On hanget korkeat, nietokset...

Kirjoitin tämän postauksen noin seitsemän vuotta sitten Aili-mummon arkea blogissani, joka nykyisin kantaa nimeä Kulttuuria ja kuusenkerkkiä!



Iloista huhtikuuta vuonna 2018 ♥ ♥ ♥

Onkamon-Tikkalan hautausmaan perustaminen

Lahnalammen Simosten sukuhaudalla.Kuva: Museovirasto.

Perivaaran Mikko Kurosen sankarihaudalla lähiskukua. Kuva: Veijo Kurosen arkisto.

Aapeli Kurosen hautajaiset Onkamolla 1944.

Kiviaidan teko hautausmaan ympäri. Kuva: Eeva Latvalan arkisto.

HAUTAUSMAAN PERUSTAMISESTA ONKAMON KYLÄÄN


Ennen kuin Onkamoon saatiin oma hautausmaa v.1922, väännettiin kättä seurakunnan kanssa hautausmaan perustamisesta. Väkevin vastustaja oli rovasti Konstantin Kalke. Hautausmaa perustettiin Onkamon lainajyvästön lahjoitusmaalle. Lahjakirjan allekirjoittivat lainajyvästön puolesta Lahnalammin Janne ja Iida Simonen. Lupa hautausmaan perustamiseen oli saatava opetusministeriöstä asti. Alla oleva kirje on jäljennös rovasti Konstantin Kalken kirjoittamasta vastustuskirjeestä. Alkuperäinen kappale lienee seurakunnan hallussa.

"1:ksi Tohmajärvelle vihittiin 10/8.1919 uusi hautausmaa, jossa on kyllin tilaa koko pitäjään henkilöille, onkamolaisillekin, noin 40 vuotta. 

2:ksi Silmäys karttaan (esim. matkailia karttaan) näyttää, että Tohmajärvellä ovat kaikki kylät kaukana hautausmaasta. Mainitsen vain muutamia kyliä: Kutsun, Watalan, Wepsän, Patsolan, Riikolan kylät j.n.e. Entäpä jos toisetkin kaukaiset kylät haluavat laittaa mukavuudekseen oman hautausmaan keskelle kyläänsä! Voidaanko arvata mitä seurauksia tuosta tulee? 

3:ksi On tunnustettua, että karjalainen aluksi innostuu, mutta pian laimenee. Kuka takaa, että edes 20 vuoden perästä on tuo hautausmaa täydessä kunnossa, ettei se silloin jo ole karjanlaitumena, risujen, metsän ja pensaitten peittämänä, ilman käytäviä kesällä ja talvella. On samoin rappiolla kuin Tohmajärvellä Petravaaran kylässä venäjän uskoisten hautausmaa. 

4:ksi Kuka vartioi tahi on edesvastuussa siitä, että haudat kaivetaan tarpeeksi syviä ja kesällä tarkoin peitetään, jos vieraan pitäjän papitkin siellä käyvät ruumiita siunaamassa. Kuka tietää minkä uskoisia sinne multiin pistetään, ilman ilmoitusta ja kirjanpitoa haudatuista y.m. epäjärjestystä. 

5:ksi Monet eivät mitään maksaisi papin matkoista ja kustannuksista Onkamoon, joka muissa toimituksissa jo usein on huomattu, vaikka Armollinen Asetus 5/8.1886 § 10 momentti 2 sen selvästi määrää. 

6:ksi Köyhäin ruumiit unohtuisivat sinne siunaamatta, kun kyläläiset säälivät enemmän hevostaan kuin ihmistä, jotta ruumis tuotaisiin ja ilmaiseen siunattaisiin kirkon lähellä olevaan hautausmaahan. Näihin kohtiin nähden epäilen, että pitkän päälle tuo hautausmaa ei kunnialla menesty. Jos kuitenkin hautausmaan pyyntö saa laillisen luvan, niin anon, että koko kylä yhteisesti velvoitetaan kokoamaan riittävä hautausrahasto, jonka varoilla kaikki tinkimättä kustannetaan - kustannetaan köyhäinkin hautaus - kustannetaan: haudankaivaja, kantoliinat, siunauslapio, ruumisarkulle tuolit, haudanpeittolapiot, rautakanget, läpikäytävähuone, tilava ja hyvin tehty, hautauskaluille ja saattojoukolle purku- ja sadesäitä varten. Kaikki valmiiksi ennen kuin hautausmaata aletaan käyttää. Ja että papille, joka siunaamaan ruumista kutsutaan, maksetaan joka matkasta korvaus matkustusasetuksen mukaan. Samasta maksusta samana päivänä toimitetaan sitten muitakin tehtäviä: vihkimisiä, ristimisiä, jne. Näitä toimituksia älköön sovitettako sunnuntaiksi tai juhlapäiviksi, jotta kirkonmenot siitä häiriintyisivät. Sillä voi sattua niin, että ruumiita olisi joka pyhä Onkamossa siunattavana. Jos kuitenkin pyhäisinkin tahdotaan, niin on maksettava korvaus sille papille, joka yksin saa kirkossa pyhäisin toimia, siunata ruumiit, vihkiä pariskunnat, ristiä lapset ym. Myöskin tahdon huomauttaa, ettei lukkariakaan virallisessa toimituksessa jätettäisi käyttämättä ja virkaa lakkautettaisi. - Nykyisten onkamolaisten esi-isät nähtiin kymmenin hevosin käyvän pyhäisin kirkossa ja satoja ruumiita vuosien kuluessa tuovan kirkolla olevaan hautausmaahan. Heidän mielestään oli matka lyhyt Onkamosta Kirkkoniemeen. He jättivät siunauksen ja menestyksen lapsilleen. Mutta minkä siunauksen perivät nykyiset lapset isiltään, kun kirkossa käynti on jäänyt ja kirkkomatka on tullut pitkäksi ja raskaaksi. Tohmajärvellä 27.p. Joulukuuta 1921. K. Kalke Tämän kopion alkuperäisen kanssa yhtäpitäväksi todistaa: Janne Simonen, Tikkala, Juho Laasonen." 

Lähteet:Reino Mannisen arkisto, rovasti Kalken lausunto (kopio) Tikkalan neljä vuosisataa, toim. Aili Nupponen. Kurikka 1993

Havutar Hyvä Emäntä, Joensuun Yliopisopaino 2004, 2006. Koonnut ja toimittanut Aili Nupponen.

Voi niitä aikoja: Jälleen tunnustuksia

Voi niitä aikoja: Jälleen tunnustuksia

Siirrymme syyskuuhun vuonna 2010

RAUHATTOMAN RUKOUS

-----

Oi, joutuos kirkkahin jouluyö,

oi, syntyös sydämihin,

oi, syntyös syömehen jokaiseen,

joka tutkivi: mistä? mihin?

Oi, syntyös rauha mun rintaani

kuin syntyi seimehen lapsi,

sinä rauhani nuori ja naurusuu,

sinä kukkani kultahapsi.

Ja kilvan kulkisi kumartamaan

sua turhan tietoni aatteet,

kuka kullat tois, mikä mirhamit,

mikä päärlyt ja purppuravaatteet.

Mun henkeni tietäjät, harmaapäät

erämaita ne etsien käypi,

mut taivas on tumma ja tähdetön

ja yö yhä hämärtäypi.

Minä lapsena vanhaksi vanhenin.

En nuor' ole koskaan ollut.

Toki kerran mä keväästä haaveilin,

mut haavehet nuo oli hullut.

Olen väsynyt lauluni valheeseen.

Herra, tee minut lapseksi jälleen!

Minä tahdon soittoni särkyneen

viedä suurelle virittäjälleen.

 - EINO LEINO -

♥ Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa Joulun odotusta ja siunattua Joulujuhlaa! ♥

                                Terveisin Aili-mummo 

♥ Juhlapuhe marraskuussa 2013 ♥

70v. synttäreillä Tohmajärven ev.lut. seurakuntatalolla marrasuussa 2013.

”MITÄ MINÄ PELKÄÄN? OLENHAN OSA ÄÄRETTÖMYYTTÄ,

OLEN KAPPALE KAIKKEUDEN SUURTA VOIMAA,

YKSINÄINEN MAAILMA MILJOONIEN MAAILMOJEN KESKELLÄ,

ENSIMMÄISEN ASTEEN TÄHTI JOKA SAMMUU VIIMEISEKSI.

ELÄMISEN RIEMU, HENGITTÄMISEN RIEMU, OLEMASSA OLON RIEMU!

RIEMU TUNTEA AJAN VIRTAAVAN JÄÄKYLMÄNÄ SUONISSAAN

JA KUULLA YÖN VAIMEA SOLJUNTA

JA SEISTÄ VUORELLA AURINGONPAISTEESSA.

MINÄ KÄVELEN AURINGON PINNALLA, MINÄ SEISON AURINGOSSA,

MINÄ EN TIEDÄ MITÄÄN MUUTA KUIN AURINGON.

AIKA- MUUTTAJA, AIKA - TUHOAJA, AIKA - LUMOAJA,

TULETKO TÄYNNÄ UUSIA JUONIA, TUHAT KAVALAA AIETTA

MIELESSÄSI TARJOAMAAN MINULLE OLEMASSAOLOA

JOKA ON KUIN PIENI SIEMEN, KUIN KERÄLLE KIERTYNYT

KÄÄRME, KUIN KARI KESKELLÄ MERTA?

AIKA – MURHAAJA – MENE POIS MINUN LUOTANI!

AURINKO TÄYTTÄÄ RINTANI ÄÄRIÄÄN MYÖTEN SULOISELLA HUNAJALLA JA SANOO:

KERRAN SAMMUVAT KAIKKI TÄHDET, MUTTA

AINA NE LOISTAVAT KAUHUA TUNTEMATTA”.

EDITH SÖDERGRAN, SUOM. PENTTI SAARITSA

HYVÄT SEURAKUNTALAISET, HYVÄT JUHLAVIERAAT!

ON AIKA KIITTÄÄ JUMALAA, LUOJAA, KAIKEN ANTAJAA!

TAKANANNE ON KUUSI VUOSIKYMMENTÄ, TOISILLA VIELÄ SITÄKIN ENEMMÄN. TÄNÄÄN ON JUHLAN AIKA.

OLEMME SAANEET PALJON LAHJOJA KAIKKEUDEN LUOJALTA OSAKSEMME, JOITA VOIMME ILOITEN KATSELLA. VANHIMMAT TEISTÄ JUHLIJOISTA SYNTYIVÄT SOTIEN AIKANA, NUOREMMAT

SOTIEN PERÄSTÄ. ELÄMÄ OLI SILLOIN IHAN TOISENLAISTA KUIN NYKYÄÄN. VOIMME SANOA, ETTÄ KAIKKI OLI SILLOIN PALJON ALKEELLISEMPAA, MAALAISEMPAA, KÖYHEMPÄÄ. TYÖTÄ TEIMME PALJON JO LAPSINA OLLESSAMME.

MONET MEISTÄ JOUTUIVAT JO NUORINA AIKUISTEN SAAPPAISIIN ASTUMAAN. NIISTÄKIN AJOISTA SELVISIMME!

TAKANA ON PALJON TYÖTÄ JA TAISTELUA PAIKASTA ELÄMÄSSÄ, PAIKASTA AURINGOSSA.

AIKA VIRTAA MEIDÄN KANSSAMME MEITÄ VASTAAN. AIKA ON MURHAAJA, RUNOILIJAN SANOIN. MUTTA SIITÄKIN ME VOIMME OLLA KIITOLLISIA.

FILOSOFI EDITH SÖDERGRAN TOISESSA RUNOSSAAN SANOO:

”ELÄMÄ EI OLE KEVÄT, VAALEANVIHREÄÄN SAMETTIIN PUETTU,

EIKÄ HYVÄILY, JONKA SAAMME HARVOIN,

ELÄMÄ EI OLE PÄÄTÖS LÄHTEÄ

EIKÄ KAKSI VALKOISTA KÄTTÄ, JOTKA PIDÄTTÄVÄT.

ELÄMÄ ON AHDAS KEHÄ, JONKA VANKEJA OLEMME,

NÄKYMÄTÖN PIIRI, JONKA YLITSE EMME KOSKAAN ASTU,

ELÄMÄ ON LÄHEINEN ONNI, JOKA KULKEE OHITSEMME,

TUHANNET ASKELEET, JOITA EMME KYKENE ASTUMAAN.”

RUNOILIJA TUNTEE AHDISTUSTA JA PESIMISMIÄ:

”ELÄMÄ ON HALVEKSUA ITSEÄÄN

JA MAATA KAIVON POHJALLA HIEVANHTAMATTA

JA TIETÄÄ, ETTÄ YLHÄÄLLÄ PAISTAA AURINKO

JA ILMASSA LENTÄVÄT KULTAISET LINNUT

JA NUOLENNOPEAT PÄIVÄT KIITÄVÄT OHI.

ELÄMÄ ON VIITATA LYHYET HYVÄSTIT

JA MENNÄ KOTIIN JA NUKKUA...

ELÄMÄ ON OLLA MUUKAINEN ITSELLEEN

JA UUSI MAA JOKAISELLE MUULLE, JOKA TULEE.

ELÄMÄ ON LAIMINLYÖDÄ OMA ONNENSA

JA TYÖNTÄÄ LUOTANSA AINOA HETKI,

ELÄMÄ ON USKOA OLEVANSA HEIKKO EIKÄ TOHTIA.”

Suom. Uuno Kailas.

TÄMÄN ELÄMÄMME AHDISTUKSEN VOIMME JÄTTÄÄ ARMORIKKAAN JEESUKSEN KÄSIIN HÄNEN KANNETTAVAKSEEN. YKSIN OLEMME LIIAN HEIKKOJA KANTAMAAN ELÄMÄMME TAAKKOJA, MUTTA USKOSSA JEESUKSEN LUNASTUSTYÖHÖN VOIMME VOITTAA KAIKKI PELKOMME.

ELÄMÄ ON ANTANUT MEILLE LÄHEISIÄ, PERHETTÄ, SUKUA JA LAPSIA, JOIHIN VOIMME TIUKAN PAIKAN TULLEN TURVAUTUA. KIITTÄKÄÄMME HEISTÄ, JA RUKOILKAAMME VARJELUSTA HEILLE LUOJALTAMME. OLEMME OSA ISOMPAA YHTEISÖÄ, YKSIN TUSKIN MITÄÄN. JUMALAN ARMO KANTAA MEITÄ TÄÄLTÄ AJASTA IANKAIKKISUUTEEN...

JA VIELÄ EDITHIÄ:

”MINÄ EN USKO IHMISIIN.

OLISIN LYÖNYT LYYRANI SIRUIKSI,

ELLEN USKOISI JUMALAAN.

JUMALA NÄYTTÄÄ MINULLE TIEN

SUMUSTA AURINGON SÄIHKYVÄN KEHRÄN LUO.

HÄN RAKASTAA KEPEÄJALKAISIA VAELTAJIA.

SEN TÄHDEN ANTOI HÄN MINULLE KAIKEN TÄMÄN HUOLETTOMUUDEN.

MINÄ LUOTAN LUJASTI KUIN KALLIOON.

JOS OLEN HÄNEN OIKEA LAPSENSA, EI MINULLLE VOI

MITÄÄN TAPAHTUA”.

(EDITH SÖDERGRAN. SUOM. UUNO KAILAS)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämän juhlapuheen pidin marraskuussa 2013, kun Tohmajärven ev. lut. seurakunta juhli 60v. ja 70v. kanssa heidän syntympäiväänsä. Tämä on seurakunnassamme pitkäaikainen traditio, jonka puolestani toivoisin säilyvän. Tukeuduin puheessani voimakkaasti runoilija Edith Södergranin teksteihin. 

Toivotan lukijoilleni hyvää ensimmäistä adventtia, jota juhlimme sunnuntaina 3. päivä joulukuuta 2017.

                                  ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

Voi niitä aikoja: Kaikuja korvesta ja elettyä elämää

Voi niitä aikoja: Kaikuja korvesta ja elettyä elämää

Muistoja yli seitsemän vuoden takaa...☺ ♥

Voi niitä aikoja: Lämpimiä muistoja

Voi niitä aikoja: Lämpimiä muistoja

Näin kirjoitin elokuussa 2010 Retretistä ja muusta!