHIN
VOIMME TIUKAN PAIKAN TULLEN TURVAUTUA. KIITTÄKÄÄMME HEISTÄ, JA
RUKOILKAAMME VARJELUSTA HEILLE LUOJALTAMME. OLEMME OSA ISOMPAA
YHTEISÖÄ, YKSIN TUSKIN MITÄÄN. JUMALAN ARMO KANTAA MEITÄ TÄÄLTÄ
AJASTA IANKAIKKISUUTEEN...
JA
VIELÄ EDITHIÄ:
”MINÄ
EN USKO IHMISIIN.
OLISIN
LYÖNYT LYYRANI SIRUIKSI,
ELLEN
USKOISI JUMALAAN.
JUMALA
NÄYTTÄÄ MINULLE TIEN
SUMUSTA
AURINGON SÄIHKYVÄN KEHRÄN LUO.
HÄN
RAKASTAA KEPEÄJALKAISIA VAELTAJIA.
SEN
TÄHDEN ANTOI HÄN MINULLE KAIKEN TÄMÄN HUOLETTOMUUDEN.
MINÄ
LUOTAN LUJASTI KUIN KALLIOON.
JOS
OLEN HÄNEN OIKEA LAPSENSA, EI MINULLLE VOI
MITÄÄN
TAPAHTUA”.
(EDITH
SÖDERGRAN. SUOM. UUNO KAILAS)
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tämän juhlapuheen pidin marraskuussa 2013, kun Tohmajärven ev. lut. seurakunta juhli 60v. ja 70v. kanssa heidän syntympäiväänsä. Tämä on seurakunnassamme pitkäaikainen traditio, jonka puolestani toivoisin säilyvän. Tukeuduin puheessani voimakkaasti runoilija Edith Södergranin teksteihin.
Toivotan lukijoilleni hyvää ensimmäistä adventtia, jota juhlimme sunnuntaina 3. päivä joulukuuta 2017.
♥ Terveisin Aili-mummo ♥
tiistai 14. marraskuuta 2017
torstai 2. marraskuuta 2017
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)